tag:blogger.com,1999:blog-90736571044195642612024-03-12T19:49:23.502-07:00Suden SaagaLaura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.comBlogger183125tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-68988574259898761332021-04-07T09:40:00.002-07:002021-04-07T09:40:37.694-07:00Supervoimia<div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: large;">Koirana elämisen erilaisuus voi unohtua kun keskitymme itseemme ja kiireisiimme. Vaikka meissä on paljon samaa, on meissä myös valtavia eroja. Vega on viettänyt kanssani eniten aikaa retkillä, jolloin se saa käyttää kaikkia aistejaan luonnossa.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><b style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></b></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-size: medium;"><b style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">Kävelen rinkka selässä pitkin syrjäistä metsätietä</b><span style="font-family: Arial; font-weight: bold; white-space: pre-wrap;">. </span><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">Puhelin ei löydä verkkoa, olemme katvealueella. Takana on kolme luonnossa vietettyä yötä, eikä minulla ole oikeasti halua palata vielä ihmisten pariin. Ihminen on kuitenkin kaikkialla. Polut ja metsätiet, taivaalle piirtävät lentokoneet, ojitetut suot ja talousmetsät. Suomessa luonnollista metsää on jäljellä enää alle 5 %, koko planeetallamme koskematonta luontoa on vain 35 %. Koiramme elävät keskellä ihmisen muokkaamaa maailmaa ja joskus on vaikeaa muistaa kuinka eri tavalla ne ympäröivän maailman kokevat.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-size: medium;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wvvVHBi3Quk/YG3aMqhVJiI/AAAAAAAAC14/JbrYpHNYQlsqcE68nkEepFOrgmTLSKDKACLcBGAsYHQ/s820/IMG_9383.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="547" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-wvvVHBi3Quk/YG3aMqhVJiI/AAAAAAAAC14/JbrYpHNYQlsqcE68nkEepFOrgmTLSKDKACLcBGAsYHQ/s16000/IMG_9383.jpg" /></a><br /><span style="font-family: Arial; text-align: left; white-space: pre-wrap;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="text-align: left;"><b>Koiran silmin</b></span><span style="text-align: left;"><b> maisema näyttää hyvin erilaiselta</b>. </span><span style="text-align: left;">Niillä on meihin verrattuna erilainen näkökyky, eivätkä ne näe värejä samalla tavalla kuin me. Koirat näkevät sinisen ja keltaisen, mutta eivät punaista. Ne erottavat vähemmän sävyjä kuin ihmiset, joten maailma on niille sinisen, harmaan, keltaisen ja ruskean sävyjä. Kun koiralle heittää punaista palloa vihreällä nurmella, sen on vaikea erottaa sitä, koska pallo erottuu koiralle nurmesta vain hieman eri sävyisenä. Koira ei ollut tyhmä kun ei huomannut palloa, se ei vain näe sitä samoin kuin me. Joidenkin tutkimusten mukaan koira pystyy näkemään ultraviolettiväriä, jota ihminen ei normaalisti koskaan näe. Monet kasvit ja eläimet käyttävät ultraviolettia eri tarkoituksiin, esim. linnut voivat nähdä saaliseläinten virtsan.</span></div></span></div></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span id="docs-internal-guid-5c0a9423-7fff-176a-bfb3-9e8261085406"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Valokeilan osuessa pimeässä koiran silmiin ne peilaavat hohtavana takaisin. Muistutus koiran entisestä, villistä elämästä. Ne näkevät pimeässä ihmistä huomattavasti paremmin, mutta eivät erota yksityiskohtia. Ne eivät erota etäisyyksiä yhtä hyvin, mutta niiden näkökenttä on laajempi ja ne erottavat liikkeen paremmin. Jos koira häviää ihmiselle värien, lähinäön tarkkuuden ja etäisyyksien suhteen, se kuitenkin voittaa liikkeen, laajuuden, pimeänäön ja ultravioletin suhteen.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span id="docs-internal-guid-5c0a9423-7fff-176a-bfb3-9e8261085406"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><b>Vega tassuttelee eteenpäin pehmeällä hiekkatiellä</b> kun jännittävä uusi haju kiertyy sen kirsuun. Kumarrun tutkimaan sen löydöksiä ja huomaan karhun jäljet. Tien penkalla tunnistan karhun voimakkaan hajun ja huomaan sen tiputelleen suustaan mustikoita tien sivuun. Olemme yllättäneet ruokailevan karhun ja se on poistunut metsään havaittuaan meidät. Vega tietää karhusta varmasti paljon enemmän kuin minä. Se piehtaroi hajuissa ja saan kotiinviemisiksi karhulta haisevan koiran. Jäiköhän karhu lähelle seuraamaan kulkuamme, valmiina pakenemaan vai onko se jo kaukana. Vegaa ei näytä kiinnostavan, jatkamme matkaa.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TxfiOwz_rvc/YG3bWSSRlII/AAAAAAAAC2A/DztSWTX800suZ8AHA1iucnsvUA9GXeECwCLcBGAsYHQ/s820/IMG_9355.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="547" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-TxfiOwz_rvc/YG3bWSSRlII/AAAAAAAAC2A/DztSWTX800suZ8AHA1iucnsvUA9GXeECwCLcBGAsYHQ/s16000/IMG_9355.jpg" /></a><span style="text-align: left; white-space: pre-wrap;"><div class="separator" style="clear: both; font-weight: bold; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Koiran hajuaisti on ihmiseen verrattuna täysin ylivertainen</b>, yksi koirien supervoimista. Siinä missä meillä hajureseptoreja on n. 6 miljoonaa voi niitä koiralla olla jopa 300 miljoonaa. Meitä nuuhkiessaan koira tietää missä olemme olleet, mitä olemme syöneet ja jopa sen, mitä sairauksia meillä on. Ne tietävät hajun perusteella olemmeko onnellisia tai kenties stressaantuneita. Koiran hajuaisti on uskomaton ja siksi meidän pitäisi tarjota niille paljon mahdollisuuksia käyttää sitä. Lenkkeillessä koiralle pitäisi antaa paljon aikaa jäädä nuuhkimaan ympäristöä ja siksi käytän koiria tavallisilla hihnalenkeillä. Järjestän niille myös kotona hajuerottelu- ja etsintäleikkejä, joista ne kaikki innostuvat. On mahtavaa katsoa kun koira keskittyy nuuhkuttelemaan. Oletko huomannut, että koiran kirsu on sivuilta auki ja miettinyt miksi? Toisin kuin ihminen, koira sisään- ja uloshengittää eri kautta. Uloshengitys poistuu kirsun sivuilta, jolloin koira voi nuuhkia jatkuvasti uusia hajuja.</div></span></div></span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><div style="text-align: left;"><span style="font-family: Arial; font-size: large; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Vega on selvästi väsynyt retken jälkeen ja hyppää tyytyväisenä autoon. Onko se nauttinut retkestä ja oliko metsässä vietetty aika sille pääosin miellyttävää? Auto pitää melkoista meteliä ihmistenkin korvissa, mutta kuvittele millaisen melusaasteen keskellä koirat joutuvat elämään. Koiran kuulo on moninkerroin parempi kuin ihmisellä ja ne kuulevat taajuuksia, joita ihminen ei koskaan kuule. Me emme kuule koiran kuulemia ultraääniä ollenkaan, pienet pennut myös kommunikoivat ultraäänillä ahdistavissa tilanteissa. Koiralle ei ole koskaan tarvetta huutaa, se kuulee kyllä. </span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span id="docs-internal-guid-5c0a9423-7fff-176a-bfb3-9e8261085406"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><b>Sanoja merkittävämpiä</b> ovat äänen sävyt ja painotukset, koiralle voi leperrellä millä kielellä tahansa ja ne ymmärtävät ihmisen tarkoitusperät. Intonaation merkityksen koin Vegan ollessa pentu, kun se sattumalta kuuli venäjänkielistä puhetta ohjelmassa. Se keskeytti aiemmat puuhansa ja kävi television äärelle istumaan, tarkasti kuunnellen ja käännellen päätään. Se muisti elämänsä Venäjällä ja tunnisti puheessa jotain tuttua. Koirat käyttävät kommunikoidessaan monenlaisia ääniä ja ne saattavat haukkua hyvinkin kovaäänisesti. Tietyt taajuudet antavat koiralle ärsykkeen ulvomiseen, Vega yhtyy ambulanssin kutsuun ja kasvattini laulaa viulun säestämänä. Jos lähden kotoa lenkille yhden koiran kanssa, kuulen jossain vaiheessa kotiin jääneiden yhtyvän ulvontaan, kun ne kutsuvat lauman jäsentä takaisin luokseen. </span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span id="docs-internal-guid-5c0a9423-7fff-176a-bfb3-9e8261085406"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Kotona Vega saa vielä nauttia yli jääneitä retkieväitä. Se ei paljoa nautiskele, vaan hotkaisee kaiken kerralla. Erityisaisteista (kuulo, näkö, haju ja maku) koira häviää ihmiselle vain makuaistin kohdalla, makureseptoreja sillä on vähemmän. Koira ei pysty tunnistamaan yhtä paljon makuja kuin ihminen, mutta se kyllä maistaa sille tärkeimmän umamin, sekä suolaisen, makean, happaman ja karvaan. Kuten ihmisillä monet makuina koetut ärsykkeet ovat oikeasti hajuja, varsinkin koirille hajuaisti on makua tärkeämpi. Chiliharrastajiin sekaantuneena mietin tietysti sitäkin, miten koira kokee tuliset maut. Tulisuus ei oikeasti ole maku ollenkaan, chilin sisältämä kemiallinen yhdiste kapsaisiini aiheuttaa “aistiharhan” polttavasta, jopa kivuliaasta tunteesta. Koirat ovat reagoineet tähän epämukavaan tunteeseen, samoin kuin ne reagoisivat kipuun, joten ei ole aihetta olettaa etteivät ne kokisi tulista ruokaa samoin kuin ihmiset. </span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span id="docs-internal-guid-5c0a9423-7fff-176a-bfb3-9e8261085406"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Ihmeellisiä, sitä koirat todella ovat ja niiden touhuja seuratessa ajelehdin usein jännän äärelle. Sieltä palattuani haluan viedä ne pitkälle kävelylle ja kaivan hajuerottelupurkit esiin. Piirrän metsään hajujäljen ja piilotan Odessalle makupaloja kirjahyllyyn ja sohvatyynyjen väliin. Siellä se sitten tuhisee menemään, häntä tärkeästi pystyssä.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><i>Kirjoitettu viime syksynä.</i></span></span></div><span id="docs-internal-guid-5c0a9423-7fff-176a-bfb3-9e8261085406"><div><span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-45437001047525125162021-03-06T11:18:00.000-08:002021-03-06T11:18:39.935-08:00Eettinen koiranruoka<div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: large; white-space: pre-wrap;">Ilmastokriisin keskellä koiraharrastajakin joutuu miettimään, miten <b>ekologisesti kestävää</b> koiran pitäminen on. Lehtien otsikot huutavat, että koira saastuttaa yhtä paljon kuin katumaasturi ja sitä on perusteltu pääosin koiran lihapainotteisella ruokinnalla. Sen verran voi kuitenkin huokaista helpotuksesta, ettei uusimpien tutkimusten mukaan koira todellisuudessa saastuta läheskään niin paljon, varsinkaan silloin kun kiinnittää huomiota koiran ruokintaan.</span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><div style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial; white-space: pre-wrap;">Markkinoille on jo ilmestynyt </span><b style="font-family: arial; white-space: pre-wrap;">mielenkiintoisia vaihtoehtoja</b><span style="font-family: arial; white-space: pre-wrap;"> ympäristöystävälliselle koiran ravinnolle. Koiran ruokinnassa on kuitenkin hyvä pitää mielessä eettisyys myös siltä kannalta, että koira on lihansyöjä. Koira on kuitenkin eriytynyt villistä sukulaisestaan sudesta jo 30 000 vuotta sitten ja se pystyy hyödyntämään hiilihydraatteja sutta paremmin. Tosin ei susikaan ole 100 % lihansyöjä. Koiramme syövät oma-aloitteisesti mustikat ja viinimarjat pensaista, kuten todettiin myös Voyageurs Wolf Projectin tutkimuksissa susien tekevän. Tutkimuksessa heinäkuussa jopa 83 % susien käyttämästä ravinnosta oli mustikoita, joita ne myös syöttivät pennuilleen. Sudet syövät myös paljon muuta kasviperäistä ravintoa, riippuen mitä alueella on saatavilla.</span></span></div><div style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: large; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div><div style="clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-fpzWk65DwA4/YEPQjcMguoI/AAAAAAAAC1Y/2wV7SXlTot0rJ8FVXkmflWj1s0TIrxGVQCLcBGAsYHQ/s820/IMG_8788.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="522" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-fpzWk65DwA4/YEPQjcMguoI/AAAAAAAAC1Y/2wV7SXlTot0rJ8FVXkmflWj1s0TIrxGVQCLcBGAsYHQ/s16000/IMG_8788.jpg" /></a></div></div><div style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;">Itseäni kiinnostavimmat uutuudet ovat hyönteisproteiini ja ns. roskakalaruuat. Seuraan myös väittelyä siitä, </span><b style="white-space: pre-wrap;">voiko koira elää hyvää elämää vegaanina</b><span style="white-space: pre-wrap;">. Toisin kuin kissa, koira pystyy elämään ilman lihaa, mutta varsinkin siperialaisen kaltaisille arktisille roduille eläimistä saatava rasva ja proteiini ovat olleet tärkeitä. Koirien kasviperäisissä ruuissa käytetään soijaa sen korkean proteiinipitoisuuden takia, sekä siksi, että se sisältää koiran tarvitsemat välttämättömät aminohapot. Lisäksi kasvisruokia voidaan täydentää aminohapoilla. Ruokin itse koirani 50/50-ruokinnalla, jolloin kuivaruoka voisi periaatteessa olla täysin lihatonta.</span></span></div></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span id="docs-internal-guid-81a9c275-7fff-9743-21bd-b9c3e6d9e4e5"><span><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen itse lopettanut tehotuotetun ja kaiken vankeudessa kasvatetun lihan syömisen n. 20 vuotta sitten. Siitä lähtien olen siirtynyt lähemmäs vegaania ruokavaliota eettisistä ja ekologisista syistä, en myöskään koskaan osta riistalihaa vaikka voinkin sitä muuten syödä. Kompensoin jo omalla ruokavaliollani sitä, että koirani syövät lihaa.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span id="docs-internal-guid-81a9c275-7fff-9743-21bd-b9c3e6d9e4e5"><span><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Mistä liha koirien ruokiin sitten tulee ja miten liharuokinnan voi pitää ekologisesti kestävänä? Sanotaan, että liha koirien ruokiin tulee ihmisille tarkoitetun ravinnon sivuvirroista. Tämä ravinto heitettäisiin hukkaan, ellei sitä käytettäisi eläinten ruokiin. Naudanliha on kaikkein epäekologisin ja tässä kohtaa on huomioitava, että Suomessa naudanliha on todellisuudessa maitotuotannon sivutuote. Pääpahis Suomessa on maito, jonka kulutukseen meidät kaikki on lapsesta asti aivopesty. Lihaa tuotetaan jo nyt valtavat määrät liikaa, jolloin ylijäämäliha käytetään rehuksi ja sillä ruokitaan myös kaikki maailman lihaa syövät lemmikkieläimet. On selvää, että <b>lihantuotantoa ihmisravinnoksi on vähennettävä</b> ja samalla se vähenee myös koirien ruokakupeista. Onneksi koirille kuitenkin kelpaavat ne lukuisat ruhon osat, joita nykyihmiset eivät enää hyödynnä.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-75-VUkJ1K3w/YEPNsnyYGEI/AAAAAAAAC1U/8iFKMzREIFESdYUtogFamY-hanzLcFE8QCPcBGAYYCw/s820/ruokacollage.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="511" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-75-VUkJ1K3w/YEPNsnyYGEI/AAAAAAAAC1U/8iFKMzREIFESdYUtogFamY-hanzLcFE8QCPcBGAYYCw/s16000/ruokacollage.jpg" /></a></div><br /><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="white-space: pre-wrap;">Totuus koirien ruuissa käytettävän lihan alkuperästä ja koostumuksesta ei olekaan aivan yksinkertaista selvittää. Valmistajan ei tarvitse ilmoittaa tuotteen alkuperämaata, eikä raaka-aineiden alkuperää. </span><b style="white-space: pre-wrap;">Koiranruokien laatua valvotaan hyvin vähän</b><span style="white-space: pre-wrap;">, lähinnä pistokokein. Suomessa valmistetuissa koirien ruuissa valvonta on tiukempaa. Tiedätkö mistä koirasi ruuan raaka-aineet tulevat? Käytän itse suomalaista kuivaruokaa, joka on valmistettu Hollannissa. Biofarmilta on tullut myös uutuus, joka on valmistettu Suomessa, suomalaisista raaka-aineista, mutta emme ole testanneet sitä vielä. Koirieni ruokintaan käyttämäni liha on paikalliselta yritykseltä, jonka pakasteet ovat lähellä tuotetuista raaka-aineista, eli paikallista ylijäämää. Haluaisin kuitenkin käyttää enemmän kalapakasteita, en kuitenkaan Norjassa kasvatettua ja maailman toisella puolella prosessoitua lohta, vaan paikallista kalaa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b style="white-space: pre-wrap;"><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b style="white-space: pre-wrap;">Hiilitassunjälkeä voi pienentää pienillä valinnoilla</b><span style="white-space: pre-wrap;">. Kotimainen siipikarja kuormittaa ympäristöä 86 % nautaa vähemmän Dagsmark Petfoodin teettämän tutkimuksen mukaan. Kanojen elinolosuhteissa on kuitenkin niin paljon parannettavaa, että eettisempi vaihtoehto on esim. Itämeren silakka, joka saman tutkimuksen mukaan kuormittaa ympäristöä 95 % vähemmän kuin nauta. Hiilitassunjälkeä voi pienentää vielä enemmän valitsemalla hiilihydraatiksi kotimaisen kauran ulkomailta kuljetettavan riisin ja soijan sijaan.</span></div></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span id="docs-internal-guid-81a9c275-7fff-9743-21bd-b9c3e6d9e4e5"><span><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Nykyään <b>en osta koirille herkkuja, jotka sisältävät</b> tehotuotettua lihaa. Ei ole yhtään hyvää syytä syöttää koiralle maailman toiselta puolelta rahdattua nautaa koiran koulutuksessa tai ylimääräisenä hemmotteluna! Siihen sopivia vaihtoehtoja on niin paljon kasvisvaihtoehdoista lähtien. Välillä pakastin täyttyy kaverin teurastaman lampaan luista tai metsästäjiltä jää koirille ylimääräistä purtavaa. Kalastuksen sivutuotteena jää myös yli paljon koirien käyttöön soveltuvia osia, esim. Alvar Petfoodilla on Hukkaherkku Muikku, joka on kuivattuja muikun päitä (koirani ovat aivan hulluina kuivattuun kalaan). Laumani rakastaa omenaa ja porkkanaa valtavasti, joten ne käyvät erinomaisesti herkkuina kotioloissa.</span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Ruokinnan näkökulmasta koiraharrastuksen tulevaisuus ei näytä niin synkältä ja on hienoa huomata suomalaisten koiranruokien saapuminen markkinoille. Toistaiseksi hyönteisproteiini ja muut ekologiset uutuudet ovat liian kalliita isomman lauman ruokintaan. Olen valmis maksamaan hieman enemmän, mutta en moninkertaista hintaa nykyiseen hyvälaatuiseen ruokaan verrattuna.</span></span></div><span id="docs-internal-guid-81a9c275-7fff-9743-21bd-b9c3e6d9e4e5"><div><span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-81575330940237676652021-01-19T05:45:00.003-08:002021-01-19T05:45:37.945-08:00Metsästäjät sudenhäntä kainalossa<div style="text-align: left;"><span><span style="font-family: arial; font-size: large; white-space: pre-wrap;">Seurasin susikeskustelua melko tiiviisti vuoden 2020 ajan ja törmäsin jatkuvasti toistuviin väitteisiin susiin ja itse susikeskusteluun liittyen. Olen ollut suden puolustaja koko ikäni ja olen syntynyt ja kasvanut Pohjois-Karjalassa susireviirillä. Perheeseeni ja lähipiiriini on aina kuulunut metsästäjiä ja olen itse ammatiltani erä- ja luonto-opas. Susiin liittyvä konflikti kärsii populismista, jolloin tilaa totuudelle jää hyvin vähän. Suden vastustajat ovat ketun- tai siis sudenhäntä kainalossa piilotellen todellista tarkoitusperäänsä. He levittävät disinformaatiota susista, tutkijoista ja luonnonsuojelutahoista tarkoituksenaan levittää pelkoa ja vihaa luontoa kohtaan.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: large; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Suden kanta-arvio</span><span style="font-family: arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> on Luonnonvarakeskuksen tuottama arvio susien määrästä. Se julkaistaan vuosittain ja se perustuu tieteellisiin menetelmiin, kuten DNA-analyysiin ja jälkihavaintoihin. Luke on maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimuslaitos, eikä sillä ole minkäänlaista agendaa susikannan suhteen. Susien vastustajat eivät usko tieteelliseen näyttöön, vaan luottavat mieluummin mitä erikoisempiin salaliittoteorioihin susien moninkertaisesta määrästä siirtoistutuksiin. </span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LQfXpDXTTHY/YAbftXu2xhI/AAAAAAAAC0Q/3h9NSDklsYU2MZejCJYdxduDoWA0KtkOQCLcBGAsYHQ/s2048/IMG_2523.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-LQfXpDXTTHY/YAbftXu2xhI/AAAAAAAAC0Q/3h9NSDklsYU2MZejCJYdxduDoWA0KtkOQCLcBGAsYHQ/s320/IMG_2523.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Uhanalaisen lajin</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> status aiheuttaa joissakin metsästäjissä hämmennystä. Lajina susi ei olekaan kansainvälisesti uhanalainen, mutta emme voi jättää luonnon ja lajien suojelua muiden vastuulle. Siksi uhanalaisuutta tarkastellaan myös valtiokohtaisesti ja valtioilla on vastuu oman alueensa luonnosta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Yksi esimerkki on metsäpeura, jonka suomalaiset metsästäjät tuhosivat maasta kokonaan. Jos Venäjällä olisi tehty samoin, koko laji olisi jo kuollut sukupuuttoon. Sama voi käydä mille tahansa lajille ja siksi uhanalaisuutta tarkastellaan myös valtioittain. Metsästäjät eivät voi valita mitä lajeja Suomessa suojellaan.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Suotuisan suojelun tasolla</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> tarkoitetaan sitä tasoa, jolla laji säilyy elinkelpoisena osana elinympäristöään. Suden kohdalla tästä on määritelty EU:n luontodirektiivissä ja alaraja tuolle tasolle on määritelty maa- ja metsätalousministeriön johdolla laaditussa Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa ja se on 25 lisääntyvää paria. Tämä perustuu jälleen tieteelliseen tutkimukseen ja mm. geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, jolloin kanta pysyy elinvoimaisena. Esimerkkejä monimuotoisuuden häviämisen tuottamista ongelmista on mm. Norjasta ja Isle Royalelta USA:sta. </span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">25 lisääntyvää paria perustuu koirien kasvattajillekin tuttuun teholliseen populaatiokokoon, mutta toinen perusta on myös laumapohjainen demografinen elinkykyanalyysi. Se, että pienin elinvoimainen kanta saavutetaan, ei tarkoita suotuisan suojelun tasoa ja metsästyksen aloittamista. Suotuisan suojelun taso saavutetaan vasta pitkällä aikavälillä, eikä tällä hetkellä metsästäjien tarvitse edes haaveilla metsästyksen aloittamisesta. </span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kannanhoidollisella metsästyksellä</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> ei ole mitään tieteellistä perustaa. Kyseessä on metsästäjien tarve pitää kilpaileva laji pienilukuisena ja turvata metsästyskoirien nykymuotoinen, epäeettinen käyttö. Luontoa ei ole mitään tarvetta “hoitaa”. Kun kannat kasvavat liian suuriksi, ne myös pienenevät luonnollisen poistuman kautta. Metsästyksellä ei ole lisätty suden hyväksyntää, eikä lopetettu salametsästystä. Suojelun kannalta kannanhoidollinen metsästys on ollut katastrofi, eikä sitä tulisi toistaa.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Metsästyskoirat</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> susien uhreina on pääsyy Pohjoismaiden järjettömään susivihaan. Ensin on mainittava, että suurpedot ovat vain pieni osa metsästyskoirien kuolinsyistä, liikenneonnettomuuksien ollessa niistä yleisin. Niiden lisäksi metsästyskoirat kuolevat hirvien tallomina, hukkumalla, harhalaukauksissa, muissa onnettomuuksissa maastossa kuten tippuminen tai oksaan juokseminen, sekä luolakoirilla luoliin tukehtuminen. Yksi näiden “rakkaiden perheenjäsenten” kuolinsyy on metsästyskäyttöön soveltumattomuus, jolloin koiran perhe itse päättää tappaa koiran, koska se ei toimi harrastusvälineenä. Kaikkien näiden kuolinsyiden varalta harrastaja ottaa koiralleen vakuutuksen. Kuitenkin täysin järjenvastaisesti yksi näistä luonnollisista riskeistä on sellainen, että sitä ei hyväksytä ja valtiota vaaditaan korvaamaan kun koira kuolee suden reviirikiistan tai metsästyksen seurauksena. On myös huvittavaa, että koiria käytetään susia metsästäessä ja karkoittaessa, mutta samalla susien väitetään estävän koirien kanssa metsästäminen. </span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Toinen fakta on, että nykyisen kaltainen metsästys, jossa koira lasketaan metsään tutkapanta kaulassa on vasta muutaman vuosikymmenen vanha - ei ikiaikainen elämäntapa. Vielä aivan viime vuosikymmenille asti esim. hirvenmetsästyksessä käytettiin ajoketjuja. Myöskin koirarodut ovat muuttuneet, eivätkä ne ole enää kokonaisvaltaisia metsästyskoiria, jolloin hyvä metsästyskoira oli koira, joka palasi elossa metsältä. Hyvän koiran tulee osata tarkkailla myös ympäristöään. Valitsemalla oikean rodun, oikean metsästystavan ja kiinnittämällä huomiota jalostukseen voidaan metsästystä harrastaa koiran kanssa myös susialueilla.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Pihasusi</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> on susien vastustajien keksimä termi susista, jotka ovat liikkuneet ihmisasutusten lähettyvillä. Suomessa ei enää ole suuria erämaita ja luonnontilaista metsää on jäljellä alle 5 %. Ihminen tuhoaa kiihtyvällä vauhdilla susien elinympäristöä ja levittäytyy itse yhä laajemmalle alueelle. Harva eläin Suomessa elää kohtaamatta ihmisen jälkiä ja on täysin normaalia, että eläimet liikkuvat myös lähellä ihmisasutusta. Susi on älykäs eläin ja se hankkii ravinnon sieltä, mistä sen helposti saa. Tästä meillä on esimerkkinä koira, joka kesyyntyi sudesta liikuttuaan asutusten liepeillä, käyttäen ihmisten jätteitä ravintonaan. Susien liikkumista ihmisten lähellä ehkäistään poistamalla ravintohoukuttimet. Niihin kuuluvat niin haaskat, irtokoirat kuin suojaamattomat kotieläimetkin.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Koirasudet</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> ovat suden ja koiran lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Olen aina ollut niiden kasvatusta ja lemmikkinä pitoa vastaan, sillä usein arkoina eläiminä ne joutuvat elämään stressaavassa ympäristössä koko elämänsä ja niitä päätyy liian usein vääriin käsiin. Koirasudet eivät myöskään kuulu luontoon ja ne ovat pelkästään haitaksi sudelle. Suojelutahoilla ei ole mitään syytä hyysätä koirasusia luonnossa tai laittomina kotieläiminä. Suomen luonnosta on löytynyt hyvin vähän koirasusia, ne pystytään erottamaa susista DNA-testien avulla. Luke on tehnyt tutkimusta Suomen susikannasta ja se on tehty eri alueilla ja eri aikoina eläneistä susista, jotta tutkimus on ollut mahdollisen kattava, eikä tutkimuksissa löytynyt koiran perimää. Susia vastustavat pseudotieteilijät levittävät jatkuvasti disinformaatiota Suomen susikannan perimästä, väittäen eläinten olevan koirasusia. Väitteille ei ole tieteellistä näyttöä. </span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Susi ja koira ovat saman lajin villi ja kesy versio. Niiden ero on määritelty mm. CITES-sopimuksessa olevan neljä sukupolvea ja DNA-testeillä pystytään määrittämään milloin kyseessä oleva eläin on katsottava sudeksi, koiraksi tai koirasudeksi. Nykyiset testit ovat niin tarkkoja, että niillä pystytään erottamaan jopa eri koirarotuja toisistaan. Ei siis ole olemassa eläimiä, jotka ovat 100 % susia tai 100 % koiria kun kyse on samasta lajista. Esimerkiksi meissä eurooppalaisissa nykyihmisissä on neandertalin ihmisen geenejä, joten tällaiset puhdasrotuisuusajatukset on hyvä jättää historian sivuille. Koirankasvattajien on helppo ymmärtää, ettei perimä noudata suoraviivaista 50-50 periytymistä niin, että tietyt ominaisuudet periytyvät yksilöille halutulla tavalla. Eläin voi fenotyypiltään </span><span style="background-color: white; color: #202122; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">(anatomia, fysiologia, biokemia ja käyttäytyminen) vaikuttaa sudelta, vaikka kyseessä olisi koira tai toisinpäin, koiralta vaikuttava eläin voi olla susi. Esimerkiksi mustat sudet ovat perineet turkin värin kesykoirilta. Risteymät tapahtuivat tuhansia vuosia sitten ja nämä mustat sudet ovat susia, eivät mitään muuta. Siksi ainoa luotettava menetelmä on DNA-analyysi. Mainitsen vielä, että myös koirasuden ja villikoiran ampuminen ilman viranomaismääräystä on Suomessa laitonta.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="color: #202122;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Paikallisten susivastaisuus</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> on sitkeästi elävä myytti susikeskustelussa. Yksi yleisimpiä kommentteja on se, että susien suojelijat asuvat kaupungeissa ja vastustajat maaseudulla. Todellisuudessa suojelijoita löytyy paljon myös susireviireiltä, mutta kuvan paikallisten susivastaisuudesta muodostaa äänekäs joukko metsästäjiä. Tähän vaikuttaa myös ns. vaikenemisen kulttuuri, jota on suden salametsästyksen kohdalla tutkinut </span><span style="background-color: white; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan emeritusprofessori Pertti Rannikko. Susireviirien asukkaat eivät ole homogeeninen ryhmä ja metsästäjienkin on hyvä se muistaa, sillä maanomistajat voivat kieltää metsästyksen maillaan kokonaan. Susivastaisuus yleistetään usein koskemaan kaikkia metsästäjiä, koska susimyönteiset metsästäjät tuovat äänensä harvemmin kuuluviin.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="background-color: white; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Salametsästys</span><span style="background-color: white; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> on tutkimusten mukaan Suomen susien yleisin kuolinsyy. On useita tapauksia, joissa poikkeuksellisesti käyttäytyvä susi on tapettu viranomaisten määräyksellä ja patologisissa tutkimuksissa eläimistä on löydetty vanhoja hauleja merkkinä salametsästyksestä. Suhteellisesti eniten salametsästetään kuitenkin pantasusia, eli tutkimukseen pannoitettuja susia, joiden sijaintitietoja on myös jaettu koirilla metsästävien avuksi (kiitoksena yhteistyöstä pantasusia on tapettu laittomasti). Pääosin salametsästyksen tutkimus perustuu kuitenkin populaation kasvun ja kuolleisuusriskien mallinnukseen, sillä salametsästyksen todellista mittakaavaa on vaikea määritellä kiinnijäämisriskin ollessa vain 10 %. Tutkimusten mukaan kannanhoidollinen metsästys ei vähennä salametsästystä Suomessa, vastaavia tuloksia on saatu USA:ssa Wisconsinissa ja Michiganissa tehdyssä tutkimuksessa.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Poikkeusluvat</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> ovat Suomen riistakeskuksen myöntämiä tappolupia, jotka ovat aina vahinkoperusteisia ja metsästyksen on kohdistuttava vahinkoa aiheuttavaan yksilöön. Suomi on saanut EU:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisun, joka johti myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun riistakeskuksen myöntämistä luvista laittomina. Poikkeuslupia myönnetään edelleen luontodirektiivin vastaisesti ja suojelutahot joutuvat tekemään niistä jatkuvasti valituksia. Meillä on siis pukki kaalimaan vartijana kun metsästäjät itse päättävät poikkeusluvista.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Poliisin määräys</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> on keino tappaa susi, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle, terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle. Se ei ole koskaan ennakoiva tai kannanhoidollinen toimenpide ja ennen määräystä tappaa susi on käytettävä muita keinoja, yleisimmin karkoitusta. Huolta, uhkaa tai vaaraa aiheuttavien susien määritelmät ovat luettavissa Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa. Poliisi puuttuu tilanteeseen uhkaa, vaaraa ja vakavaa vaaraa aiheuttavissa tilanteissa ja sutta yritetään ensisijaisesti karkoittaa ääni-, valo-, ja kipupelotteilla, sekä koirien avulla. Ihmisarkuuden menettäneet sudet ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia ja on tapauksia, joissa poikkeuksellisesti käyttäytyvien susien taustalla on salametsästyksen susille aiheuttamat vammat.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Poronhoitoalue</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> on tullut itselleni tutuksi työskenneltyäni erä- ja luonto-oppaana Ruotsin ja Suomen Lapissa. Tilanne on absurdi, sillä Lappia mainostetaan aitona erämaana, mutta joudun tuottamaan asiakkaille pettymyksen kertomalla totuuden, ettei Lapissa ole susia käytännössä ollenkaan. Suomessa poronhoito ei ole pelkästään saamelaisten oikeus ja tämä yksi elinkeino talloo jalkoihinsa alkuperäisen luontomme. Ei pelkästään susia ja ahmoja, vaan ylilaidunnus on todellinen ongelma alkuperäisluonnolle.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-X23OY9zebZs/YAbf0LVFMYI/AAAAAAAAC0U/DDfyjwL7Z0EElw11ekKNxf2XIbofxo7EQCLcBGAsYHQ/s2048/IMG_2449.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1444" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-X23OY9zebZs/YAbf0LVFMYI/AAAAAAAAC0U/DDfyjwL7Z0EElw11ekKNxf2XIbofxo7EQCLcBGAsYHQ/w284-h400/IMG_2449.jpg" width="284" /></a></div>Poronhoitoalueen eteläinen raja on Kainuussa, eli poronhoitoalue käsittää lähes kolmanneksen Suomen maapinta-alasta. Myös suurimmat erämaa-alueet sijaitsevat poronhoitoalueella, eli susille suotuisimmat alueet on valjastettu yhden elinkeinon tarpeisiin. Toisin kuin luullaan, poronhoito ei ole Suomen alueen alkuperäisiä elinkeinoja, eikä siihen liittyvää paimentolaiskulttuuria ole Suomessa enää olemassa. Alkuperäiseen kulttuuriin kuului porotokkien mukana liikkuminen, jolloin paimentolaiset samalla suojelivat eläimiään. Pedot toki verottivat poroja silloinkin, mutta se oli hyväksyttävä osana luontoa eläessä (lähteenä Markku Lehmuskallion Fata Morgana-luento Espoossa 2006).</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Luonnonsuojelijat</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">, jotka pitävät huolen siitä, että uhanalaisen lajin suojelu onnistuu ja siihen liittyviä lakeja noudatetaan joutuvat jatkuvasti ns. maalituksen kohteiksi. Heihin kohdistetaan yksilöityä vihapuhetta ja heidän osoitetietoja julkaistaan sosiaalisessa mediassa. Luonnonsuojeluyhdistyksistä levitetään disinformaatiota laittomuuksien tekijöinä, eivätkä nämä suden vastustajat tunnu ymmärtävän edes yksinkertaisempia yhdistyslain perusteita laajoista lakikokonaisuuksista puhumattakaan. Yritykset vaientaa suojelutahot ovat tyypillisiä susikeskustelussa.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Suden vaarallisuus</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> perustuu lähinnä pelkoihin. Susi on suurpeto, joka pystyy tappamaan ihmisen, mutta sen vaarallisuutta tulee tarkastella mittakaavassa. Suomessa viimeiset ihmisuhrit ovat 1800-luvun lopulta. Tavallisin syy ihmisvahinkoon on ollut rabies, mikä selittää myös Suomen tilannetta 1800-luvulla. Noilta ajoilta on huomioitava myös lukuisia muita seikkoja, joita on selvitetty Luontoliiton Susiryhmän artikkelissa ihmisvahingoista (linkki tekstin lopussa). Riski joutua suden uhriksi on hyvin pieni. Metsästäjät tappoivat vuonna 2020 kaksi ihmistä, toinen heistä oli maastopyöräilijä, joka ammuttiin Urho Kekkosen Kansallispuistossa. Tilastojen valossa metsästäjä on sutta vaarallisempi, mutta puheenvuorot metsästyksen rajoittamisesta ovat kummastuttavan vähissä.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Lopuksi</span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">, avaimet konfliktin ratkaisemiseksi ovat jo käytössämme. Meillä on huolellisesti laadittu susikannan hoitosuunnitelma, nyt meidän pitäisi vain noudattaa sitä. Todellinen tarkoitus susikannan tuhoamiseen tulee ainoastaan niiltä metsästäjiltä, jotka haluavat jatkaa nykymuotoista koirilla metsästämistä ilman yhtä luonnollista riskiä. Susien liikkeiden jatkuva kyttääminen ja mediassa näkyminen palvelee ainoastaan tätä tarkoitusta. Toivon, että luontoa kunnioittavat metsästäjät ja susimyönteiset paikalliset tuovat jatkossa ääntään kuuluvammin esiin.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-style: italic; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Kuvat: Olen toistaiseksi nähnyt susia vain tarhaolosuhteissa. Saksassa pääsin aitauksen sisään valokuvaamaan susia, joita ei oltu kesytetty, eivätkä ne olleet tottuneet ihmisen käsittelyyn. Oli hienoa nähdä niiden alkukantaisia koiriani vastaava käyttäytyminen. En pelännyt susia edes ollessani niiden kanssa samassa aitauksessa, vaikka nämä uteliaat nuoret sudet tulivat melko lähelle. Sudet ovat hienoja eläimiä ja kunnioitusta herättäviä koiriemme esi-isiä.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><i><br /></i></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Lähteitä</span></span><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Suomen susikannan hoitosuunnitelma, joka jokaisen susista kiinnostuneen tulisi lukea:<br /></span></span><span style="color: #1155cc; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; text-decoration-line: underline; text-decoration-skip-ink: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161865/MMM_2019_24.pdf" style="text-decoration-line: none;">https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161865/MMM_2019_24.pdf</a></span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="color: #1155cc;"><span style="white-space: pre-wrap;"><u><br /></u></span></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Ihmisvahingot Suomessa ja maailmalla:<br /></span></span><span style="color: #1155cc; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; text-decoration-line: underline; text-decoration-skip-ink: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><a href="http://www.luontoliitto.fi/susiryhma/susitietoa/ihmisvahingot" style="text-decoration-line: none;">http://www.luontoliitto.fi/susiryhma/susitietoa/ihmisvahingot</a></span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="color: #1155cc;"><span style="white-space: pre-wrap;"><u><br /></u></span></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Koirasusista Perhon salametsästystapauksen yhteydessä:<br /></span></span><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 400; text-decoration-line: underline; text-decoration-skip-ink: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7638954" style="text-decoration-line: none;">https://yle.fi/uutiset/3-7638954</a></span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7638954" style="text-decoration-line: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-weight: 400; text-decoration-line: underline; text-decoration-skip-ink: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></a><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Rannikko, P. 2020. Suden salametsästys ja vaikenemisen kulttuuri. Oikeus 49 1: 74-93.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Suutarinen, J. 2019. Ecology of lawbreaking, Effects of poaching on legally harvested wolf populations in human dominated landscapes. Acta Univ. Oul. A 730, 2019.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span style="font-size: medium;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;">Koskela, A. 2008. Erilaisten hoitosuunnitelmien ja tilastoimattoman kuolleisuuden vaikutukset Suomen susikannan kehitykseen populaation elinkykyanalyysin perusteella. Pro gradu – tutkielma. Oulun yliopisto, Biologian laitos. 23.4.2008.</span></span></span></div><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><span><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span>Waples R. S. & Faulkner J. R. 2009. Modelling evolutionary processes in small populations: not as ideal as you think. Molecular Ecology 18: 1834–1847.</span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></span></div><span id="docs-internal-guid-31a5a393-7fff-61a2-5cf5-7288ec95a93f"><div><span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-50197490964807847882020-10-21T02:10:00.001-07:002020-10-25T07:51:06.426-07:00Viehejuoksua testaamassa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vCDqqPy_4ds/X4YBx97UZDI/AAAAAAAACy8/tYoYXlo801ImzW3EtWX_NVUXViDRcVNwwCLcBGAsYHQ/s820/DSC_2546-2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="547" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-vCDqqPy_4ds/X4YBx97UZDI/AAAAAAAACy8/tYoYXlo801ImzW3EtWX_NVUXViDRcVNwwCLcBGAsYHQ/s16000/DSC_2546-2.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eJJOPt3BNvM/X4YBx62GyWI/AAAAAAAACzA/m-5SjN9so2UA3JBPImTfdeS1nyR8tz5MQCLcBGAsYHQ/s820/DSC_2545-2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="547" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-eJJOPt3BNvM/X4YBx62GyWI/AAAAAAAACzA/m-5SjN9so2UA3JBPImTfdeS1nyR8tz5MQCLcBGAsYHQ/s16000/DSC_2545-2.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-UgbsmLEsBd4/X4YBx7JUHMI/AAAAAAAACzE/-W2uQuCc2z8BTKp4rbpz76w8orX6_Q4wwCLcBGAsYHQ/s820/DSC_2543-2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="547" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-UgbsmLEsBd4/X4YBx7JUHMI/AAAAAAAACzE/-W2uQuCc2z8BTKp4rbpz76w8orX6_Q4wwCLcBGAsYHQ/s16000/DSC_2543-2.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #444444; font-size: medium;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: medium;">Nunatak kävi ensimmäistä kertaa testaamassa viehejuoksua, missäpä muuallakaan kuin Suomen Nopein Koira-kilpailussa. Olen käynyt Odessan kanssa aiemmin muutaman kerran maastotreeneissä, mutta nyt oli lauman nuorimman vuoro. Nuna oli myös ensimmäistä kertaa isossa tapahtumassa ja voi kuinka hienosti se käyttäytyi. Hän odotteli autossa kaikessa hiljaisuudessa, eikä syöksynyt ulos heti takaluukkua raottaessa, vaan käyttäytyi oikein mallikkaasti. </span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: medium;">Laji vaatii tietysti sen verran voimakasta metsästyskäyttäytymistä, että koira lähtee juoksemaan vieheen perään. En oikeastaan epäillyt sitä, mutta en ollut varma kestäisikö Nunan mielenkiinto loppuun asti. Lähdössä Nuna jäi hölmistyneenä katsomaan, eikä oikein tiennyt mitä tehdä. Pienen tuuppauksen jälkeen se kuitenkin lähti vieheen perään ja juoksi maaliin asti. Vastaanottaja ei ollut edes ehtinyt paikalle ja Nuna oli jäänyt kiltisti istumaan maalialueelle. Mitään hirmuista vauhtia ei tietenkään näin ensimmäisellä kerralla menty, mutta käymme kyllä mielellään kokeilemassa seuraavan tilaisuuden tullessa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: medium;">Viimeinen kuva on suosikkini, Nuna selvästi havahtuu takaisin tähän maailmaan derpiest derp-ilme naamallaan ja näyttää miettivän mitä tässä nyt pitäisi seuraavaksi tehdä. Nyt jatkamme syystreeniä ja toivottavasti pääsemme talven aikana myös lumelle.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: medium;"><i>Kuvat Sirpa Lihavainen @valokuvausvinttienvauhdissa</i></span></div><p></p>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-2237415250366162982020-10-12T08:44:00.001-07:002020-10-12T08:47:30.315-07:00Rotukoirat, kahden maailman rajalta<div style="text-align: left;"><span style="font-size: large;"><span style="color: #444444;"><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><span>Alaskanhuskyjen kanssa työskennellessä saan usein vastata kysymykseen siitä, minkä rotuisia nämä koirat ovat? Piha on täynnä erivärisiä ja -kokoisia koiria ja vakuutan niiden kaikkien olevan samaa rotua. Valkoiset </span></span></span><span style="color: #444444; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">pystykorvat ovat suosittuja kuvauskohteita. Pienet luppakorvaiset nartut saavat ihmiset pohtimaan ovatko ne rekikoiria ollenkaan, vaikka ne ovat juuri kiidättäneet heitä liinat kireällä reen edessä läpi lumisen metsän. Kennelliiton kaltaisten koiria harrastavien yhdistysten takia käsitys siitä, mikä on koirarotu, on vääristynyt. Ihmiset pitävät rotuina vain rekisteröityjä koiria, jotka kuitenkin ovat kaksi eri asiaa.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #444444;"><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></span></div><div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Rotu ei ole biologinen termi, eikä sille ole olemassa objektiivista selitystä. Siksi luonnontieteissä pyritään välttämään termin käyttöä kokonaan. Yleisen käsityksen mukaan sillä tarkoitetaan geneettisesti erillistä kantaa, joka on<b> </b>syntynyt <b>luonnollisen ympäristöön sopeutumisen, valikoivan jalostuksen tai näiden molempien seurauksena</b>. Rotu on siis yhtenevä ryhmä, joilla on keskenään samanlaiset ominaisuudet kuten ulkonäkö ja/tai käyttäytyminen, sekä mahdollisesti muita ominaisuuksia, jotka erottavat ne lajin muista yksilöistä. Rotuja on siis olemassa ilman rekisteröintiä, sukutauluja tai rotumääritelmiä.</span></p></span></span></div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></span><div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5"><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-family: Arial; font-size: medium; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Yksi esimerkki tällaisesta rodusta on Chukotka Sleddog,<b> t</b></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;"><b>š</b></span><b><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"></span></b><b style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">ukotkan rekikoira</b><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">. Tämä populaatio koiria kehittyi T</span><span style="font-family: Arial;">š</span><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">ukotkalla Koillis-Siperiassa sekä ympäristöön sopeutumisen että valikoivan jalostuksen seurauksena satoja, kenties tuhansia vuosia sitten. Näitä koiria käytettiin pääosin kulkuvälineenä, eli rekikoirina ja vuosisatojen ajan eristäytyneillä alueilla ne erikoistuivat tehtävään erinomaisesti. Kyseessä oli siis jo silloin koirarotu, vaikkei sillä välttämättä ollut vakiintunutta nimeä. Vasta 1900-luvun alussa näitä koiria vietiin Alaskaan ja kului vielä 30 vuotta ennen kuin ne rekisteröitiin ensimmäistä kertaa roduksi. Siperianhusky rekisteröitiin American Kennel Clubissa vuonna 1930 ja samana vuonna tuotettiin Ryrkaypiystä Siperiasta t</span><span style="font-family: Arial;">š</span><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">ukotkan rekikoiria, joista kolme (Volchock, Tserko ja Kreevanka) rekisteröitiin siperianhuskyiksi. Vaikka tiedetään, että nykyisin siperianhuskyna tunnetun rodun kehitykseen käytettiin myös alaskanmalamuuttia on rodun alkuperämaaksi merkitty Siperia, joka ohjaa näiden koirien jalostusta vielä tänä päivänä. Nykyisistä t</span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial;">š</span></span></span></span>ukotkan rekikoirista otetut DNA-näytteet (koirien alkuperää tutkinut Peter Savolainen) ovat osoittaneet ne alkuperäiseksi siperialaiseksi, muista rekikoirista erillään olevaksi roduksi.</span></span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"></span></p><div style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NCFF7LVQczQ/X4RyCSJC6DI/AAAAAAAACyk/S8d4_hDYLcQAlWP86N27Xwl52j059lABgCLcBGAsYHQ/s820/rotu1.jpg"><img border="0" data-original-height="462" data-original-width="820" src="https://1.bp.blogspot.com/-NCFF7LVQczQ/X4RyCSJC6DI/AAAAAAAACyk/S8d4_hDYLcQAlWP86N27Xwl52j059lABgCLcBGAsYHQ/s16000/rotu1.jpg" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></p>Toisena esimerkkinä National Human Genome Research Instituten (2010) julkaisemassa tutkimuksessa todettiin </span><b style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">alaskanhuskyjen olevan geneettisesti yhtenevä rotu</b><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">, silloinkin kun jalostukseen oli käytetty ulkosiitoksia muista kannoista. Jopa yhtenevämpi kuin siperianhusky tai alaskanmalamuutti. Tutkimuksessa pystyttiin jopa erottamaan pitkän matkan ja sprinttikoirat toisistaan pelkän geneettisen profiilin perusteella.</span></span><p></p><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">Alaskanhuskyja jalostetaan pelkästään niiden suorituskyvyn perusteella. Nopeus, voima ja kestävyys. Ruokahalu, energiankulutus, rasituksensietokyky ja palautuminen. Into vetää, sosiaalisuus ja kestävä fysiikka, joitakin asioita mainitakseni. Alaskanhuskyilla on hyvin vähän perinnöllisiä sairauksia, mutta monet ns. rotukoirat ovat kuolemassa sukupuuttoon ulkonäön jalostuksen takia. </span><b style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">Ulkonäkö on ominaisuuksista kaikkein helpoin jalostaa</b><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;"> ja kun meillä on sellaisia kilpailumuotoja kuten koiranäyttelyt, suurin osa valitsee helpoimman tien ja keskittyy vain siihen. Kun uudet kasvattajat kauhistelevat sellaisia asioita kuin siitoskoiran väärän muotoisia silmiä, tietää ettei heillä ole vielä aavistustakaan siitä, mitä terveen käyttökoiran jalostaminen vaatii.</span></span></div></span></span></div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5"><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-size: medium; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-size: medium; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Koiria harrastavat kennelorganisaatiot kuten Suomen Kennelliitto ovat pitkään olleet ainoastaan suljettujen populaatioiden, eli heidän itse hyväksymiensä rotujen kasvatuksen puolella. Jopa siinä määrin, että he ovat kieltäneet jäseniään kasvattamasta esim. alaskanhuskyja erilaisten rangaistusten, jopa erottamisen uhalla. Jos haluaisin kilpailla rekikoiramaailman huipulla ja kasvattaa itse omat koirani, en voisi samaan aikaan osallistua täysin vapaaehtoiseen ja omalla kustannuksellani tapahtuvaan hyväntekeväisyyteen eli kaverikoiratoimintaan, koska se vaatii nykyään SKL:n jäsenyyden. Olen ollut toiminnassa mukana lähes 10 vuotta ja se pitäisi lopettaa vain koska kasvatin alaskanhuskypentueen. </span></p><div><span style="color: #444444;"><span><br /></span></span></div><br /><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-UPm2cCdN6og/X4R4Ak8vCnI/AAAAAAAACyw/dynhV_C290IE-s-3XVQGYW5PaWMk3ovfwCLcBGAsYHQ/s2048/rotu2.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1366" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-UPm2cCdN6og/X4R4Ak8vCnI/AAAAAAAACyw/dynhV_C290IE-s-3XVQGYW5PaWMk3ovfwCLcBGAsYHQ/w426-h640/rotu2.jpg" width="426" /></a></div><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-size: medium; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tällä hetkellä SKL:n kasvattajan peruskurssin (kertaluontoinen 60-100 €), kennelnimen (kertaluontoinen 200 €) , jäsenmaksun (vuosittainen 40 €) ja rotujärjestön jäsenmaksun (vuosittainen 30-35 €) lisäksi joutuisin maksamaan ekstraa terveystutkimuksista, jotta ne menevät “virallisina” (SKL ei ole viranomainen) SKL:n lausumana heidän tietokantaansa. Nämä tutkimuskohtaiset maksut ovat 21-70 €. Siis sen lisäksi, että jo maksan pätevälle silmäeläinlääkärille tai luuston tutkivalle erikoislääkärille ja saan tarvitsemani tiedon itselleni, yhteistyökasvattajille ja pennunostajille.</span><p></p><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">Siitä hyvästä, että olen tunnollisesti käynyt kurssit ja maksan sekä Kennelliitolle että rotujärjestölle voin rekisteröidä pentuni alimmassa hintaluokassa 40 €:lla. Tähän kuuluu tietenkin se, että olen käärinyt kaulani ympärille Kasvattajasitoumuksen, jonka varjolla </span><b style="font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">Kennelliitto voi uhkailla erilaisilla sanktioilla</b><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">. Jos joku näistä kolmesta puuttuu (SKL jäsenyys, rotujärjestön jäsenyys tai Kasvattajasitoumus) on hintaa per pentu 70 €, eli keskimääräisen rekikoirapentueen (5) kohdalla 350 €. Mitä saan tästä vastineeksi? Rehellisesti sanoen ainoa kokemani suora hyöty on tuloksia ja sukutauluja ylläpitävässä KoiraNet-jalostustietokannassa, joka on kaikille avoin. Tietokanta, joka on korvattavissa. </span></span></div><br /></span></span><div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Samalla kun uutta eläinsuojelulakia puuhaillaan eduskunnassa, on luotu tarve valtakunnalliselle, viralliselle eläinrekisterille. Kennelliitolla on jo olemassa oleva tekniikka, joten se pitää itseään ykkösvalintana tällaisen rekisterin ylläpitoon ja on tietenkin valmiina käärimään itselleen siitä tulevat tuotot. Vaikka Kennelliitto on kynsin hampain pitänyt vuosikymmenien ajan kiinni </span><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-style: italic; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">"vain puhdasrotuisten rotukoirien"</span><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> asiastaan on se nyt alkanut ajamaan tätä alas halussaan viedä rahat myös "monirotuisten" koirien omistajilta ja kasvattajilta. <b>Yleinen mielipide näyttäisi maailmalla olevan kääntymässä rotukoiria vastaan</b>, vaikka siitä Suomessa Kennelliiton onnistuneen brändin ansiosta on pidetty pitkään tiukasti kiinni. </span></p></span></span></div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5"><span style="font-size: medium;"><br /></span><div style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Nyt kun säännöt ovat vuoden 2020 myötä uudistuneet niin, ettei enää tavoitteena olekaan "puhdasrotuiset" vaan "rekisteröintikelpoiset" koirat, voisi asian tulkita niin, </span><span style="background-color: white; font-family: Arial; white-space: pre-wrap;">että myös SKL:n tunnustamattomien koirien kasvatus on sallittua, ovathan ne rekisteröintikelpoisia FIX-rekisteriin (22-28 €). Kuitenkin FIX-rekisteri on pelkästään omistajarekisteri. Eikä oikeastaan sitäkään, koska ainoa laillinen näyttö koiran omistajuudesta on kauppasopimus. Kasvattajia ja jäseniä sitovat sääntökokonaisuudet ovat niin laajoja, etten saanut aikoinaan listaa noudatettavista säännöistä edes silloiselta SKL:n lakimieheltä. Oma mielenkiintoni rekisteröidä koiria FIX-rekisteriin on siis pyöreä nolla, sillä en saa siitä yhtään mitään.</span></span></div><br /></span></span><div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Aktiiviset koiravaljakkoharrastajat kasvattavat pääsääntöisesti omaan käyttöönsä työ-, kilpa- ja retkivaljakkokoiria, eikä pentuja tehtailla kuten monissa SKL:n alaisissa roduissa. Miksi olla SKL:n jäsen? En millään tavalla laiminlöisi koirien hyvinvointia kasvattaessani risteytyskoiria käytössä testatuista, terveistä vanhemmista. Minun ei tarvitsisi kiistellä kenenkään sohvamusherin kanssa siitä mitä koirani ovat, eikä SKL:lle kumartavat kyttääjät voisi puuttua tekemisiini. En myöskään joutuisi maksamaan ylihinnoiteltuja rekisteröinti, terveys tai jäsenmaksuja. Ns. rotukoiria voi kasvattaa ilman Kennelliittoakin.<b> Niin kauan kun jalostuksella on tavoite ja tulokset ovat sen mukaan yhteneviä voidaan puhua roduista</b>, mieluiten kuitenkin koiratyypeistä. </span></p></span></span></div><span style="color: #444444;"></span><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Rekikoirien maailma on siinä suhteessa huvittava, että kilpaurille mahtuu monenlaista koiraa. Jotka kilpailevat keskenään, mutta eivät kuitenkaan. Alaskanhusky on jalostettu ainoastaan kilpailuiden tarpeisiin, joten ne myös vievät ykkössijat kilpailuissa. Ei ole tarkoituksenmukaista jalostaa alaskanmalamuuttia samoilla kriteereillä, mikä tarkoittaa sitä, etteivät ne tule koskaan voittamaan kilpailuita. Siksi kilpailuissa voidaan palkita erikseen esim. paras alaskanmalamuuttivaljakko. Tämä ei kuitenkaan toimi siperianhuskyn kohdalla, koska valtaosa siperianhuskyiksi rekisteröidyistä kilpailevista koirista on itseasiassa eriasteisia alaskanhuskyristeytyksiä (joskus jopa puhtaita alaskanhuskyja). Toisissa enemmän, toisissa vähemmän ja alaskanhuskyn osuus sukutaulussa näkyy usein tuloksissa. Tämän ei pitäisi yllättää enää ketään. Tästä on puhunut mm. Finnemarka's kennelin Christen Rose-Anderssen, joka tunnusti 2014 julkaistussa Hundekjøring-lehden jutussa, etteivät hänen USA:sta siperianhuskyina tuottamansa Harris Dunlapin Zero kennelissä kasvattamat koirat olleet vain risteytyksiä, vaan puhtaita alaskanhuskyja. Saman asian oli kertonut kennelin eläinlääkäri David Kron Feldt seminaarissa jo 80-luvulla ja kyllähän jokainen asian omin silmin jo silloin näki. Olen maininnut tämän ennenkin, mutta asia on lakaistu maton alle, joten tulen mainitsemaan sen jatkossakin.</span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></p></span></span><span style="color: #444444;"></span><span style="color: #444444;"></span><div style="text-align: left;"><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Toiselta puolelta katsottuna eivät myöskään vuosikymmenien ajan näyttelyitä varten jalostetut näyttelylinjan koirat ole siperianhuskyja, vaikka ne sentään geneettisesti sitä olisivatkin. Kuten aiemmin kirjoitin, rodussa on <b>kyse jalostuksen tavoitteista ja kun ne muuttuvat, myös rotu muuttuu</b>. Koska tulkintoja on yhtä paljon kuin harrastajiakin, on selvää, että tunteet kuohuvat ja sitten riidellään siitä mikä on siperianhusky. Rotu, jota ei oikeastaan enää ole olemassa. Mitä jos jokainen keskittyisi omaan tekemiseensä ja jalostuksen tulokset puhuisivat puolestaan. Oli jalostuksen tavoitteena sitten käyttökoira tai lemmikki. Kuten olen ennenkin näissä pitkissä monologeissani jauhanut, kannatan enemmän tyyppijalostusta. Rekikoirissa arktiset ja ei-arktiset koirat. Kuormanvetokoirat, sprintti, keskipitkä ja pitkän matkan koirat. Ehkä pitäisi myös lisätä pääosin pelkältä ulkonäöltään tämän tyyppiset koirat.</span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></p></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Jakutianlaika on hyvänä esimerkkinä koirasta, joka on kaikkea muuta kuin jakutialainen rekikoira. Rotuun on jo putkahtanut esim. merle väri, joka kertoo etteivät koirat ole jakutialaisia ja kyllähän monesta eläimestä näkee niissä olevan samojedinkoiraa ja siperianhuskya (Kennelliitto ei vaadi polveutumistodistuksia, joten mihin tahansa rotuun voi rekisteröidä mitä huvittaa). Lisäksi on tullut ilmi, että jakutianlaikojen polveutumisia väärennetään ja ihmisille markkinoidaan mielikuvia todellisuuden sijaan. Valitettavasti näissä koirissa on jo nyt lukuisia terveysongelmia. Koirarotujen jalostuksen kontrollointi on hyvin vaikeaa ja siksi <b>esim. jakutianlaikoina voi myydä käytännössä mitä tahansa</b>. Olemassa olevia, vakiintuneita koirarotuja ei voi kuka tahansa rekisteröidä tavaramerkiksi. Labradoodle on hyvä esimerkki tästä. Se syntyi labradorinnoutajan ja villakoiran risteytyksenä ja brändättiin onnistuneesti. Nyt<b> ihmiset maksavat tuhansia euroja juuri labradoodleista</b>, vaikka kuka tahansa voi tehdä vastaavia risteytyksiä. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei rodun kehittäjä rekisteröinyt labradoodlea tavaramerkiksi, eli rahanhimoiset kasvattajat kautta maailman voivat nyt tehtailla näitä koiria välittämättä mistään muusta kuin pennuista saatavista tuloista.</span></p></span></span></div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></span><div><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa olemme vapaampia jalostamaan terveitä käyttökoiria ja saamme siitä ansaitsemamme arvostuksen ilman monirotuinen VS rotukoira-asetelmaa. On totta, että <b>eläinten pito vaatii valvontaa</b>, mutta onko Kennelliitto tällaisenaan oikea taho siihen? Mielestäni myös risteytyskoirien kasvattajilla on oikeus kennelnimeen ja sukutaulujen tallentamiseen tietokantaan ja monirotuisilla koirilla oikeus esim. osallistua kilpailuiden valioluokkiin (mitä rotukoiraharrastajat oikein pelkäävät). </span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #444444;"><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5" style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen omistanut FCI-rekisteröityjä rotukoiria lähes kaksi vuosikymmentä ja työskennellyt ammattimaisesti alaskanhuskyjen ja risteytyskoirien kanssa vuodesta 2017 lähtien. 2014 tuotin Venäjältä siperianhuskyn kantarodun edustajan, jota ei rekisteröidä Suomessa. Olen toiminut näiden kahden maailman rajalla nyt sen verran kauan, ettei minun tarvitse piileskellä kummassakaan kuplassa, vaan näen ne molemmat.</span></span></span> <br /></span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Uutisia seuranneet ovat ehkä huomanneet, että jopa lainsäädännön on pian puututtava rotukoirien jalostukseen. Tarkoitan mm. englannin- ja ranskanbulldoggeja, sekä mopseja. Se, että kyseessä on rekisteröity rotu ei ole tae yhtään mistään. Ei puhdasrotuisuudesta, eikä varsinkaan terveydestä. Päinvastoin, se on jäänne 1800-luvulla alkaneista vaarallisista ideologioista, joiden seuraksia katsomme nyt kun joudumme lainsäädännöllä puuttumaan väkivaltaan, jota jalostukseksi kutsutaan.</span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></p><p style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><i>Lukuvinkki! Katariina Mäen blogissa on hyvä käännösjuttu rotukoirien historiasta ja roturisteytyksistä, käykää ehdottomasti lukemassa <a href="https://www.katariinamaki.com/l/milloin-roturisteytyksista-tuli-koiranjalostuksessa-tabu/" target="_blank">tästä linkistä</a>.</i></span></p></span></span></div><span id="docs-internal-guid-9189ec63-7fff-f03a-4bc4-4e6a95b07fa5"><div><span style="background-color: white; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-58774519157656827172020-09-21T11:00:00.001-07:002020-10-25T07:57:31.900-07:00Tavallisia päiviä koiralaumassa<span style="font-family: arial; font-size: large;">Olen elänyt siperianhuskyjen kanssa lähes 20 vuoden ajan ja olen aina pitänyt koiralaumani pienenä, enimmillään koiria on ollut 4. Toistaiseksi en ole kokenut mielekkääksi hankkia juurikaan suurempaa laumaa, sillä olen ollut tyytyväinen siihen millaista elämää koirani saavat elää. Ja onhan se kuitenkin tärkein asia kun koiralaumaa lähtee kokoamaan.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Verona, Vega ja Nunatak asuvat suurimman osan ajasta ulkotarhassa, Odessan asuessa sisällä talossa. Koirat ovat vahvasti laumaeläimiä ja jokaisella koiralla tulisi olla mahdollisuus seurustella lajitovereidensa kanssa. Odessa käy aamulla ulkoilemassa isossa juoksutarhassa, jolloin aamu-uninen nuoriso vielä nukkuu. Ennen puoltapäivää koirat pääsevät ensimmäisen kerran ulos tarhasta juoksentelemaan, jolloin niiden vesi tarkistetaan ja tarha siivotaan. Koirat puuhastelevat omiaan, syövät viinimarjoja ja käyvät tervehtimässä naapurin koiria. Päiväjuoksutus on ajallisesti vain 30-60 minuuttia, jonka jälkeen tytöt menevät mielellään takaisin tarhaan päiväunille. Kun niille sanoo ”häkkiin”, ne juoksevat kilpaa tarhaan, koska ne tietävät saavansa herkun.</span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-ohp_JuJCOC8/X2jk_Mpt6mI/AAAAAAAACx0/WqwjyDWynGQFHPxiFv71hvL72GjTADM7QCLcBGAsYHQ/s16000/IMG_6280.jpg" /></a><br /><br />Koirat ovat eläneet ihmisen rinnalla yli 40 000 vuoden ajan. Ensimmäisenä domestikoituneena eläimenä ne ovat sopeutuneet erityisen hyvin elämään ihmisten kanssa ja suorastaan kaipaavat ihmisen seuraa. Voidaan sanoa koiran tuntevan rakkautta kun ne näkevät niille tärkeän ihmisen, jolloin niiden kehoon virtaa mielihyvähormoneja kuten oksitosiinia ja serotoniinia. Pelkästään se, että hymyilet koiralle voi nostaa sen oksitosiinitasoja merkittävästi. </span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Iltapäivällä on yleensä jonkin aktiviteetin aika, pyrin ottamaan 1-2 koiraa kävelylle, uimaretkelle tai jonkun muun arjesta poikkeavan aktiviteetin pariin. Haluan myös tarjota koirille erilaisia elämyksiä, eli Odessa ja Verona käyvät kaverikoiravierailuilla, Verona myös mätsäreissä ja hyvin satunnaisesti näyttelyissä. Vega harrastaa vaellusta ja Nunatak pääsi jopa kokeilemaan viehejuoksua Suomen nopein koira-kisassa. Maalaiskoirille poikkeavaa aktiviteettia voi olla ihan kaupungilla tai kaverin luona käyminenkin. Välillä juoksutarhassa käy leikkikavereita.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Syystreenin alkaessa pyrin treenaamaan koirat valoisaan aikaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Koirien kanssa eläminen tuottaa mielihyvää myös toiseen suuntaan. Myös ihminen saa nauttia samoista mielihyvää tuottavista hormoneista nähdessään ja silitellessään koiraansa. Sen lisäksi koiran kanssa kanssakäymisen on tutkittu laskevan verenpainetta, madaltavan pulssia ja vähentävän stressiä. Koiriin käytetty aika hyödyttää siis molempia osapuolia.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Illalla klo 19-20 aikoihin on ruoka-aika, jolloin koirat ruokitaan yhtäaikaa. Niiden vesi vaihdetaan päivittäin ja tarha siivotaan uudestaan. Siivoamiselle ei aina ole tarvetta, koska koirat tekevät tarpeensa usein juoksutarhaan, mutta en koskaan halua koirien joutuvan talsimaan omissa ulosteissaan. Samalla harjataan kopista tulleet purut ja pudonneet lehdet pois tarhan lautalattialta. Puolet tarhasta on hiekkapohjaa, jolloin koirat pääsevät halutessaan kaivamaan. Varsinkin kesällä ne kaivavat itselleen mielellään viileät kuopat. Se tuo tietysti hoitajalle lisätyötä, koska hiekkaa lentää joskus myös lautalattian puolelle.<br /><br /><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-ft1iHDM2lJ0/X2jl0LuoIsI/AAAAAAAACx8/t9MdsexDLrUWoX5kemMcH7gHOpn6WRKdwCLcBGAsYHQ/s16000/IMG_6283.jpg" /></a><br /><br />Juoksutan koiria juoksutarhassa niiden kanssa leikkien. Jos se käy tylsäksi voi samalla puuhastella muita pihatöitä ja kuunnella äänikirjaa. Verona on jo ensimmäisenä oven takana istumassa ja vaatimassa sisälle pääsyä. Kaikki koirat pääsevät päivittäin sisälle taloon viettämään aikaa ihmisten kanssa. Silloin ne saavat kaipaamansa rapsutukset, jolloin niille tehdään samalla punkkitarkastus ja käydään kaikki koirat läpi mahdollisten kasvaimien tai vammojen varalta. Koirat ovat sisällä vähintään tunnin, mutta yleensä ne viedään tarhaan vasta klo 22 jälkeen. Koirat juoksevat taas suoraan tarhaan, koska ne tietävät saavansa rouheluun tai palan porkkanaa/omenaa. Varsinkin syksyllä märät ja hiekkaiset koirat tuovat paljon lisätyötä, mutta onneksi taloudesta löytyy robotti-imuri Urpo.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Talvikaudella nuoriso lähtee mukanani pohjoiseen töihin, jolloin tavoitteenani on, että ne pääsevät vetämään 5 päivänä viikossa ja päivittäin juoksutarhaan (jollainen onneksi viime talvena oli, Ruotsissa saatoin kävellä koirien kanssa 7-10 km työpäivän jälkeen). Otan koirat myös töissä sisälle, mutta en niin usein. Työkennelissä ne tapaavat turisteja päivittäin ja seuraavat lähtöjä tarhassa ollessaankin, joten ne saavat kyllä myös päivittäisen ihmiskontaktinsa. Isoissa kenneleissä on paljon työntekijöitä, jolloin koirien tarhat siivotaan vähintään päivittäin ja ruokitaan vähintään 2 kertaa päivässä. Sen lisäksi ne saavat asiakkailta paljon huomiota, mutta toki myös lepopäiviä, jolloin ne tapaavat vain niitä omia ihmisiä, jotka saavat niiden kehot täyttymään mielihyvähormoneista. Jos olen joskus huomannut jonkun koiran syystä tai toisesta jäävän vähemmälle huomiolle, käytän niiden kanssa seurusteluun enemmän aikaa tarhaa siivotessa tai jopa työpäivän jälkeen.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">En koskaan halua koiraa, joka joutuu olemaan ilman ihmiskontaktia lyhyttä ruokintahetkeä lukuunottamatta. Isojakin koiramääriä pystytään ruokkimaan ja siivoamaan todella tehokkaasti, mutta se ei mielestäni ole koiran arvoista elämää. Toiveenani on joskus olla sellaisessa tilanteessa, että voin pitää valjakollisen koiria, mutta se vaatii ihan eri tavalla resursseja ja koska haluan myös matkustella, on oltava sellainen luotettava hoitaja, joka voi koiralauman asianmukaisesti hoitaa minun poissaollessa. En halua tuntea koiriani taakkana.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun koiramäärää alkaa kasvattamaan on helppo haaveilla esim. kilpavaljakosta. Silloin täytyy kuitenkin olla valmiina myymään toimimattomia koiria pois, sillä on hyvin vaikeaa haalia aikaa treenattaville kilpakoirille sekä harrastekoirille. Olen treenannut koiria tavoitteellisesti ja tiedän miten paljon aikaa ja työtä se vaatii. En myöskään tyydy siihen, että yksikään koira unohtuu tarhaan. Sosiaalisilta taidoiltaan koira vastaa 2-vuotiasta lasta, joten voi miettiä kuinka moni on valmis hylkäämään sen ikäisen lapsen yksin tarhaan niin, että se käydään kerran päivässä ruokkimassa. Olen nähnyt metsästyskoiria, jotka kököttävät yksin tarhassa. Niiden vesikuppi on vihreän liejun peitossa, eikä tarhaa ole siivottu päiväkausiin.Koira tarvitsee paljon enemmän lajityypillisten olojen saavuttamiseksi.<br /><br /><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-b6FftHe3GJk/X2jne8rFoKI/AAAAAAAACyM/mt61iBws8FgAI5AN-bfZ9FGe4MgsZ4-0ACLcBGAsYHQ/s16000/IMG_6361.jpg" /></a><br /><br />Liian usein ihmiset myös unohtavat, että koirat yleensä sairastuvat/vammautuvat vasta vanhempana. Kun uusia koiria otetaan liian paljon, liian nopeasti ne ovat usein myös kaikki saman ikäisiä. Se tarkoittaa, että eräänä päivänä laumassa on nippu veteraaneja, jotka eivät enää edes pääse vetämään. Myös niille koirille on tarjottava sama hoito ja huomio, kun samaan aikaan on taas hankittava nuorempia koiria valjakkoon. Itse en halua lähteä mukaan tällaiseen kierrätykseen, sillä koirat todella ovat meille perheenjäseniä. Ja täytyy huomioida sekin, että uuden kodin etsiminen vaatii sekin resursseja koeaikoineen, eikä uutta kotia välttämättä edes löydy. “Ei koira lopettamisesta kärsi”-jutuista on turha edes kanssani aloittaa, sillä koira ei ole väline, vaan sillä on itseisarvo. Eläköityneet rekikoirat voivat löytää uudet, hyvät kodit ja sopeutuvat yllättävän hyvin ns. kotikoiriksi. Tulee muistaa, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin “vetovietti”. Koiran pistäminen reen eteen on pelkästään ihmisten mielihaluja, joita ilman koira kuin koira elää vallan hyvin. Toki rekikoirat haluavat liikkua, mutta liikuntaa voi tarjota myös muilla tavoin. Monilla harrastus ei siksi ole ollut kestävää, rekikoiria onkin vaikeaa edes kutsua harrastukseksi kun kyseessä on ennemminkin elämäntapa.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">En osaa sanoa millä tahdilla koiralaumaani tulen tulevaisuudessa kasvattamaan vai pidänkö sen samankokoisena, lainakoiria nimittäin löytyy aina valjakkoharrastukseen. Talvet lyhentyvät koko ajan, eli on totuttava ajatukseen pyörille siirtymisestä ja tänä vuonna olemme joutuneet kokemaan kuinka hauras matkailuala on ja moni on valitettavasti joutunut ison koiramäärän kanssa suuriin ongelmiin. Onneksi minulla ei ole mikään kiire ja olen enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen laumaani ja tiedän koirieni olevan onnellisia.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-4023993497617427712020-04-11T12:49:00.001-07:002020-10-25T08:03:07.133-07:00Riita poikki ja Vega väliin<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: large;">Lauman paluu yhteen yksikköön talvikauden jälkeen mietitytti taas. Monet sanovat, että koira unohtaa nopeasti ja uuteen ympäristöön totuttuaan vanhat laumakaverit ja ympäristöt unohtuvat. En usko tähän ajatukseen lainkaan ja luulen asian olevan aivan päinvastainen. Koirani ovat varmasti siinä uskossa, että teimme kivan autoreissun pohjoiseen ja sitten lähdettiin kotiin. Eivät ne ymmärrä, että tuo autoreissu kesti koko talven.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /> Lauman dynamiikka oli kuitenkin muuttunut. Vega oli saanut paljon itsevarmuutta ja Nunatak kasvanut teinistä nuoreksi aikuiseksi. Odessa sen sijaan oli asunut idässä koko talven, sisätiloissa tietenkin muiden kaltaistensa ihmisten kanssa. Eikä Odessa ollut minua unohtanut. Tietysti olimme puhuneet puhelimessa talven aikana ja se tervehti minua iloisesti kuten ennenkin. Annoin tyttöjen ensin tottua "uuteen" ympäristöön päivän ajan ennen kuin päästin ne tapaamaan Odessaa. Vanha rouva oli aivan täpinöissään kun pihalle oli muuttanut kolme uutta kaveria. Päästin koko lauman vapaaksi ja nuoriso vain juoksi Odessan ohi, joka jäi hölmistyneenä katsomaan ympäri pihaa sinkoilevia naapureitaan.<br /><br /> <a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-cnhsALONHLU/Xpsf63zk6QI/AAAAAAAACwA/0rv9v9uGsDA3n4cGUt9KpVGlcNAMop5yACLcBGAsYHQ/s1600/IMG_4012%2B%25281%2529.jpg" /></a> <br /><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><i>Kuva: "En pidä tästä leikistä enää", on hyvin selkeä viesti leikkikaverille, joka osaa lopettaa ajoissa.</i></span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /> Mitään ongelmaa ei ole ollut. Vega on huomattavasti sosiaalisesti taitavampi ja tunkee usein itsensä Veronan ja Nunan kiihtyvien leikkien väliin kuin rauhoitellakseen tilannetta. Nunan kanssa niiden lempileikki on laukata aivan älytöntä vauhtia ympäri aidattua aluetta ja painia sitten vähän kun edellä juossut jää kiinni. Kun toinen sanoo, että nyt kiitos riittää, paini loppuu siihen. Ja sitten taas leikitään. Ne myös leikkivät vetoleikkejä kepeillä, eivätkä leikit ole eskaloituneet riidoiksi. Melankoliaan taipuvainen Veronakin näyttää todella iloiselta ja tyytyväiseltä, sekin saa hurjia hepuleita ja antaa Nunan leikkiä rajujakin riepotteluleikkejä. Verona jopa kiipeilee itsenäisesti ja kuoputtelee maata elämästään nauttien.<br /> <br /> Neljän nartun lauma elää tällä hetkellä todella harmonisesti, eikä minkäänlaista kireyttä tai kyräilyä ole ilmennyt. Tiedän, että arvokkaista resursseista, kuten ruuasta voi tulla riitoja ja koirat syövätkin valvotusti. Odessa on suhtautunut muuhun laumaan hieman varoen, yhä se kuitenkin menee tarhan ovelle pitämään järjestystä kun päästän koirat ulos.<br /> <br /> Tärkeimpiä asioita laumasovun säilyttämisessä on mielestäni se, että riidat on sovittava ja konflikteja on vältettävä. En siis heitä veristä luuta neljän nartun keskelle ja tarhakoot on hyvä pitää suurina, jotta koirilla on tilaa väistää toisiaan ja hakeutua omaan rauhaan. Meidän tytöt tykkäävät usein asua samassa kopissa ja ne edelleen tunkeutuvat samaan koppiin, oli se miten pieni tahansa ja oli koppeja tarjolla kuinka monta tahansa. Riitojen sopimisella tarkoitan sitä, ettei koiria eroteta toisistaan konfliktitilanteessa. Liian usein tapelleet koirat otetaan erilleen ja niiden yhteen saattaminen jälkeenpäin voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Kehun koiria pienestäkin rauhoittavasta eleestä ja pian toinen heittäytyy jo selälleen tai riitapukarit ainakin nuolevat toistensa kasvoja/korvia.<br /> <br /> Tänään seurasin koirien eloa juoksutarhassa niiden löydettyä pikkujyrsijän raadon. Vega kantoi löytöään ylpeänä ja tutkaili sitä jonkin aikaa yksin. Muista koirista Nunatak kiinnostui löydöstä siinä määrin, että meni Vegan luo tekemään tarkempaa tutkimusta. Aikansa nuuhkittuaan Vega päätti piehtaroida edesmenneen päällä pariin otteeseen ja jatkoi sitten matkaansa. Verona kävi nuuhkaisemassa, muttei kiinnostunut. Nunatak otti isosiskosta mallia ja pyöräytti turkkiinsa arvokkaat hajut Vegan vanavedessä. Jos olisin mennyt paikalle käskemään koiria luopumaan arteestaan, olisi sen arvo varmasti noussut ja resurssikiista viittä vaille valmis.<br /> <br /> Laumaa on hyvä seurata etäisyydeltä ja antaa koirien itse selvitä tilanteista mahdollisimman itsenäisesti. Omasta laumastaan voi löytää sovittelijan, resurssihirmun tai jopa laumakiusatun, joten lauman ihmisapinan on oltava tilanteen tasalla.</span><br /></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-55968935728991940172019-09-16T05:34:00.001-07:002020-10-25T08:05:42.001-07:00Maailman paras rekikoira<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">Miltä näyttää siperianhusky kun takana on satoja kilometrejä alaskanhuskyilla? Montako alaskalaista tuli tarhaan Ruotsin Lapin tuliaisina, vai pitävätkö arktiset yhä pintansa?</span><br />
<br /><span style="font-size: medium;">
Koirien hyvin ansaittu kesäloma alkaa olla takanapäin ja on aika katsoa taakse ja reflektoida, mitä viime kaudella on tullut tehtyä ja opittua. Työskentelin viime talven koiravaljakko- ja eräoppaana 130 koiran kennelissä napapiirin yläpuolella pohjois-Ruotsissa Kirunassa. Kaikki kennelin koirat ovat alaskanhuskyja, joilla on hyvin vankat kannattajansa, eikä vinoilulta siperialaisia kohtaan suinkaan välttynyt. On fakta, että alaskanhuskyt voittavat siperianhuskyn kilpailuissa kaikilla matkoilla. Ne ovat usein nöyrempinä ja miellyttämisenhaluisempina helpompia käsitellä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan ne ovat soveltuvampia kilpailuihin ja kaupallisiin turistihommiin.</span><br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="484" data-original-width="800" src="https://1.bp.blogspot.com/-j7u1X9rn9K4/XX9-pYDz4FI/AAAAAAAACts/UcdNTMN1MBop0_5cDInvwruFHesyi-_PgCLcBGAsYHQ/s1600/kodiboi.jpg" /></span></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Alaskanhusky on maailman paras rekikoira, kun ajatellaan kilpailevia rekikoiria. Ne ovat nopeampia, eivätkä ne lyhyen turkkinsa ja vähäisen pohjavillan takia kuumu kuten arktiset rodut. Niillä on parempi ruokahalu ja ne pystyvät vastaanottamaan ja kuluttamaan valtavat määrät kaloreita, mikä on kilpailuissa ja jatkuvassa turistityössä välttämätöntä. Niiden intensiteetti vetää on aivan toista luokkaa kuin siperianhuskyilla. Kun on seurannut pitkän matkan kisoihin jalostettujen alaskanhuskyjen työskentelyä niiden vetäessä 400 kg kuormaa, <b>todella tietää mitä kireät liinat tarkoittavat!</b><br />
<br />
Kun vauhdin hurmaan ja <i>oikeasti</i> kireisiin liinoihin totuttuaan ajaa pitkästä aikaa siperianhuskyilla, sitä miettii väistämättä <b>miksi tyytyä vähempään</b>? On todella surkeaa nähdä harrastajien ja jopa kasvattajien videoita netissä, missä he ajavat pienvaljakolla lyhyttä matkaa ja kehuvat kommenteissa miten upeasti koirat vetävät. Eikö näillä ihmisillä ole mitään käsitystä siitä, miltä liinat näyttävät kun koira oikeasti vetää ja millaisella matkalla ja kuormalla siperianhuskya pääsee edes vähän testaamaan. Lähes poikkeuksetta näillä videoilla koirat vain juoksevat mukana, eivät ne painaudu valjaisiin ja pidä liinoja kireällä edes lyhyillä matkoilla.<br />
<br />
Olen miettinyt asiaa paljon kun ohitan 12 alaskanhuskyn valjakolla vastaantulevia (kilpalinjan) siperialaisvaljakoita, jotka höntsäilevät menemään liinojen lepattaessa tuulessa kuin pyykkinarut. Kuitenkin. Siperianhuskyn<b> ei kuulukaan vetää samalla intensiteetillä</b> kuin alaskanhuskyn. Siperianhuskyn täytyy kyetä itsenäisesti säätelemään voimiaan, Siperiassa ei voi luottaa siihen, että seuraavalla checkpointilla koira huolletaan ja ruokitaan. Siperianhusky voi olla seuraavan viikon ilman ravintoa, sen täytyy kuluttaa energiaa hyvin säästeliäästi. Siperianhusky ei voi olla alaskanhuskyn kaltainen "läpipaskoja", jonka paino romahtaa jo pelkän kylmän sään takia. Siperianhusky tarvitsee keskipitkän peitinkarvan ja todella tiiviin pohjavillan, ei Siperiassa koirille pueta toppatakkeja taukojen ajaksi. Kilpailutilanteessa kaikki nämä mainitut ominaisuudet ovat haitaksi. Missä siperianhuskya enää nykypäivänä sitten tarvitsee?<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="434" data-original-width="800" src="https://1.bp.blogspot.com/-uD4xcF72wr4/XX-BENMxfeI/AAAAAAAACuI/lhUMdQxSftsSn9PCrFlSuhuYpx_blY_lQCLcBGAsYHQ/s1600/DSC_0438-2.jpg" /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>Omat koirani kokeilivat työskentelyä viime kaudella alaskanhuskyvaljakoissa, testasin <b>Veronaa jopa johtaen 14 koiran valjakoita</b>. Seurasin hyvin tarkasti niiden työskentelyä ja erityisesti sitä, missä vauhdissa ja olosuhteissa liinat pysyvät kireällä. Alaskanhuskyvaljakot vetäessään 300-400 kg kuormaa 30 km matkalla pitivät vauhdin yleensä noin 16 km/h. Tämä on liikaa siperianhuskylle ja sen näkee niiden jäädessä helposti vauhdissa (en tietenkään koskaan laittanut koiriani tilanteisiin, jotka eivät niille soveltuneet). Ne myös reagoivat huomattavasti herkemmin lämpimään säähän ja hienointa oli nähdä niiden nauttivan niin työskentelystä kuin levostakin -37 asteen pakkasilla. Erityisen ylpeä olin Nunatakista, jonka liinat pysyvät kireällä ja joka oppi ohittamaan niin porot, irtokoirat kuin moottorikelkatkin. Verona sai myös hyvää johtajakoiraoppia. Narttuni eivät tapelleet kauden aikana kertaakaan, eivät tarhassa keskenään, eivätkä valjaissa. Pystyn myös laittamaan ne minkä tahansa koiran pariksi, jopa Vegan, joka kehittyi valtavasti aikaisemmista traumoistaan huolimatta (mutta sillä on yhä paljon työstettävää).<br />
<br />
<b>Parasta käyttöä siperianhuskylle</b> onkin valjakkoretkeily, jolloin ne pääsevät vetämään kohtuullista kuormaa pitkillä matkoilla. Arktisen turkin takia rekeen ei tarvitse pakata koirille vaatteita ja ruokaakin kuluu vähemmän. Pienilläkin valjakoilla voi retkeillä, itse tein Haltin retken (100 + km) kolmen koiran valjakolla, kun suhteuttaa tavoitteet koiramäärään. Se, että käy kerran tai pari viikossa kicksparkilla tai tyhjällä alumiinireellä ajamassa kierroksen auratulla tiellä ei ole siperianhuskyn testaamista! Se on hyvää liikuntaa kotikoiralle, mutta kasvattajilla tulee olla osaaminen ja kiinnostus huomattavasti enempään. On ymmärrettävä, mitä arktiselta rekikoiralta vaaditaan ja pidettävä samalla silmät auki ja oma toiminta rehellisenä ja itsekriittisenä. Oma tarha on toistaiseksi pysynyt arktisena. Pidetään liinat kireällä tulevillekin sukupolville!<br /></span>
<br />Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-49860346818807509602019-06-19T11:34:00.001-07:002020-10-25T08:07:15.840-07:00Nepalin koirat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-10cdVAfP0ds/XQpdsx2JxFI/AAAAAAAACr4/OadiDuGE0IwXENIEZtDQUVKhvt_nE917gCEwYBhgL/s1600/kansikuva.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="415" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-10cdVAfP0ds/XQpdsx2JxFI/AAAAAAAACr4/OadiDuGE0IwXENIEZtDQUVKhvt_nE917gCEwYBhgL/s1600/kansikuva.jpg" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Vietin viime syksynä muutaman viikon <b>Nepalissa Annapurna Circuit</b>-vaelluksella ja muutamia päiviä maan suurimmissa kaupungeissa Pokharassa, sekä Katmandussa. Vaelluksella pääsee nauttimaan Nepalin upeasta luonnosta, mutta myös tutustumaan läheltä paikalliseen kulttuuriin, sillä reitti kulkee lukuisten pienien kylien ja kaupunkien läpi. Kylistä löytyi aina myös koiraystäviä, jotka kulkivat mukanamme välillä pitkiäkin matkoja. Nimesimme nämä suojeluskoiriksi ja tiimimme nepalilaiset jäsenet oppivat sanomaan suomeksi tärkeitä asioita kuten <i>"istu alas koira"</i>.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Nepal sijaitsee puoliksi Himalajan vuoristossa ja puoliksi sen juurella. Se on tunnettu juuri maailman korkeimmista vuorista ja 8/10 noista lähimpänä taivasta kurottavista vuorista sijaitsee Nepalin puolella. Näistä yli 8000 m korkeista jättiläisistä pääsimme näkemään Annapurna I:n, Dhaulagirin ja Manaslun. Suurin osa nepalilaisista on hinduja. <b>Temppelien, rukousmyllyjen ja käsittämättömän kauniiden lumihuippujen</b> jatkuva läsnäolo luovat epätodellisen tunnelman, joka jokaisen pitäisi kerran elämässään kokea. En ihmettele lainkaan miksi luonto, kulttuuri ja itse vieraanvaraiset nepalilaiset houkuttavat matkaajia palaamaan Nepaliin aina uudestaan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-r583T-k-iKQ/XQp11qFIKxI/AAAAAAAACsE/399wg_sZAKc7YvKUWtt8BEG5dbrmiWj4wCLcBGAs/s1600/istualaskukur.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="440" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-r583T-k-iKQ/XQp11qFIKxI/AAAAAAAACsE/399wg_sZAKc7YvKUWtt8BEG5dbrmiWj4wCLcBGAs/s1600/istualaskukur.jpg" /></span></a></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b>Koiria Nepalissa</b> on paljon, niin suurkaupungeissa kuin maaseudullakin. <b>Pääosin koiria kohdellaan hyvin</b>, enkä nähnyt aliravittuja koiria juuri lainkaan. Kaupungeissa näimme isoja, jopa 10 koiran laumoja, mutta emme kokeneet niitäkään ihmisille uhkaavina. Koirat ovat ulkoasultaan hyvin vaihtelevia, tosin kylissä näki selvästi, että koiratkin olivat sukua keskenään. Pohjoisemmassa näkee enemmän mastiffi-tyyppisiä koiria ja Nepalilla on oma rotu himalajanpaimenkoira, jota muistuttavia koiria näkyi jonkin verran. Monissa paikoissa vapaasti liikkuvillakin koirilla on oma koti ja omistaja. Kaupungissa varakkailla on kalliita rotukoiria, joita pidetään kytkettynä. Osa koirista on yhteisön koiria, joita hoidetaan ja ruokitaan, mutta varsinaisia kulkukoiriakin on (koiria, jotka joutuvat itse hankkimaan ravintonsa). Uskonnon takia koiria kohdellaan pääosin hyvin.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><i style="font-weight: bold;">Kukur Tihar </i>on koirille omistettu juhlapäivä, sillä hindut uskovat koirien olevan kuoleman jumala Yaman uskollisia apulaisia. Juhlapäivänä koirille maalataan otsaan punainen tika-merkki (näin näitä joillakin kauniilla lemmikkikoirilla kaupungeissa juhlan ulkopuolellakin) ja niiden kaulaan ripustetaan kukkaköynnöksiä. Huomiota saavat niin katukoirat kuin eläinsuojienkin asukit, joille myös tarjotaan herkkuruokia.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-QfTyyJPZAkU/XQp8Nhghs7I/AAAAAAAACs0/JZ7ShdXhOPI4XarvidOWCGwGirWuHcjXQCLcBGAs/s1600/temppelikoira.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-QfTyyJPZAkU/XQp8Nhghs7I/AAAAAAAACs0/JZ7ShdXhOPI4XarvidOWCGwGirWuHcjXQCLcBGAs/s1600/temppelikoira.jpg" /></span></a></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Kodittomiin koiriin liittyy kuitenkin <b>paljon ongelmia</b>. Koiria kuolee ja vammautuu liikenteessä, niitä pahoinpidellään ja ne kantavat monia sairauksia, joista vakavin lienee ihmisiinkin tarttuva rabies. Vaikka itse lääpin kaikkia koiria varsin varomattomasti on muistettava, että ilman rabies-rokotetta on vaarassa saada kuolemanvaarallisen taudin. <b>Moni luulee, että tartunnan saa vain</b> sairaan, aggressiivisesti käyttäytyvän eläimen puremasta. Sairaudesta on kuitenkin olemassa myös ns. hiljainen muoto, jolloin on mahdotonta sanoa onko eläin kantaja. Pelkkä pennun hampaan raapaisu tai koiran syljen joutuminen avonaiseen haavaan voi riittää tartunnan saamiseen.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-izlAzUkwaL4/XQp58_usAXI/AAAAAAAACsQ/e__0mp-2omgjqmi7Of8Qj_rCqADr51JHgCLcBGAs/s1600/kukur1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-izlAzUkwaL4/XQp58_usAXI/AAAAAAAACsQ/e__0mp-2omgjqmi7Of8Qj_rCqADr51JHgCLcBGAs/s1600/kukur1.jpg" /></span></a></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Monelle<b> kulkukoiria kohtaavalle tulee halu auttaa</b> eläimiä ja tuoda jokainen tuliaisina kotiin. Nepal on yksi suurimmista rabies-riskin maista, mutta tartunnan voi saada paljon lähempääkin. Myös muita vaarallisia sairauksia on ja koirien tuonti ulkomailta omaan kotimaahan ei olekaan paras keino auttaa eläimiä. Myös paikalliset välittävät eläimistä ja haluavat auttaa niitä. Tiedon, taidon ja rahan puutteessa eläinten hoito ei kuitenkaan ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Nepal on yksi maailman köyhimpiä valtioita.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-xCSYtnxfzsk/XQp7t5ZIUHI/AAAAAAAACss/rV1E_gw_DbMGiJjHy2PC-_V93qYgkkHDQCLcBGAs/s1600/katkollaasi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="293" data-original-width="879" src="https://1.bp.blogspot.com/-xCSYtnxfzsk/XQp7t5ZIUHI/AAAAAAAACss/rV1E_gw_DbMGiJjHy2PC-_V93qYgkkHDQCLcBGAs/s1600/katkollaasi.jpg" /></span></a></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Viimeisenä päivänä Katmandussa vierailin kaverini kanssa <b>KAT-keskuksessa</b> (The Katmandu Animal Centre) kaupungin laidalla. Halusin itse nähdä pelastettuja koiria ja millaiset tilat ja toiminta keskuksella on. KAT auttaa kulkukoiria monin eri tavoin. Heillä on tilat ottaa koiria hoitoon ja oma eläinsairaala, missä koiria hoidetaan. He tekevät myös ennaltaehkäisevää työtä valistamalla eläinten pidosta, rokottamalla, sekä madottamalla kulkukoiria ja tekemällä <b>humaania populaatiokontrollia</b> kastroimalla ja steriloimalla koiria. Keskuksen toiminta vakuutti meidät siinä määrin, että annoimme (ainakin omassa budjetissani ihan tuntuvan!) rahalahjoitukset, joiden avulla autetaan Katmandun koiria ja kehitetään toimintaa. Nepalissa toimii myös muita koiria, sekä muita eläimiä auttavia organisaatioita. Niihin voi mennä vapaaehtoiseksi ja varsinkin eläinlääkäri- ja hoitajaopiskelijoita suosittelisin tekemään harjoitteluita tällaisissa paikoissa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Monissa paikoissa maailmalla kohtaa kulkukoiria ja muita eläinsuojelullisia ongelmia. Yhden eläimen pelastaminen ei auta mitään, eikä varsinkaan tilanteen surkuttelu tekemättä mitään. Esimerkkinä. Kaverini oli vierailulla reservaatissa Arizonassa, missä hän tapasi huonokuntoisen kulkukoiran. Asialle ei paikanpäällä voinut tehdä mitään, mutta modernin tiedonkulun aikakautena eläimiä voi auttaa myös kotiin palattuaan. Etsimme paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen yhteystiedot ja kaverini antoi tiedot koiran olinpaikasta. Koira löydettiin, kaverini lahjoitti varoja sen hoitamiseen ja koira pääsi uuteen kotiin. Aina muissa maissa vieraillessa voi etsiä paikallisen, luotettavan hyväntekeväisyysjärjestön ja tehdä lahjoituksen tai käydä vierailulla (koirapaikoissa esim. vain ulkoiluttamassa ja seurustelemassa koirien kanssa). <b>Aina voi auttaa!</b></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-1SUuKz7x5i0/XQp6qfVfFcI/AAAAAAAACsc/-vz2stB9jJsWaiW3FpVbjxUVFtJ5YJWbQCLcBGAs/s1600/nepal%2Bja%2Btulipalo%2B257-2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="403" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-1SUuKz7x5i0/XQp6qfVfFcI/AAAAAAAACsc/-vz2stB9jJsWaiW3FpVbjxUVFtJ5YJWbQCLcBGAs/s1600/nepal%2Bja%2Btulipalo%2B257-2.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-870vR0foOt4/XQp6b3v_tqI/AAAAAAAACsY/rsrJccEODQIjyq7LBCKvjm05DpgNUU3_gCLcBGAs/s1600/nepal%2Bja%2Btulipalo%2B072-2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="454" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-870vR0foOt4/XQp6b3v_tqI/AAAAAAAACsY/rsrJccEODQIjyq7LBCKvjm05DpgNUU3_gCLcBGAs/s1600/nepal%2Bja%2Btulipalo%2B072-2.jpg" /></span></a></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b>Aiheeseen liittyviä linkkejä:
</b><br />
<br />
<a href="http://www.katcentre.org.np/index.html" target="_blank">KAT-centre kotisivut</a></span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.facebook.com/katcentre" target="_blank"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">KAT Facebookissa</span></a></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.instagram.com/katcentre/?hl=en" target="_blank"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">KAT Instagramissa</span></a></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Erinomainen kohde lahjoittaa: <a href="http://www.hartnepal.org/" target="_blank">Himalayan Animal Rescue Trust</a></span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.facebook.com/hartnepal" target="_blank"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">HART Facebookissa</span></a></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.instagram.com/hart_nepal/" target="_blank"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">HART Instagramissa</span></a></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://www.k9magazine.com/dog-ownership-nepal/" target="_blank"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">K9 Magazinen juttu Nepalin koirista (englanniksi)</span></a></div>
</div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-inAUc2QKcWY/XQp9-kK5GeI/AAAAAAAACtA/lzTpltO8od8WLk6KUFmZXOyr1__-bls6QCLcBGAs/s1600/pallot.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="600" src="https://1.bp.blogspot.com/-inAUc2QKcWY/XQp9-kK5GeI/AAAAAAAACtA/lzTpltO8od8WLk6KUFmZXOyr1__-bls6QCLcBGAs/s1600/pallot.jpg" /></span></a></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div>
<br /></div>
Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-58785051552144278722018-05-05T03:38:00.001-07:002020-10-25T08:11:20.539-07:00Islanti - Vastakohtien saari koiraharrastajan silmin<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-S-iz2m5u-6U/Wuod4YGvtEI/AAAAAAAACns/vloA7TIRkK0CCEwRTCgek-rEx8qw1mFuwCLcBGAs/s1600/otsikkoteksti.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-S-iz2m5u-6U/Wuod4YGvtEI/AAAAAAAACns/vloA7TIRkK0CCEwRTCgek-rEx8qw1mFuwCLcBGAs/s1600/otsikkoteksti.jpg" /></a></div>
<br />
<div>
<img border="0" data-original-height="312" data-original-width="880" src="https://3.bp.blogspot.com/-vn2kW3PBJmM/Wuodz036NUI/AAAAAAAACno/eWsu4FARAhooZeyn3Q8q-JqFDLZPBFaUACLcBGAs/s1600/ylaotsikko.jpg" /></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b>Islanti tunnetaan vastakohtien maana, missä tuli ja jää taistelevat</b> saaren hiljalleen repeytyessä kahtia. Upea, karu luonto näyttää ja tuntuu arktiselta, mutta noin puolet maasta kuuluu leudompaan subarktiseen vyöhykkeeseen ja koko Islanti sijoittuu napapiirin alapuolelle. Luontoa voisi kutsua jopa ihmiselle vihamieliseksi, sillä kaikenlaisia vaaroja Islannista löytyy vulkaanisesta aktiivisuudesta yllättäviin myrskytuuliin ja turisteja rannalta sieppaaviin aaltoihin. Silti turisteja Islannissa liikkuu aivan valtavat määrät.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Pääsin Islannin reissullani tutustumaan hyvin läheisesti maan koirakulttuuriin ja rekikoiraharrastajana ne olivatkin suurin mielenkiintoni kohde. Tämä kirjoitus on vain pieni avaus aiheeseen, sillä pelkästään koirakuviakin muistikortille kertyi satoja ja kaikkea opittua on vielä tallessa omassa päässäni.</span></div>
<div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-RDcJ6NgKqrI/Wuoixj6Z9uI/AAAAAAAACoA/QmjhXw2x_gQ4Af2G-p09J59KPEw2Cy3BACLcBGAs/s1600/ekavaljakkokuva.jpg" /><br />
</span><div style="text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Islanti on kuuluisa islanninhevosista, joita skandinaavit toivat saaren asutuksen yhteydessä 800-900-luvulla ja hevoset on pidetty puhdasrotuisina ja runsaslukuisina nykyaikaan asti. Islanninhevoset ovat todella arvostettuja, eikä Islantiin saa tuoda muualta hevosia ollenkaan. Rotu halutaan pitää puhtaana ja ulkopuolelta tulevat taudit voivat olla kohtalokkaita hevosille, siksi jopa hevostarvikkeiden tuonnin suhteen ollaan äärimmäisen tarkkoja.</span></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Viikinkien mukana tuli toinenkin nelijalkainen kumppani; islanninlammaskoira, joka kuitenkin katosi historian sivuilta pitkäksi aikaa. Norjalaiset toivat 800-luvulla mukanaan buhund-tyyppisiä koiria ja niiden risteytyessä saarelle tuotuihin muihin, collie-tyyppisiin koiriin syntyi eristäytyneellä saarella uusi rotu islanninlammaskoira.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-UBujLqk98QM/Wut06d09e8I/AAAAAAAACoQ/9ayTn1-r090Wal0Xa1pWzI6YUeHbjoMPACLcBGAs/s1600/heppakasvo.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://3.bp.blogspot.com/-UBujLqk98QM/Wut06d09e8I/AAAAAAAACoQ/9ayTn1-r090Wal0Xa1pWzI6YUeHbjoMPACLcBGAs/s1600/heppakasvo.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-mnRuucNN9E0/Wut075YTx0I/AAAAAAAACoU/SGkTTfnxaJkcPNzZ3ja2anbEATfAtujmwCLcBGAs/s1600/liikehepat.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-mnRuucNN9E0/Wut075YTx0I/AAAAAAAACoU/SGkTTfnxaJkcPNzZ3ja2anbEATfAtujmwCLcBGAs/s1600/liikehepat.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
</span><div style="text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b>Koiria suorastaan vihattiin Islannissa</b> pitkän aikaa. Nykyäänkin koiriin liittyy paljon harrastamista vaikeuttavaa lainsäädäntöä mm. hihnapakosta joidenkin kaupunkialueiden täydelliseen koirakieltoon. On hyvin yksinkertainen syy sillekin, miksi minulla ei ollut omaa koiraa mukana: Islantiin tuotava koira joutuu kuukauden kestävään karanteeniin. Islantilaisten koiravihan juuret juontavat 1900-luvun alkuun, jolloin lapamadon aiheuttama ekinokokkoosi tappoi ihmisiä. Naalien levittämä lapamato kulkeutui lampaisiin ja koska koiria ruokittiin epähygieenisesti madot kulkivat myös koirien läpi. Koirat olivat kaupungeissa kokonaan kiellettyjä vuodesta 1924 alkaen ja laki kumottiin vasta 80-luvulla.<br />
<br />
Maaseudulla suhtautuminen koiriin oli (ja on yhä) rennompaa. Islanninlammaskoirat tulivat tarpeettomiksi kun lampaille rakennettiin korkeita aitauksia. Epidemiat tappoivat koiria ja koska koiraverot olivat niin korkeita, luovuttiin koirista monin paikoin maaseudullakin. Joidenkin lammastilallisten ennakkoluuloinen ja paikoin vihamielinen suhtautuminen haittaa koirien kanssa toimimista nykyäänkin. Erityisesti rekikoiria, isoja grönlanninkoiria pidetään pelottavina raatelijoina, vaikka tämänkään kennelin koirat eivät ole koskaan aiheuttaneet vahinkoa eläimille. Onneksi Islannista löytyi sitkeitä koiraharrastajia ja islanninlammaskoira rotuna saatiin säilytettyä ja Islannin kennelklubi perustettiin vuonna 1969 (esim. Suomen Kennelliitto perustettiin <span class="st">1889). Nykyään tietämys on lisääntymässä ja vanhat ennakkoluulot vähentymässä.</span><br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Hl1uxi8UFwk/Wut9OSL4uvI/AAAAAAAACo8/1MFckqIlHqsLrQ--eG9RnP2xOArhTiaegCLcBGAs/s1600/kokovaljakko.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-Hl1uxi8UFwk/Wut9OSL4uvI/AAAAAAAACo8/1MFckqIlHqsLrQ--eG9RnP2xOArhTiaegCLcBGAs/s1600/kokovaljakko.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
<span class="st"><b>Sleðahundaklúbbur Íslands</b> on perustettu vasta vuonna 2010. Ei rekikoiriakaan Islannissa kovin kauaa ole ollut, vaikka harrastamaan pääsee jäätiköillä periaatteessa ympäri vuoden. Lumen puute on ratkaistu tarjoamalla kärryajeluita. <b>Dogsledding Iceland</b>, jossa kävin on perustettu vuonna 1997 ja on siten Islannin vanhin ja samalla suurin rekikoirakenneli n. 60 rekikoiralla. Noin puolet koirista on alaskanhuskyja ja puolet grönlanninkoiria. Alkuperäinen omistaja toimi Grönlannissa Sirius Patrolissa ja kennelin grönlanninkoirat polveutuvat noista työkoirista, muistona noista ajoista on myös kennelalueelle näytille laitetut <i>valtavat </i>komatik-reet. Rekikoiraklubi on toiminut aktiivisesti ja Islannissa kilpaillaan eri matkoilla ja koiramäärillä, sekä luokkia on myös esim. koirapyöräilyssä.</span><br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-wYDpuqh5450/Wut77ZrBTjI/AAAAAAAACoo/6k5tAIrfsfY0X6GbCdtGB6uGRKzlMYhEgCLcBGAs/s1600/koirakollaasi2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="490" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-wYDpuqh5450/Wut77ZrBTjI/AAAAAAAACoo/6k5tAIrfsfY0X6GbCdtGB6uGRKzlMYhEgCLcBGAs/s1600/koirakollaasi2.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-RqLBN7tPvLY/Wut77ldHNfI/AAAAAAAACos/xeJupN8fHgE-axG7XSdtqTBN0tABnVCzgCLcBGAs/s1600/koirakollaasi1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="490" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-RqLBN7tPvLY/Wut77ldHNfI/AAAAAAAACos/xeJupN8fHgE-axG7XSdtqTBN0tABnVCzgCLcBGAs/s1600/koirakollaasi1.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span class="st">Rekikoirien pitäminen ei ole helppoa. Aivan kuin meillä Suomessa, leudot ja vähälumiset talvet tekevät reellä ajamisen melko mahdottomaksi maan eteläisissä osissa. Islannissa kuitenkin pääsee vuorille ja jäätiköille, missä lunta kyllä riittää. Maastot täytyy kuitenkin tuntea hyvin, sillä lumen alla on vaarallisen teräviä laavakiviä ja jäätiköillä tietenkin railoja. Myöskään eläinlääkäripalvelut eivät ole parhaasta päästä, esim. joitakin näytteitä joutuu lähettämään muualle Eurooppaan tutkittavaksi. Ja onhan Islanti myös hyvin kallis, koirien ruokinta, lääkintä ja eläinlääkäripalvelut maksavat paljon. </span><br />
<br />
<span class="st"><b>Silti koirat hoidetaan erinomaisen huolellisesti</b>. Olen moneen otteeseen kritisoinut kaupallisia rekikoirakenneleitä, sillä koiria kohdellaan pelkkinä työvälineinä. Joissakin paikoissa Lapissa hyvää koirien tuntemusta on muistaa koira nimeltä, eikä sekään kaikissa paikoissa onnistu. Monet paikat Suomessa ovat myös suoraan sanottuna saastaisia, tarhat ovat ulosteen peitossa ja koirat ovat likaisia. Tällainen ei tullut kuuloonkaan tässä kennelissä. Kun valjakkoajelut tehdään kennelistä käsin tarhoja siivotaan jopa 8-10 kertaa päivässä. Tarhat ja kopit myös pestään säännöllisesti ja koiria harjataan.</span><br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/--LBlI4dJ6T0/WuuAHwNjiEI/AAAAAAAACpo/ns0NqZlzeVYLmAKgBmA8p82rBlH87GXKgCEwYBhgL/s1600/greenlandics.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://3.bp.blogspot.com/--LBlI4dJ6T0/WuuAHwNjiEI/AAAAAAAACpo/ns0NqZlzeVYLmAKgBmA8p82rBlH87GXKgCEwYBhgL/s1600/greenlandics.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-UYINo7RCvTU/WuuAHjg81UI/AAAAAAAACpk/WIUu6VZj0xcOljTXhF8aE3gS487ZK1FlACEwYBhgL/s1600/lumimaisema.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-UYINo7RCvTU/WuuAHjg81UI/AAAAAAAACpk/WIUu6VZj0xcOljTXhF8aE3gS487ZK1FlACEwYBhgL/s1600/lumimaisema.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span class="st">Vuorilla ollessa reissuketjut pidetään jatkuvasti siistinä. Sairaat koirat lääkitään, hoidetaan ja laitetaan sisätiloihin sairaslomalle. Pentuja syntyy vain tarpeeseen ja kaikki pennut pidetään kennelissä vanhuuteen asti. Valitettavan usein Suomessa pentuja annetaan syntyä ilman mitään jalostusohjelmaa, kunhan vain turisteille riittää pentuja syliteltäviksi. Kenneliin on tuotettu LD-kilpailuissa testattuja siitoskoiria Norjasta laajentamaan geenipoolia, eikä rescuepuoltakaan ole unohdettu, sillä kennelissä on työkoirina myös show linjan siperianhuskyja, jotka niiden omistaja on syystä tai toisesta hylännyt. </span><br />
<br />
<span class="st">Nuoremmalla sukupolvella tuntuu olevan erilainen suhtautuminen koko alaan. Toimintaa ja koirien oloja halutaan jatkuvasti kehittää ja parantaa. Kritiikki otetaan hyödyllisenä työkaluna, eikä ole vuosikymmeniä alalla pyörineitä jääriä, jotka roikkuvat väkisin vanhoissa toimintamalleissa, joista monet eivät enää ole nykyaikaa. Suuri osa asiakkaistakin on hyvin valveutuneita ja he puuttuvat heti epäkohtiin (joskus tietämättömyyttään sielläkin, missä epäkohtia ei ole).</span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st"><b>Vaikka grönlanninkoirat tunnetaan hurjasta luonteestaan</b> ovat kennelin koirat täysin kaikkien ihmisten käsiteltävissä. Isoimmat urokset painavat 38-40 kg, ja kuten koiranelämään kuuluu on joillakin koirilla omat "vihamiehensä". Tappeluita ei kuitenkaan juurikaan ole, sillä koirien luonteet tunnetaan hyvin ja konfliktitilanteet pystytään välttämään. Koirat ruokitaan kuivaruualla ja lihalla, säännöllisesti ne saavat lihaisia luita kaluttavakseen ja täysin vieraskin ihminen pystyy ottamaan sen herkullisen luun 40-kiloiselta grönlanninkoiralta. Silloin voi jo sanoa, että koirat on sosiaalistettu hyvin. Jos on nähnyt Islannissa kuvatun elokuvan/musiikkivideon/mainoksen, jossa on rekikoiria, ovat koirat mitä todennäköisemmin juuri täältä. Grönlannissa kuvaukset ovat tietysti kalliimpia, mutta myös paikallisten koirien kanssa työskentely on käytännössä mahdotonta, koska niitä ei ole sosiaalistettu. Tällaisten projektienkin seuraaminen paikanpäällä on hyvin mielenkiintoista. </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Voin sanoa itse erikoistuneeni arktisiin rekikoiriin ja ne viehättävätkin minua eniten. Näen niille perustellun paikan myös kaupallisissa kenneleissä, joissa useimmiten on pääosin alaskanhuskyja ja risteytyskoiria. Alaskalaiset ovat toki helpompia käsitellä, mutta arktiset rodut soveltuvat fysiikaltaan parhaiten raskaaseen työhön ja pohjoisen oloihin ja ne käyttävät ravinnon taloudellisemmin. Kaikesta huolimatta suosikkikoirani oli eräs iso alaskanhusky, jonka olisin mielelläni pakannut matkatavaroihini ja tuonut kotiin!</span><br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-vI5-5vz-siI/WuuDHkbS83I/AAAAAAAACqA/pIL7lKWOqXcfnlpUrrmLsGC8lA-B8FvugCEwYBhgL/s1600/rantapyora.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-vI5-5vz-siI/WuuDHkbS83I/AAAAAAAACqA/pIL7lKWOqXcfnlpUrrmLsGC8lA-B8FvugCEwYBhgL/s1600/rantapyora.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-_rVotQBBRUM/WuuDHdEDLWI/AAAAAAAACp8/NwuIBC-8IYssPr5v50ShJ7YLu2f1vNiYQCEwYBhgL/s1600/bonuskuva.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://3.bp.blogspot.com/-_rVotQBBRUM/WuuDHdEDLWI/AAAAAAAACp8/NwuIBC-8IYssPr5v50ShJ7YLu2f1vNiYQCEwYBhgL/s1600/bonuskuva.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span class="st">Suomessakin tulee heinäkuun alussa voimaan uusi EU-direktiivi, jolloin valmismatkojen järjestäjät saattavat joutua korvaamaan asiakkaalle aiheutuneesta mielipahasta. Islanti ei onneksi kuulu Euroopan unioniin, sillä mielensä pahoittajia varmasti riittäisi jo arvaamattoman sään takia (<i>huom. oikeasti uuden direktiivin myötä ei kuitenkaan joudu korvaamaan huonon sään aiheuttamasta mielipahasta, toki on jo eri asia jos esim. jää maahan jumiin vaikka tulivuorenpurkauksen takia</i>). Koko maan tiet voidaan sulkea myrskyn tai muuten vaikeiden olosuhteiden takia. Aktiviteetteja voi joutua perumaan, eikä sille voi mitään. Senkin voi ottaa elämyksenä kun ovet ovat lentää irti, ellei noudata äärimmäistä varovaisuutta ja myrskyn mittoihin noussut tuuli vaikeuttaa ulkona liikkumista. Suomalaisille huono näkyvyys ja liukkaat tiet ovat tuttuja, mutta yhtäkkiä nousevat ja autollakin liikkumista estävät myrskytuulet meiltä puuttuvat. Kun Islannin teillä liikkuu valtavat määrät ajotaidottomia turisteja on katastrofin ainekset valmiit ja teitä suljetaan melko helposti. Jos tällainen sää sattuu juuri oman reissun kohdalle, ei kannata pahoittaa mieltään vaan ottaa se seikkailuna, josta riittää kerrottavaa! </span><br />
<br />
<span class="st">Rekikoiraharrastukselle on varmasti kysyntää Islannissa ja kaikkien meidän lajin harrastajien kannalta olisi parasta, ettei ilmasto enää tästä lämpene tai pian meillä ei ole jäätiköitäkään ja reet voidaan pakata kesäteloille pysyvästi. Kun koirat hoidetaan ja koulutetaan asiallisesti vanhat pelot ja ennakkoluulot koiria kohtaan katoavat kyllä hiljalleen.</span><br />
<span class="st"><br /></span>Tällä reissulla en ehtinyt kiipeämään Islannin korkeinta Hvannadalshnúkur-vuorta (2 109,6) ja koska Pohjoismaiden korkeimmista vuorista itseltäni puuttuu enää se ja Tanskan valtava Møllehøj (170,86 m), on Islantiin suorastaan pakko palata huiputushommiin...<br />
</span><table border="0" cellpadding="2" cellspacing="0" class="infobox"><tbody>
<tr><td colspan="1" style="vertical-align: top;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></td><td colspan="1" style="vertical-align: top;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></td><td colspan="1" style="vertical-align: top;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></td><td colspan="1" style="vertical-align: top;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></td><td colspan="1" style="vertical-align: top;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></td><td colspan="1" style="vertical-align: top;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></td><td colspan="1" style="vertical-align: top;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></td></tr>
</tbody></table>
Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-2059943786742142622017-12-02T03:19:00.001-08:002020-10-25T08:13:31.571-07:00Kolmen sukupolven lumileikkejä<br />
<div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">
<img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-23EucaAiHDg/WiKHefeYNNI/AAAAAAAACmw/ie9FMjbyTec1r2Jd9mK-D_1wrjsgzdCuwCEwYBhgL/s1600/odessa10.jpg" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Jos joku osaa nauttia lumesta niin siperianhuskyt. Hangessa painellaan hirveää vauhtia, lumessa kieritään ja sitä heitellään kuonolla ilmaan. Kavereille annetaan kunnon lumipesut ja juostaan sitten karkuun, minkä jaloistaan pääsee. Taktikoidakin täytyy. Tarhaan on muodostunut kovapohjaisia polkuja, joita pitkin vauhti on kovempi, mutta off-roadaamalla voi tehdä yllättäviä käännöksiä taakaa-ajajan karistaakseen.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Meillä on luvassa myös juhlahumua, <b>Odessa10-juhlavuosi</b> päättyy ensi viikolla. Näissä kuvissa näkyy 3 sukupolvea aika hienoa narttulinjaa viimeisen 10 vuoden ajalta. Veronakin on alkanut kasvattamaan uutta turkkia pentujen jälkeen ja Nunatak muuttuu pikkuhiljaa pentupallerosta teinikuikeloksi. Nunatak teki syksyllä ison työn piilottamalla omenia pitkin pihaa ja nyt se käy tarkistelemassa aarteitaan kuin pieni orava.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Minun pitäisi päivittää blogiin kaksi reissua kuvineen, molemmilla reissuilla huiputettiin Pohjoismaiden korkeimpia vuoria. Syksyllä maastossa vietettyjä öitä kertyi minulle yli 20 ja kevättalvelle on luvassa ainakin kaksi pidempää vaellusta pohjoisessa. Kyllä lumesta pitää nauttia silloin kun sitä kerrankin on!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eCxCQW3NfMo/WiKJrxsEeqI/AAAAAAAACm8/XN-MrEOA0xAQsY73X6aDgwaYGwYt9_YHgCLcBGAs/s1600/lumiverona.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-eCxCQW3NfMo/WiKJrxsEeqI/AAAAAAAACm8/XN-MrEOA0xAQsY73X6aDgwaYGwYt9_YHgCLcBGAs/s1600/lumiverona.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-6289yxWNHz4/WiKJxE1_SVI/AAAAAAAACnA/PXS03T8EO9YIVyR3fnKbT9iJXQm7Xi-wwCLcBGAs/s1600/luminuna.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-6289yxWNHz4/WiKJxE1_SVI/AAAAAAAACnA/PXS03T8EO9YIVyR3fnKbT9iJXQm7Xi-wwCLcBGAs/s1600/luminuna.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: white;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium;">.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-90493034851218411792017-10-17T07:48:00.003-07:002020-10-25T08:16:36.223-07:00Pieni Nuna, suuri sydän<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-RAe3kQHQSOU/WeYRsfMrQaI/AAAAAAAACmM/3ehu4oYokb8bqyt6gIDzLKZKl14mYPVOACLcBGAs/s1600/nuna2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-RAe3kQHQSOU/WeYRsfMrQaI/AAAAAAAACmM/3ehu4oYokb8bqyt6gIDzLKZKl14mYPVOACLcBGAs/s1600/nuna2.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Syksy on ollut todella kiireinen, enkä ole ehtinyt keskittyä blogiin läheskään niin paljon kuin olisin halunnut. Pennut ovat jo lähteneet maailmalle, mutta meille jäänyt tyttö on kyllä pitänyt arjen aktiivisena. Pentu on todella tomera ja erityisen ketterä, se rakastaa erityisesti kiipeilyä.<br />
<br />
<b>Usein nimi on enne</b>. Tämä kannattaisi muistaa pentuja nimetessä, tämä neiti onkin <i>Kuuhaukun Escape Velocity</i> ja vauhtia ei pienestä koirasta lainkaan puutu. Pennun elämän alku oli jo hyvin dramaattinen, eikä surkeilta käänteiltä ole sen jälkeen suinkaan vältytty. Pentu on käynyt jo kerran kirurgin veitsen alla ja tälläkin viikolla se kiipesi syliini kovasti itkien tutustuttuaan ampiaiseen. Pennun syntymästä asti oli selvää, että juuri tämä jää minulle. Ensi hetkistä lähtien pieni Nuna on ollut minulle todella rakas ja tärkeä, eikä mikään tule sitä muuttamaan.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-2zn0OSIPQMg/WeYXKht0cKI/AAAAAAAACmc/s7QKVHBBqcgAfLeRr10MXiOEFQRNDfnYwCLcBGAs/s1600/nuna3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-2zn0OSIPQMg/WeYXKht0cKI/AAAAAAAACmc/s7QKVHBBqcgAfLeRr10MXiOEFQRNDfnYwCLcBGAs/s1600/nuna3.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Tällä kertaa jouduin miettimään kutsumanimeä melko kauan. Halusin jatkaa teemaa, jolla olen nimennyt pennun äidin ja isoäidin. Etsin siis kolmetavuista paikannimeä, mutta mikään ei tuntunut juuri sopivalta. Lopulta pennun nimi löytyi sen kanadalaisista juurista ja oli aivan selvää, että tässä on meidän Nunatak! Nunatak Island sijaitsee Kanadassa Nunavutin territoriossa, mutta inuitikielen sanalla <i>nunataq</i> on oma merkityksensä. Nunatak on mielenkiintoinen länsimaiseen kieleenkin yleistynyt sana, jolla tarkoitetaan jäätiköltä kohoavia vuorenhuippuja, jotka eivät ole mannerjään peitossa.<br />
<br />
Nunatakilla on tietenkin jo paljon lempinimiä esim. Nuna, Nunsku, Nunnukka, Nunskuriino, Nanotech, Nano, Taateli, Rätvänä jne. Kirjoittelen lisää Nunatakin seikkailuista tässä syksyn ja alkutalven kuluessa!</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-57581675823159278282017-07-25T11:08:00.001-07:002020-10-25T08:18:39.331-07:00Perheenlisäystä x 5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-45Js5TfSvNM/WXeDFZK_dfI/AAAAAAAAClk/6h14vnvaUTkekwZJ8DC8MPhXmg-7LyOMgCLcBGAs/s1600/pentukuva6.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-45Js5TfSvNM/WXeDFZK_dfI/AAAAAAAAClk/6h14vnvaUTkekwZJ8DC8MPhXmg-7LyOMgCLcBGAs/s1600/pentukuva6.jpg" /></a></div><span style="font-size: medium;">
Meidän laumaan on ilmestynyt <b>viisi pientä siperialaista</b>, joten loppukesäksi ei ole tekemisestä puutetta. Verona astutettiin nyt 4-vuotiaana ensimmäisen kerran ja pentujen isä on reilu 7-vuotias, aito kanadalainen herrasmies Tobi-Mac. Tuo haleja rakastava jääkarhu on juossut md-kilpailuita Kanadassa ja odotan innoissani ja suurella mielenkiinnolla millaisia pennuista kasvaa.<br />
<br />
Veronan tiineys sujui hienosti, mutta synnytyksessä tuli ongelmia kun pari pentua syntyi virheasennoissa ja toinen oli pitkään todella pahasti kiinni. Verona synnytti itse kaksi ensimmäistä pentua, mutta kolmatta saimme eläinlääkärin avustuksella irrotella. Vaikka Verona jo kotona kuinka työnsi ja yritti, pentu ei olisi ikinä voinut syntyä ilman apua. Sektiota ei lopulta tarvittu ja viimeinen pentu syntyi elottomana kotona. Päättäväisen ja väsymättömän työn jälkeen se saatiin virkoamaan. <i> </i><br />
<br />
<i>Pieni</i> pentu oli kuitenkin tästä kaikesta niin väsynyt, että käytimme sitä vielä seuraavana päivänä päivystyksessä, sillä se ei jaksanut imeä, eikä syönyt vastiketta. Jo kaksi vuorokautta valvottuani jatkoin vielä <i>pienen</i> pulloruokintaa kahden tunnin välein. Siinä kun herää tekemään vastiketta, ruokkii pennun ja sen jälkeen vielä pesee ja desinfioi astiat ei jää paljoa aikaa nukkua. Juuri kun toivo sen selviytymisestä alkoi hiipua, se kampesi itsensä nisälle ruokailemaan. Kirjoitan<i> pieni </i>kursiivilla, sillä sen syntymäpaino oli 500 g, ei niin pieni kuitenkaan.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-T0IvFC12H3g/WXeEYtqteFI/AAAAAAAAClw/RFzZMGuVQCkRUC_dUl8nf74VeNpYU5TNwCLcBGAs/s1600/pentukuva1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-T0IvFC12H3g/WXeEYtqteFI/AAAAAAAAClw/RFzZMGuVQCkRUC_dUl8nf74VeNpYU5TNwCLcBGAs/s1600/pentukuva1.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-size: medium;"><b>Tuore äiti on ollut todella reipas</b> ja sen upea luonne on tullut esiin monta kertaa. Vaikka sillä oli varmasti hirveät kivut kun pentua yritettiin irrottaa, se ei edes yrittänyt näykätä täysin vierasta eläinlääkäriä, joka välillä piti sitä paikoillaan minun irrottaessa pentua. Sen tuska kyllä näkyi ja kuului, mutta dramaattisesta synnytyksestä huolimatta Verona on alusta asti pitänyt pennuistaan hyvää huolta.<br />
<br />
Sen äiti Odessa oli todellinen supermamma, sen parempaa tuskin tulen koskaan näkemään. Minulta kysytään usein <b>miksi en tehnyt Odessalla kolmatta pentuetta</b>. Kolme pentuetta on todella paljon ja silloin nartulla täytyy olla jotain erityistä annettavaa rodulle. Täytyy muistaa, että Odessan veli kuoli epilepsiaan ja täsmälleen samasta yhdistelmästä on käytetty useita eri yksilöitä jalostukseen (mikä onkin järkevämpää kuin samojen koirien käyttö). Ei siis olisi ollut minkäänlaista perustetta kolmannelle pentueelle. Ei käynyt mielessäkään.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-QPLmj-Dr8I4/WXeE6cnWjlI/AAAAAAAACl0/Pr0SYyxCIFobnkp30L3WNxO9rqkd_Mo7ACLcBGAs/s1600/pentukuva2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="561" data-original-width="880" src="https://3.bp.blogspot.com/-QPLmj-Dr8I4/WXeE6cnWjlI/AAAAAAAACl0/Pr0SYyxCIFobnkp30L3WNxO9rqkd_Mo7ACLcBGAs/s1600/pentukuva2.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-zHC5cmd3YXc/WXeE6rHgr2I/AAAAAAAACl4/wkdMEQord40UdOz7Gt_wDkcJIZu0jbtpACLcBGAs/s1600/pentukuva5.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="546" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-zHC5cmd3YXc/WXeE6rHgr2I/AAAAAAAACl4/wkdMEQord40UdOz7Gt_wDkcJIZu0jbtpACLcBGAs/s1600/pentukuva5.jpg" /></span></a></div><span style="font-size: medium;">
Pennut ovat olleet todella tomeria, <i>pienikin</i> <b>seistä törötti pentulaatikossa</b> jo viikon ikäisenä. Koko porukka lähti kävelemään samoihin aikoihin ja silmät avautuivat alle kaksiviikkoisina. Jouduin laittamaan sanomalehdet pentulaatikon toiseen päähän jo viikon ikäisille pennuille! Pennut siis kävelivät ennen kuin silmät olivat auki ja vaikka suhteettoman iso pää (siinä kehitysvaiheessa) hieman haittasi kävelyharjoituksia, niin sitkeästi ne vaan aina nousivat neljälle jalalle.<br />
<br />
Elämä on nyt taas vähän aikaa yhtä koirien ruokkimista ja siivoamista, mutta kaiken sen työn ja väsymyksen jaksaa kun katsoo tätä hienoa ja kovin edistyksellistä neljättä sukupolveamme! Se mitä erityisesti pennuilta toivoisin (siis terveyden ja hyvän luonteen lisäksi) on erinomaista työmotivaatiota ja johtajakoiraominaisuuksia, sekä rauhallisen itsenäistä "jokamiehen koiraa", joka kuitenkin työntää itsensä kainaloon rapsuteltavaksi ja omaa retkeilykäyttöön soveltuvan paksun ja säänkestävän turkin. Nyt kuitenkin täällä pissalätäköiden keskellä ja kaikkialle ehtivien pentujen kanssa keskitytään nauttimaan pentuarjesta!<br />
<span style="color: white;">.</span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-32102865658955956942017-06-30T10:53:00.001-07:002020-10-25T08:24:16.165-07:00Vesileikkejä Vegan kanssa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-FSfBddaJGJ4/WVaLliysSkI/AAAAAAAACk0/477BbOk88vggjG_Bb0eoI3vym_Nm0WrnQCLcBGAs/s1600/vegauimassa1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-FSfBddaJGJ4/WVaLliysSkI/AAAAAAAACk0/477BbOk88vggjG_Bb0eoI3vym_Nm0WrnQCLcBGAs/s1600/vegauimassa1.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: arial;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-2JEPehaBw4E/WVaLnJKhfYI/AAAAAAAACk4/I24av7Qv6sAci4JTRVeNnzgfADTSKq-jwCLcBGAs/s1600/vegauimassa2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-2JEPehaBw4E/WVaLnJKhfYI/AAAAAAAACk4/I24av7Qv6sAci4JTRVeNnzgfADTSKq-jwCLcBGAs/s1600/vegauimassa2.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Nyt tulee<b> tuutin täydeltä Vegaa</b> blogiin! Vaelluspossu-Vega pääsi testaamaan uuden vesilelunsa. Katsoin tuota lelua jo viime kesänä, mutta odottelin, että sen hinta hieman tippuisi. Harmi kyllä, mutta possu ei kellu pystyasennossa uimarenkaansa varassa vaan ihan sivuttain. Vega pääsi n. 6 km lenkin jälkeen ihan omalle rannalle juoksemaan. Tähän aikaan vuodesta <b>koiria saa pitää vapaana vain</b> kun ne ovat välittömästi kytkettävissä ja Vega on koiristamme ainoa, joka tulee heti kutsusta luokse. Koiran vapauteen täytyy aina myös kysyä maanomistajan lupa, joten tällaisen uimarannan löytyminen on todellinen onni!<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-h_E2TSfS0MM/WVaNE7GnFRI/AAAAAAAAClE/Hd41cN1BxcYe5jXbnOFnVcdfaYapUrrywCLcBGAs/s1600/vegauimassa3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-h_E2TSfS0MM/WVaNE7GnFRI/AAAAAAAAClE/Hd41cN1BxcYe5jXbnOFnVcdfaYapUrrywCLcBGAs/s1600/vegauimassa3.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-JSbJkI7Z41w/WVaNE2Sa2BI/AAAAAAAAClI/HQk8AVehwvciXfonP6FXOwiX2LnulWeSwCLcBGAs/s1600/vegauimassa4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-JSbJkI7Z41w/WVaNE2Sa2BI/AAAAAAAAClI/HQk8AVehwvciXfonP6FXOwiX2LnulWeSwCLcBGAs/s1600/vegauimassa4.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-4fSLiz0CLsY/WVaNNEmyMmI/AAAAAAAAClM/2coxwdacFnUNfOSHNuBJd-QN8aqGb1zXwCLcBGAs/s1600/vegauimassa5.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-4fSLiz0CLsY/WVaNNEmyMmI/AAAAAAAAClM/2coxwdacFnUNfOSHNuBJd-QN8aqGb1zXwCLcBGAs/s1600/vegauimassa5.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Vega menee vedessä kuin saukko ja jaksaa noutaa lelujaan niin kauan kuin niitä sille heitetään. Tässä lelussa on myös vinkuva osa, mutta <b>possu lopetti vinkumisen melko pian leikkien alettua</b>. Ehkä se kastui, mutta vesilelun pitäisi tietysti toimia juuri tällaisissa olosuhteissa. Renkaan ja possun saa myös irti toisistaan ja Vega tykkäsi hakea molempia.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-55alJ_yw2CQ/WVaN1lfaQOI/AAAAAAAAClU/dsfTeO7dvwYk4L2RC07lZZpB5q9_OM5nwCLcBGAs/s1600/vegauimassa6.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-55alJ_yw2CQ/WVaN1lfaQOI/AAAAAAAAClU/dsfTeO7dvwYk4L2RC07lZZpB5q9_OM5nwCLcBGAs/s1600/vegauimassa6.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Gn0DkqttsVo/WVaN1FwsMrI/AAAAAAAAClQ/HPQspBR5EO0dciM1dQeSt3K8HRCsg1a_ACLcBGAs/s1600/vegauimassa7.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-Gn0DkqttsVo/WVaN1FwsMrI/AAAAAAAAClQ/HPQspBR5EO0dciM1dQeSt3K8HRCsg1a_ACLcBGAs/s1600/vegauimassa7.jpg" /></span></a></div><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">
Vega pysyy hyvin kuulolla ja <b>jättää luonnon eläimet käskystä rauhaan</b>. Kun linnut antavat varoitusääniä on koiran parempi siirtyä kauemmaksi, sillä lähellä voi olla puolustuskyvyttömiä poikasia. Muut koiramme eivät ole yhtä hurjia uimareita, Verona kastautuu vain mahaan asti ja Odessa saattaa käydä muutaman kierroksen omaan tahtiinsa jos siltä sattuu tuntumaan. Vegakaan ei omaksi huvikseen uiskentele, vaan tulee veteen kutsusta tai noutaessaan. Possu sai kyllä kyytiä koko rahan edestä ja tällaisten vesipossujen leikkejä on todella viihdyttävää seurata!</span><br />
<span style="color: white;">.</span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-83970923858599694692017-06-18T03:43:00.001-07:002020-10-25T08:25:23.434-07:00Iltalenkki Vekaruskoskella<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VB0573L2rw0/WUZSDdUBvEI/AAAAAAAACjg/iA_QQEF6FuoozxvzZhzUNShHCB_WVI6agCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B044.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-VB0573L2rw0/WUZSDdUBvEI/AAAAAAAACjg/iA_QQEF6FuoozxvzZhzUNShHCB_WVI6agCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B044.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Helteisen päivän päätteeksi kävimme Odessan kanssa Vekaruskoskella Tuupovaarassa. Tällä kertaa kävelimme 8 km lenkin, jonka varrelle osuu parhaat koskimaisemat ja mukavan vaihtelevaa maastoa. Jatkoimme kylän ohi Öllölään päin ja jätimme auton parkkialueelle tien viereen siinä kohtaa, missä tie ylittää Kotajoen. Parkkialueelta lähtee <b>4 km pituinen merkitty reitti</b> kohti Vekaruskoskea.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-NucQqbmXw8A/WUZTXMdSgVI/AAAAAAAACjs/uO5EqLCVR4Y44MmMdtiss6NzD4HXR5oBQCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B012.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-NucQqbmXw8A/WUZTXMdSgVI/AAAAAAAACjs/uO5EqLCVR4Y44MmMdtiss6NzD4HXR5oBQCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B012.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Reitti on <b>pääosin helppokulkuinen ja hyvin merkitty</b>. Yhdessä kohtaa polku meinaa kadota ja juurakkoisessa maastossa oli vielä useita märkiä kohtia. Alkumatkasta kuljetaan kuusipainotteisessa metsässä isojen muurahaiskekojen ohi ja välillä mennään metsätien pohjaa ja käväistään hieman pellon vierelläkin. Varjoisat metsät tarjoavat toivottua viilennystä ja Odessa kävi kuorruttamassa itsensä mudalla jokaisessa löytämässään ojassa.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-3-DCuiCKy_I/WUZUU2qLYhI/AAAAAAAACj4/eTtbH54pavcJPfhTe1kqg9z5EGuyxaUhwCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B005.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://3.bp.blogspot.com/-3-DCuiCKy_I/WUZUU2qLYhI/AAAAAAAACj4/eTtbH54pavcJPfhTe1kqg9z5EGuyxaUhwCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B005.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Joen rannalle ei ole missään vaiheessa pitkä matka, joten koiraa pääsee tarpeen vaatiessa uittamaan ja juottamaan. Koirat täytyy tietenkin pitää koko ajan kytkettynä. <b>Hyttysiä on nyt todella paljon</b>. Heti kun pysähtyi ottamaan kuvia sai seurakseen sankan pilven hyttysiä ja Odessankin silmäluomet reagoivat jo niin moniin pistoihin. Mutta se ei Odessan menoa lainkaan hidastanut!<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-zWZXZcuUhv8/WUZVQrYkgGI/AAAAAAAACkE/a2ckX8yOimMEwj6MEY3lLVqIaoQk7VDZwCLcBGAs/s1600/vekarus17017.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="691" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-zWZXZcuUhv8/WUZVQrYkgGI/AAAAAAAACkE/a2ckX8yOimMEwj6MEY3lLVqIaoQk7VDZwCLcBGAs/s1600/vekarus17017.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-yUVy7QbIaiQ/WUZVUyMujxI/AAAAAAAACkI/-cFOc0vBccQP_tJDZjleq6pwYm0T8P2oACLcBGAs/s1600/vekarus17%2B013.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-yUVy7QbIaiQ/WUZVUyMujxI/AAAAAAAACkI/-cFOc0vBccQP_tJDZjleq6pwYm0T8P2oACLcBGAs/s1600/vekarus17%2B013.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Ja siellähän se riippusilta oli vanhalla paikallaan. Tältä puolen jokea sillan lähestyminen on helpompaa, sillä sillalle pääsee suoraan kallion päältä. Joki oli selvästi kesyyntynyt kun vertaa valtaviin kevätkuohuihin, joita ihailimme viimeksi. Odessa meni keinuvalle sillalle reippaan päättäväisesti ja askelsi asiaan kuuluvalla rauhallisuudella. Latasin Instagramiin videonkin Odessan ensimmäisestä ylityksestä, Odessa käveli sillan ainakin kuusi kertaa ja oli joka kerran jälkeen niin ylpeä uskaltamisestaan! Sillan toisessa päässä on jyrkät portaat ja niin kuin viimeksikin, <b>suosittelen koiralle tukevia valjaita</b> joista sitä voi tukea ja tarpeen tullen koiran voi onkia joesta valjaiden avulla.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-klfeoYDO-9E/WUZWotUoj6I/AAAAAAAACkU/BNnm31ObTcoqEJ7Te5FzNLuB8AtXmfgEQCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B037.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-klfeoYDO-9E/WUZWotUoj6I/AAAAAAAACkU/BNnm31ObTcoqEJ7Te5FzNLuB8AtXmfgEQCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B037.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-GeVSnboLbqI/WUZWqHHHLKI/AAAAAAAACkY/e7-g-DzE8VEWNY3yL7ecsK29CS2gPXRcwCLcBGAs/s1600/vekarus17019.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-GeVSnboLbqI/WUZWqHHHLKI/AAAAAAAACkY/e7-g-DzE8VEWNY3yL7ecsK29CS2gPXRcwCLcBGAs/s1600/vekarus17019.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Odessa vainusi jo kaukaa Myllykosken laavulta tulevat tuoksut. Laavulla oli muutama ihminen tulilla, mutta muita ihmisiä emme sitten nähneetkään. Jatkoimme kuitenkin Vekaruskoskelle asti ja paistelimme siellä eväitä. Nuotio karkoitti onneksi suurimman osan hyttysistä. <b>Odessa kävi seisomassa kosken kuohuissa</b>, ehkä se ymmärsi miten hyvin valjaat tukevat sitä sen seikkaillessa liukkailla kivillä kosken kuohuja haukkaillen. Minulla oli kamerassa teleputki, joten en saanut kuvia kun Odessa näytti joessa seisoessaan aivan lohia pyydystävältä karhulta.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-nj5LV5MPqVM/WUZX6rb3sHI/AAAAAAAACkk/PBdgvZ4e_RQMpSIG1Y7JzM1FEXzEQjFgwCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B038.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="880" src="https://2.bp.blogspot.com/-nj5LV5MPqVM/WUZX6rb3sHI/AAAAAAAACkk/PBdgvZ4e_RQMpSIG1Y7JzM1FEXzEQjFgwCLcBGAs/s1600/vekarus17%2B038.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Palasimme autolle samaa reittiä, yhteensä matkaa tuli n. 8 km. Geokätköt jätimme vielä seuraavaan kertaan, ehkä käydään syksymmällä lasten kanssa ne etsimässä. Autossa lötkötti kotimatkalla hyvin tyytyväinen ja hyvin märkä koira.<br />
<span style="color: white;">.</span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-35190605751312984922017-06-12T09:37:00.001-07:002020-10-25T08:27:34.017-07:00Arkea Instagram-tarinoissa<a href="https://1.bp.blogspot.com/-v91qoApLkiM/WT7AerKXm3I/AAAAAAAACjQ/lKC978PeEpwfz3TY-myZo1iE3ltUR9oXQCLcB/s1600/mystory1jpg.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="875" data-original-width="880" src="https://1.bp.blogspot.com/-v91qoApLkiM/WT7AerKXm3I/AAAAAAAACjQ/lKC978PeEpwfz3TY-myZo1iE3ltUR9oXQCLcB/s1600/mystory1jpg.jpg" /></a><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Koirien kanssa on ollut nyt kaikenlaista kesäpuuhastelua, Odessankin
kalenteri näyttää täyttä kaverikoiravierailuiden suhteen. Joensuun Musti
ja Mirri-liikkeessä on <b>Kaverikoirapäivä 1.7.2017</b> klo
12-14.30, jossa pääsee tapaamaan Kaverikoiria ja vaikka kyselemään lisää
toiminnasta. Paikalla on enintään neljä koirakkoa kerrallaan n. tunnin kestävissä vuoroissa.<br />
<br />
<b>Muuten
koirat voivat oikein pulleasti</b>, mikä johtunee pitkälti siitä, että
ruokakuppiin on hurahtanut turhan paljon kuivaruokaa nyt kun en anna
kuivaruuan turvota niin kauaa kuin ennen. Vega osoitti jo itsekin, että
nyt on turhan tuhdit annokset ja se on saanut purkaa energiaa myös
uimalla. <a href="https://www.instagram.com/siberianrusalka/?hl=en" target="_blank">Instagramin</a> tarinoissa näkyy hieman enemmän arkeamme ja tässä muutama ote sieltä.<br />
<br />
<b>Korjasin ja pesin koirien vinkuvat pehmolelut</b> (vinku kesti myös pesun)
ja muut pehmolelut. Ne ovat taas toistaiseksi pysyneet ehjänä. Uusi <i>
lelu-taktiikkani</i> oli hankkia paljon leluja, jotta koirat eivät keskittyisi niihin muutamaan ja rikkoisi niitä heti. Varsinkin Verona haluaa yhä repiä lelut riekaleiksi ja Vegan leikeissäkin leluihin tulee pistohaavoja. Vaikka ensin naureskelin tuolle koirien Buffille, niin kyllähän se voisi toimia heijastimena... Unikuvia tulee otettuun melko paljon, täytyy joskus tehdä kollaasi siperialaisten nukkuma-asennoista.<br /></span>
<br />Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-16761033616117305292017-05-28T04:47:00.001-07:002020-10-25T08:29:40.193-07:00Rekikoiran kesäloma<div style="text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: large; font-weight: normal;">
Tänä keväänä lunta on riittänyt pitkälti toukokuun puolelle, varsinkaan pohjoisemmassa rekikeleille ei näkynyt loppua vielä pääsiäisen, tai edes vapun aikaan. Rekikoiran kesäloma kuitenkin kuuluu oleellisesti treenikauteen.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: large; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<h4>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-tfliHJ00JqY/WSq2VkGGfQI/AAAAAAAACis/DGMOWKPvXBgCXese1B9mDLyUuHuLv0jHwCLcB/s1600/kuplablogi1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="545" data-original-width="880" src="https://4.bp.blogspot.com/-tfliHJ00JqY/WSq2VkGGfQI/AAAAAAAACis/DGMOWKPvXBgCXese1B9mDLyUuHuLv0jHwCLcB/s1600/kuplablogi1.jpg" /></span></a></div>
</h4>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b>Koiramme ovat nyt jääneet hyvin ansaitulle kesälomalle</b>, joka kestää ainakin 4 kk ajan. Olemme siis jättäneet vetohommat kokonaan pois ja on useita syitä, miksi rekikoirat jäävät kesälomalle. Ensinnäkin lämpötilat nousevat jo keväällä vaarallisiin lukemiin. Se, että lunta on vielä ajamiseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiria voi vielä ajaa samoin kuin syksyllä ja talvella! Ylikuumenemisen merkit ovat selvät ja on kurjaa katsoa kita ammollaan läähättäviä koiria somen kuvissa. Lämpöhalvaus ei ole silloin kaukana ja silloin leikitään koiran hengellä. Lomakaudella koirat saavat levätä, niiden kanssa ei tehdä varsinaista kuntoharjoittelua ollenkaan. Peruskuntoa pidetään yllä vapaana liikkuen, uimalla ja tarpeeksi viileällä säällä patikoiden. Aktivointia on edelleen järjestettävä ja koirat pääsevätkin kävelyille muiden koirien jälkiä nuuhkimaan ja tapaamaan koirakavereita.<br />
<br />
En tiedä huomasiko joku muukin, mutta mielestäni tällä kaudella somessa oli entistä enemmän puhetta koirien liiasta treenaamisesta. Jotkut olivat saaneet koiransa jopa sairaalloiseen kuntoon ja onkin aiheellista muistuttaa oikean treenin tärkeydestä. Treenaamisessa on kyse liikunnan ja levon tasapainosta, tietenkään ruokintaa unohtamatta. <i><b>Ylikunnossa</b></i> ei ole mitään hienoa, vaikka se saattaa siltä kuulostaa. Se tarkoittaa vain sitä, että koiran elimistö on vakavassa ylikuormitustilassa. Ja siihen ei auta mitkään taikakeinot, vaan treeni loppuu siihen ja koira joutuu lepoon. Treeni tehdään aina hiljalleen nousevasti. Kehitys jatkuu kun elimistöltä vaaditaan aina hieman enemmän kuin mihin se on tottunut. Tapahtuu superkompensaatio; rasitus saa aikaan sopeutumisreaktion, jolloin elimistö palautuu yli harjoitusta edeltävän tason. Mutta <b>tämä tapahtuu vain levossa</b>, jolloin riittävä lepoaika on äärimmäisen tärkeää! Jos tätä lepoa ja palautumista ei tehdä, myöskään superkompensaatio ei onnistu.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-p_jMnmBfhxo/WSq4O7bs6WI/AAAAAAAACjA/EwR2-2Zp0H0R-0LbuJj_9GTgfJc5q7yaQCLcB/s1600/asennot.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="542" data-original-width="880" src="https://3.bp.blogspot.com/-p_jMnmBfhxo/WSq4O7bs6WI/AAAAAAAACjA/EwR2-2Zp0H0R-0LbuJj_9GTgfJc5q7yaQCLcB/s1600/asennot.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
<b>Myös psyykkinen väsymys</b> on huomioitava, eikä lepoa vaadita vain liikuntasuoritusten jälkeen. Varsinkin kilpailutilanteet ovat koiralle erittäin stressaavia ja lepoajat on otettava vakavasti. <b>Treenikauteen kuuluu myös pidempi lepojakso, jolloin harrastettavaa lajia ei tehdä ollenkaan</b>. Rekikoirilla kyseessä on rekikoiran kesäloma. Lomalla koira kuluttaa vähemmän ja ruokinta vaihdetaan ns. ylläpitoruokaan. Toinen vaihtoehto on ruokamäärän vähentäminen, mutta haluaisitko itse viettää kesälomaa syömällä puolet pienempiä ruoka-annoksia kuin normaalisti? Ylipainoa ei kannata hankkia lepokaudellakaan, se rasittaa turhaan tuki- ja liikuntaelimistöä.<br />
<br />
Ainakin omat koirani todella nauttivat pitkästä lepokaudesta. Eivät ne hypi seinille ja syö koko taloa, vaikkeivat pääse niin aktiivisesti liikkumaan! Koirat makaavat auringonpaisteessa kuin ladaten akkuja Siperian kaamosta varten, joten <b>arktiset rekikoirat toimivat varmaankin tehokkailla aurinkopaneeleilla</b>. Ja kyllä vain on akut täynnä virtaa kun syksyllä taas kaivetaan valjaat esiin!<br />
<span style="color: white;">.</span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-67549982021572659032017-05-09T11:19:00.001-07:002020-10-25T08:43:58.629-07:00Vaatteet vaellukseen ja valjakkoajoon<div style="text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: large; font-weight: normal;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #444444; font-family: arial; font-size: large; font-weight: normal;">
Nyt kun takana on jo useampi vuosi aktiivista koiran kanssa vaellusta ja pidempiä valjakkoretkiä, esittelen hieman omaa retkeilyvaatetustani. Toivoisin, että olisin itse aloittaessa ottanut paremmin selvää toimivista vaatteista ja vaelluksetkin olisivat olleet alusta asti huomattavasti mielekkäämpiä. Joistakin asioista on hyväkin "maksaa oppirahat", eikä kaikkea anneta valmiiksi tarjottimella. Mutta varustesuosituksiin on hyvä tutustua etukäteen näin virtuaalisestikin.</span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-ieEb7TeM-v8/WRHl2yK4OkI/AAAAAAAACh8/3h7Ig76SSkQ8P7A0qU0q6nMJkLsRlpXMACLcB/s1600/kamat1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-ieEb7TeM-v8/WRHl2yK4OkI/AAAAAAAACh8/3h7Ig76SSkQ8P7A0qU0q6nMJkLsRlpXMACLcB/s1600/kamat1.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Yleensäkin yhtään mitään hankkiessa minulle on tärkeää, että tuotteessa on huomioitu <b>eläinsuojelu, ympäristöasiat ja kestävä kehitys</b>. Jo ennen Scandinavian Outdoorin ja Jack Wolfskinin yhteistyötä minulla on ollut JW:n tuotteita ja siksi kilpailuun hainkin. Ajatuksistani ulkoiluvaatteiden eettisyydestä ja valinnoistani kuluttajana voi lukea tarkemmin Suden Monologin yhteistyöpostauksesta <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/uuden-vuoden-lupauksia-tuotteiden-eettisyydesta/" target="_blank">tästä linkistä</a>.<br />
<br />
Ihan ensimmäisiä hankintoja ovat <b>vaelluskengät</b> ja <b>kuoritakki</b>. Ensimmäisiä vaelluskenkiä ostaessani en hirveästi tutustunut muuhun kuin, että ne näyttävät hyvältä. Nykyiset ovat n. 5 vuotta käytössä olleet ja edelleen erinomaisessa kunnossa. Ensin on mietittävä mihin käyttöön kengät tulevat. Itse liikun eniten keväällä, syksyllä ja talvella, jolloin kenkien tulee olla lämpimät. Vaelluskengissäni on synteettinen Thinsulate-eristys ja ne ovat toimineet hyvin myös pakkaskelillä. Olen käyttänyt niitä kesälläkin, eivätkä jalkani ole siitä kärsineet. Erityisesti koirien kanssa (varsinkin vetävien koirien) liikkuessa suosittelen jäykempiä kenkiä, ja jotka tukevat hyvin nilkkaa. Pohjan kuvioinnin on oltava sellainen, jotta pysyy pystyssä liukkailla pitkospuilla silloinkin kun koiralla on neliveto päällä! Oikeaa kokoa etsiessä on muistettava, että <b>varpaat eivät saa osua kengän kärkeen</b> jyrkässäkään alamäessä. Jos näin käy, voi sanoa hyvästit varpaankynsille. Kengissäni on vedenpitävä Texapore-kalvo. Kalvo ei ole mitään kengän pinnalle suihkutettavaa, vaan se on kalvo kengän rakenteessa. Silti, myös kalvokenkiä on huollettava! Omissani on mokkanahkainen pinta, joka ei ole toistaiseksi halkeillut. Ja kyllä, kenkiä on kuivatettu melko kovassakin lämpötilassa kamiinan kyljessä. Ja kyllä, kengät kuivuvat nopeasti käytössäkin.<br />
<br />
<b>Kuoritakkeja</b> minulla on muutama ja ne ovat kaikki käytössä. Tärkeintä on hankkia tuulen- ja vedenpitävä takki! Vedenpitävä takki on 10 000 mm ja siitä ylöspäin, sitä <b>pienemmillä arvoilla olevaa ei kannata edes harkita</b>. Silloin myös olkapäät ja saumakohdat pysyvät kuivana, takkia voi testata vaikka suihkussa ja vedenpitävän takin on oikeasti myös oltava vedenpitävä. Huppu on erittäin tärkeä, sen täytyy pitää tuulta ja samalla kääntyä hyvin päätä kääntäessä (lippa on ollut myös erittäin toiminnallinen). Minulla on <a href="https://www.manmat.cz/en/products-manmat-softshell-jacket-detail-365" target="_blank">ManMatin</a> softshell-takki kevyemmässä käytössä. Siinä on kiinteä fleece-vuori, joten se ei ole mikään kesäkelin tai hikiliikuntaan sopiva takki. Ei siis kannata olla idiootti ja hankkia tyköistuvaa ulkoilutakkia, sillä se ei kuitenkaan sovi juoksutakiksi ja alle täytyy mahtua kerroksia.<br />
<br />
Softshell-takit ovat joustavammasta ja usein pehmeämmästä kankaasta valmistettuja, eivätkä ne ole yhtä vedenpitäviä kuin hardshell-takit. Ne ovat miellyttävämmän tuntuisia päällä, eivätkä kahise kuten monet hardshell-takit. Kuitenkin, kovempaan käyttöön suosittelen ehdottomasti hardshell-takkia. Koko sivun pituudelta kainalosta aukeavat tuuletusaukot ovat erittäin käytännölliset, sellaiset on molemmissa ManMatissa ja <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/kaytannollinen-kuoritakki-ja-ymparistoasiaa/" target="_blank">Jack Wolfskin Thorvaldissa</a>, joista ensin mainitussa on verkko. Hardshell on kestävämpi koirien kanssa, sillä kangas on vahvempaa eikä koiran kynnet tee siihen kovinkaan helposti jälkeä. Lisäksi vaellustakissa on hyvä olla paljon taskuja, rintataskujen sellaiset, joita voi käyttää myös rinkan kanssa. JW:n Thorvaldista olen kirjoittanut tarkemmin edellä olevassa linkissä. Se on ns. 3-in-1-takki ja käytän sitä myös talvella. Nyt sekä vuorellista ja vuoretonta takkia käytettyäni suosittelisin vuoretonta tai irtovuorellista kuten Thorvaldia, joka on monipuolisempi.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-YBevq1N57tw/WRHyDRd1xwI/AAAAAAAACiM/69-alnzHS7E7jL1m6baYP-DQ1kg-XhNrwCLcB/s1600/kamat2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-YBevq1N57tw/WRHyDRd1xwI/AAAAAAAACiM/69-alnzHS7E7jL1m6baYP-DQ1kg-XhNrwCLcB/s1600/kamat2.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
<b>Vaellushousuina</b> minulla on nyt viitisen vuotta ollut Hiking CRW®-housut. Sain alkuun kuulla kettuilua näistä "raksahousuista", mutta<i> in your face</i> vitsailijat, nyt tämäntyylisiä housuja löytyy joka niemestä, notkelmasta ja nuotion ympäriltä! Toistaiseksi housut ovat kestäneet kaiken tämän koirien kanssa touhuamisen. Ne joustavat juuri oikeista paikoista ja ovat mukavat päällä. Vetoketjutasku ja iso läpällinen tasku ovat erittäin toiminnalliset koirahommissa. Housut täytyy käsitellä vettä hylkiviksi, mutta jousto-osia ei käsitellä ja sadesäälle minun täytyisikin hankkia uudet kuorihousut. Talvella valjakkokäytössä minulla on nyt yhden kauden ajan ollut Jack Wolfskin Icy Storm-housut. Suosittelen ehdottomasti kunnon toppahousuja, joissa on henkselit, vahvistetut lahkeet, lumilukot ja tuuletusaukot sivuilla. Vaikka housuja käytetään vain lumikaudella, ottaisin silti mieluummin mustat housut, joissa tahrat eivät näy niin hyvin. Näissä housuissa on vahva ulkopinta ja uskomattoman pehmeä ja miellyttävä sisävuori, joka pitää lämpimänä kovemmissakin pakkasissa.<br />
<br />
<b>Sopivat talvikengät</b>, jotka soveltuvat myös valjakkokäyttöön löytyvät samoilla perusteilla kuin vaelluskengätkin. Talvikengissä tulee kuitenkin olla pitkä varsi ja niiden on pidettävä jalat lämpimänä kovassakin pakkasessa. Minulla on JW:n Glacier Bay Texapore High-kengät olleet käytössä yhden kauden, eikä ole valittamista. Niiden pitäisi pysyä lämpiminä -30 asteeseen asti, viime talvena en päässyt niin kovia pakkasia testaamaan. Loskakelille minulla on Kamikin kengät, jotka vastaavat Sorelin Caribou-kenkiä, mutta niiden materiaaliesta 75 % valmistetaan edelleen Pohjois-Amerikassa (Sorel Kiinassa ja Vietnamissa).<br />
<br />
Ehkä hieman hifistelyn puolelle menee, mutta kyllä kevytuntsikka ja samanlaiset pöksyt tekevät vaellushommista selvästi miellyttävämpää. <b>Untuvatakki on taukovaatteena aivan ehdoton</b>, minulla on Jack Wolfskinin Helium Down, joka pakkautuu omaan taskuunsa. Nyt minulla on onneksi myös untuvahousut JW:n Atmosphere Down Pants ja en varmasti enää palele tauoilla tai leirissä! Untuva lämmittää ja pakkautuu pieneen tilaan, joten suosittelen ehdottomasti.<b> Aluskerrastona</b> minulla on merinokerrasto ja siihen päälle tarvittaessa eripaksuista fleeceä. JW:n Pine Cone-fleecetakki toimii sellaisenaan tai kuoren alla. Siinä on aivan mahtava tiivis huppu ja otan sen varmaankin syysvaellukselle kuoritakin kaveriksi. Kuvan pipo on uusi tuttavuus, testasin sitä jo jäämeren rannalla ja avotunturissa, pitää hyvin tuulta, mutta noin paksu päähine vaatii vielä tottumista. Lisäksi suosittelen merinovillaista tuubihuivia, käsineissä en ole itsekään vielä löytänyt mitään tarpeeksi monikäyttöistä, joten etsintä jatkuu.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-aVUeCEhg9JI/WRIH8-dc_bI/AAAAAAAACic/Oh5OW2SrWBc1B3HCALT-3yZOKZ-3_9F6ACLcB/s1600/veronamusher.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-aVUeCEhg9JI/WRIH8-dc_bI/AAAAAAAACic/Oh5OW2SrWBc1B3HCALT-3yZOKZ-3_9F6ACLcB/s1600/veronamusher.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
Haluan uskoa, että suuri osa koiraharrastajista on myös eläinrakkaita ja pitävät eettistä eläinten pitoa tärkeänä. Kun käytämme eläimistä saatavia tuotteita <b>voimme ainakin varmistaa, että eläimiä kohdellaan hyvin</b>, eikä niille tuoteta turhaa kipua ja kärsimystä. <b>1. Älä käytä aitoa turkista</b>. On monia merkkejä, jotka käyttävät joko tarhattuja eläimiä tai todella julmasti jalkaraudoilla metsästettyjä eläimiä (kojoottia käyttää esim. Sorel ja Canada Goose). Turkikselle on vaihtoehtoja. Minulla on säilössä valkoinen "perintöturkis", jonka aion kyllä joskus hyötykäyttää hupunreunuksena, mutta en halua millään tavoin tukea turkistuotantoa tai epäeettistä metsästystä. <b>2. Eettinen untuva</b>. Halpa untuva on usein peräisin pakkosyötetyiltä eläimiltä, joista untuva revitään niiden ollessa elossa. Ankat ja hanhet kärsivät elämänsä aikana käsittämättömän paljon ja untuvaa saatetaan kerätä samalta eläimeltä 3-5 kertaa. Esim. Jack Wolfskin lupaa, ettei heidän käyttämäänsä untuvaa ole nypitty eläviltä eläimiltä, eikä eläimiä ole pakkosyötetty. Untuvalle on myös synteettisiä vaihtoehtoja. <b>3. Merinovilla ja silvotut lampaat</b>. Australia on suurin merinovillaa tuottava maa ja siellä käytetään julmaa kipua tuottavaa mulesing-menetelmää, jossa merinolampailta leikataan isolta alueelta ihoa pois ilman kivunlievitystä. Näin pyritään estämään loisiminen hännän alla, joskus myös häntä amputoidaan saattamalla se kuolioon. Mulesing-vapaa merinovilla on tuotettu ilman tällaista kivun tuottamista.<br />
<br />
<i>Kuva 1: Untuvatakki Jack Wolfskin Helium Down, pipo Jack Wolfskin <span class="productName" itemprop="name">Stormlock Pompom Beanie, housut </span>Hiking CRW®.</i><br />
<i>Kuva 2: Toppahousut: Jack Wolfskin Icy Storm, untuvahousut: Jack Wolfskin Atmosphere Down Pants, talvikengät: Glacier Bay Texapore High, fleece-takki Jack Wolfskin Pine Cone, kuoritakki: Jack Wolfskin Thorvald.</i><br />
<br />
<i>Postausta ei ole sponsoroitu. </i><br />
<span style="color: white;"><i>. </i></span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-13049572725146371162017-04-22T08:42:00.002-07:002020-10-25T08:46:41.287-07:00North of the Wall - arktinen seikkailu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-oR8TPOE_2P4/WPtzHIQSZsI/AAAAAAAACgw/8RbT06BN_5kasARmXWvaMzhFD9eM33xywCLcB/s1600/ssblogi6.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-oR8TPOE_2P4/WPtzHIQSZsI/AAAAAAAACgw/8RbT06BN_5kasARmXWvaMzhFD9eM33xywCLcB/s1600/ssblogi6.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-usuGcVQllRQ/WPtzIfl8mFI/AAAAAAAACg0/Syy2us3ed-4erwqXvVJk6CvtuMdIWbv7gCLcB/s1600/ssblogi3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-usuGcVQllRQ/WPtzIfl8mFI/AAAAAAAACg0/Syy2us3ed-4erwqXvVJk6CvtuMdIWbv7gCLcB/s1600/ssblogi3.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Heitän joskus ihan vitsillä kuvatekstiksi sellaista kuten "arctic travelling", joka todellisuudessa viittaa vain koirieni alkuperään ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Suomesta aika iso osa on napapiirin yläpuolella, mutta sen rajan ylittäminen ei kuitenkaan tee alueesta arktista. En voi sanoa viettäneeni aikaa arktisella kun olen käynyt valjakkovaelluksella Haltin hyvinkin arktisen näköisissä maastoissa tai edes Suomen pohjoisimmassa osassa Nuorgamissa ja Kaldoaivin erämaassa.<br />
<br />
Pelkästään puuttomat valkoiset maisemat eivät tee arktista aluetta. <b>Todellinen arktis</b> on löyhimmän määritelmän mukaan +10 °C isotermin pohjoispuolella, eli Suomen rajojen sisäpuolella ei voi matkustaa arktiselle alueelle. Lisäksi voitaisiin tarkastella metsänrajaa, ikiroutaa sekä merijäätä ja aletaan olla aidon arktiksen määritelmän puolella. Näin arktisten koirien harrastajana olisi kiusallista jos ei ole koskaan edes käynyt arktiksella, joten otimme pääsiäisenä tavoitteeksi ylittää tuon rajan ja käydä tarkastelemassa kevään etenemissä Norjan puolella Pohjoisen jäämeren rannalla. Haluan myös puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja vaikka aika pohjoisessa on seikkailtu niin arktiksen rajaa ei ole niillä reissuilla ylitetty.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-NVGfQhb4gHI/WPt1u0CKhZI/AAAAAAAAChA/ZEk_YKpzO-IdJ2bFwMhSrdeaUGLKYkfVgCLcB/s1600/ssblogi12.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-NVGfQhb4gHI/WPt1u0CKhZI/AAAAAAAAChA/ZEk_YKpzO-IdJ2bFwMhSrdeaUGLKYkfVgCLcB/s1600/ssblogi12.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-1pf0aZtBjVw/WPt1yqaouiI/AAAAAAAAChE/OpSkRBNKv0s0UKnh4boQthnHrbywxO0-QCLcB/s1600/ssblogi8.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-1pf0aZtBjVw/WPt1yqaouiI/AAAAAAAAChE/OpSkRBNKv0s0UKnh4boQthnHrbywxO0-QCLcB/s1600/ssblogi8.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
En ottanut koiria tällä kertaa mukaan ja tänä vuonna on tulossa toinenkin reissu, minne en koiria ota ja aion silti jakaa kuvia täällä blogissa. Base Campimme oli Ivalossa, mistä kävimme parina päivänä mm. UKK:n kansallispuistossa, yhtenä päivänä huiputimme Kiilopään ja kävimme lumikenkäilemässä pikku retken. Kun siellä asti on, niin olisi suorastaan typerää olla tekemättä päiväretkeä myös arktikselle!<br />
<br />
Ivalohan on vielä sitä "pusikkoa", josta vaellustoverini aina mainitsee ja vasta Utsjoelta eteenpäin alkaa maisema oikeasti muuttua. Jäämeren rannalle vievä tie nousee avotunturiin ja maisemat alkavat muuttua Norjalle tyypillisen vuoristoiseksi.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-FJ_43moHkuY/WPt3HRu3cWI/AAAAAAAAChQ/u0kudgAXI4cCmnsnXPkcDNgtHrKhy3XJgCLcB/s1600/ssblogi9.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-FJ_43moHkuY/WPt3HRu3cWI/AAAAAAAAChQ/u0kudgAXI4cCmnsnXPkcDNgtHrKhy3XJgCLcB/s1600/ssblogi9.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-vLwIm-kT2Fc/WPt3IC0bfDI/AAAAAAAAChU/QW9fwR2xMq4lmSl_ZjjgCrlZPsdt12A3QCLcB/s1600/ssblogi4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-vLwIm-kT2Fc/WPt3IC0bfDI/AAAAAAAAChU/QW9fwR2xMq4lmSl_ZjjgCrlZPsdt12A3QCLcB/s1600/ssblogi4.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-8t3s3S_fLDQ/WPt3JHNDaUI/AAAAAAAAChY/--Rzv-b6FVECQwSZyJ2m9bLFRUpPymY7gCLcB/s1600/ssblogi10.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-8t3s3S_fLDQ/WPt3JHNDaUI/AAAAAAAAChY/--Rzv-b6FVECQwSZyJ2m9bLFRUpPymY7gCLcB/s1600/ssblogi10.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
Alkumatkasta sää oli erinomainen, mutta jäämereltä nousi jonkinlainen myräkkä ja aallonmurtajalla kävellessä sai ihailla jo vähän isompia tyrskyjä. Avotunturissa tiet voidaan sulkea, joten on hyvä aina varautua vähän pidemmällekin visiitille, sillä paluumatkalle ei ole asiaa kun puomit on laskettu alas. Täällä olisi hauska käydä myös kesäaikaan, joten eiköhän se arktis kutsu uudemmankin kerran.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-kcCIM3I_3DI/WPt4q20Fz9I/AAAAAAAAChk/w7WV9_s3G7osVB5Ysc-LHYiTVqemmItigCLcB/s1600/ssblogi11.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-kcCIM3I_3DI/WPt4q20Fz9I/AAAAAAAAChk/w7WV9_s3G7osVB5Ysc-LHYiTVqemmItigCLcB/s1600/ssblogi11.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-NQIXzO1pSWw/WPt4rcrKIfI/AAAAAAAACho/d6vaOeNJXOI86mwhkw07ZXQNoYyyKMx3gCLcB/s1600/ssblogi7.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-NQIXzO1pSWw/WPt4rcrKIfI/AAAAAAAACho/d6vaOeNJXOI86mwhkw07ZXQNoYyyKMx3gCLcB/s1600/ssblogi7.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-exXsolc5850/WPt4r1iEo9I/AAAAAAAAChs/uYrX3xDBSRc1FxBOum88Gl3He77vAGL_wCLcB/s1600/ssblogi2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-exXsolc5850/WPt4r1iEo9I/AAAAAAAAChs/uYrX3xDBSRc1FxBOum88Gl3He77vAGL_wCLcB/s1600/ssblogi2.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<span style="color: white;"> .</span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-43607451307487375992017-04-10T07:12:00.001-07:002020-10-25T08:47:40.529-07:00Instagram viimeaikoina<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-TLqFbZCknfM/WOuRWc-XBKI/AAAAAAAACgg/fdIm1PRIzw0dG_YnVOksDPe-zPC8BO-6ACEw/s1600/instalate1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-TLqFbZCknfM/WOuRWc-XBKI/AAAAAAAACgg/fdIm1PRIzw0dG_YnVOksDPe-zPC8BO-6ACEw/s1600/instalate1.jpg" /></a></div>
<br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Tässä kevään mittaan palailemme aktiivisemmin tänne Suden Saaga-blogin pariin. Minulla on listalla paljon kaikenlaisia aiheita, joista haluan kirjoittaa ja retkisuunnitelmiakin toki on jo valmiina. Sillä välin kuitenkin voi käydä katsomassa, mitä IG:n puolella tapahtuu <a href="https://www.instagram.com/siberianrusalka/?hl=en" target="_blank">@siberianrusalka</a> . On ollut viime aikoina melko Halti-painotteista, mutta tuollakin periaatteeni on <i>quality over quantity</i>. My storyja yritän opetella tekemään enemmän ja saatanpa joskus jonkun lyhyen livenkin heittää, pääosin koiriin ja outdoor-hommiin liittyen. Nämä kuvat isompina ja värillisinä voi siis käydä katsomassa sieltä.</span><br />
<span style="color: white;">.</span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-57095633173592981672017-04-10T06:57:00.001-07:002020-10-25T08:49:07.166-07:00Lähiretkeilyä Valkeasuolla (arkisto)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-8r4qpDE3Ji8/WOuPAjx7FZI/AAAAAAAACgU/CmejNUEFUPUKdi9JXj7pkfouEvyM89WwwCLcB/s1600/arkistootsikko.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-8r4qpDE3Ji8/WOuPAjx7FZI/AAAAAAAACgU/CmejNUEFUPUKdi9JXj7pkfouEvyM89WwwCLcB/s1600/arkistootsikko.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><i>Olen nyt kevättalven ajan kirjoittanut blogia <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/" target="_blank">Scandinavian Outdoorin Elämää Ulkona</a>-blogiportaalissa yhteistyössä <a href="http://www.jack-wolfskin.fi/" target="_blank">Jack Wolfskinin</a> kanssa. Haluan kuitenkin arkistoida varsinkin retki- ja vaellusaiheiset postaukset myös tänne omaan blogiini, joten siirtelen niitä tänne. Kävimme maaliskuussa valjakkovaelluksella Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin. Nuo postaukset voi käydä lukemassa täältä: <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/haltille-ja-takaisin-osa-12/" target="_blank">Haltille ja takaisin osa 1/2</a>, <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/haltille-ja-takaisin-osa-22/" target="_blank">Haltille ja takaisin osa 2/2</a> ja <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/varusteet-viikon-hiihto-ja-valjakkovaellukselle/" target="_blank">Varusteet viikon hiihto- ja valjakkovaellukselle</a>. Voitin siis vuoden 2016 lopulla Scandinavian Outdoorin & Jack Wolfskinin yhteistyössä järjestämän kilpailun, jossa sain Jack Wolfskinin talvituotteita itselleni ja sitä vastaan kirjoitan heille blogia kevättalven 2017 ajan. Siksi näissä postauksissa on tällaista "tuotesijoittelua". <b>Huom!</b> Tuotelinkit eivät välttämättä toimi enää myöhemmin jos tuotteet ovat loppuneet.</i><br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/--_9SSsnUcnM/WOuMDtE82qI/AAAAAAAACfc/IiuegGgEr5Ufe7TAGY8gVCDu40GKNrWpACLcB/s1600/valkeasuo1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/--_9SSsnUcnM/WOuMDtE82qI/AAAAAAAACfc/IiuegGgEr5Ufe7TAGY8gVCDu40GKNrWpACLcB/s1600/valkeasuo1.jpg" style="cursor: move;" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Saimme pitkästä aikaa tänne itään lisää lunta ja hieman pakkastakin.
Ajamme kolmen koiran valjakolla nyt reilun 20 km matkoja useamman kerran
viikossa. <b>Valjakkoajo kuuluu jokamiehenoikeuksiin</b>, joten voimme liikkua melko vapaasti luonnossa. Ainoastaan yleiseen käyttöön kunnostetuilta hiihtoladuilta on pysyttävä poissa.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-QY_WU2PERhI/WOuMEOBC87I/AAAAAAAACfs/bdxTRDCfqNkO3nKaC9LRhFXtcG_lwR3qQCEw/s1600/valkeasuo2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-QY_WU2PERhI/WOuMEOBC87I/AAAAAAAACfs/bdxTRDCfqNkO3nKaC9LRhFXtcG_lwR3qQCEw/s1600/valkeasuo2.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-etrG9V3idx4/WOuMEr_NtpI/AAAAAAAACfw/ao36mjGPEJkCYrQAik1gDGq59VV-24eOgCEw/s1600/valkeasuo3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-etrG9V3idx4/WOuMEr_NtpI/AAAAAAAACfw/ao36mjGPEJkCYrQAik1gDGq59VV-24eOgCEw/s1600/valkeasuo3.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Otimme retkemme suunnaksi Kiihtelysvaarassa Valkeasuolla sijaitsevan <b>Holminkankaan laavun</b>,
joka sijaitsee lähes 40 km pituisen Oravantaipaleen varrella. Talvella
laavulle pääsee Joensuun kaupungin ylläpitämää hiihtolatua pitkin. Latua
on yhteen suuntaan 11,5 km ja sen varrella on kaksi laavua, suosittelen
käymään hiihtelemässä ainakin tälle ensimmäiselle laavulle. Reitti
siihen on melko tasaista ja kulkee pitkän matkaa kauniilla
luonnontilassa säilytetyllä Valkeasuolla.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-ugPPlD_ivO0/WOuMEh4vFcI/AAAAAAAACf4/rXz_g5hYIgg8BvL1JCYI8O94BC5yvS1ugCEw/s1600/valkeasuo4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-ugPPlD_ivO0/WOuMEh4vFcI/AAAAAAAACf4/rXz_g5hYIgg8BvL1JCYI8O94BC5yvS1ugCEw/s1600/valkeasuo4.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Päiväretkelle otan aina mukaan otsalampun. Vaikka olisi tarkoitus tulla
takaisin valoisaan aikaan, ei voi ikinä tietää mitä viivytyksiä tulee ja
lampulle voikin olla tarvetta. Muita turvavälineitä ovat pieni
ensiapulaukku ja tietenkin puhelin, jossa on tarpeeksi virtaa. Vieraassa
maastossa myös kartta ja kompassi on oltava mukana. Päiväretkellä
mukana kulkee litra vettä ja tietenkin taukotakki. Kuvassa oleva musta
pussi tuli <b><a href="https://scandinavianoutdoor.fi/jack-wolfskin/vaatteet/housut/laskettelu-ja-talvihousut/atmosphere-down-pants/">Jack Wolfskin Atmosphere Down Pants</a></b>–
untuvahousujen mukana ja se on sen verran tilava, että sain sullottuun
sinne myös untuvatakin. Pelkkiä housuja pakatessa pussi ei siis ole noin
pinkeä. Kuvassa näkyvät kuppi ja puukko kulkivat keltaisessa <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/jack-wolfskin/varusteet/retkeily-ja-pientarvikkeet/all-in-25-pouch/">Jack Wolfskin All-In 2.5 Pouch</a>-pussissa.
Pussissa on myös rulla wc-paperia, tulitikut ja kynttilä, vaihtosukat,
lautanen ja lusikka, sekä kaakaojauhetta ja keksejä. Nämä kaikki
mahtuvat kevyesti päiväreppuun. Lisäksi minulla on yleensä pieni
istuinalusta repussa, mutta nyt käytin reen pohjalla ollutta vilttiä.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-tN_-PlZBfns/WOuMEm5hX2I/AAAAAAAACgM/qoFa-M1JV-AdH2yfPakTN6J912rLtiyogCEw/s1600/valkeasuo5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-tN_-PlZBfns/WOuMEm5hX2I/AAAAAAAACgM/qoFa-M1JV-AdH2yfPakTN6J912rLtiyogCEw/s1600/valkeasuo5.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-X88yJ8N7KxI/WOuME0-4S1I/AAAAAAAACgM/lxwtqkPi6PQKyVX2Y3bFjeWSZIDTY032wCEw/s1600/valkeasuo6.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-X88yJ8N7KxI/WOuME0-4S1I/AAAAAAAACgM/lxwtqkPi6PQKyVX2Y3bFjeWSZIDTY032wCEw/s1600/valkeasuo6.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Koirilla on päiväretkellä kupit, vettä ja siihen lisättävää tonnikalaa. Ns. “bated water” on rekikoirien <i>syöttivesi</i>
tai miksi sitä haluaakaan kutsua ja sen tarkoitus on houkutella koirat
juomaan riittävästi nestettä. Koirille on taukoa varten omat herkut,
hihnat kiinnitykseen ja minulla on taskussa aina makupaloja, sekä
tossuja.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-PIU2Lv1YhAI/WOuME1U59XI/AAAAAAAACgM/w0B_SckfkykMuWJD9qWHMSR0UlRaw_U-wCEw/s1600/valkeasuo7.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-PIU2Lv1YhAI/WOuME1U59XI/AAAAAAAACgM/w0B_SckfkykMuWJD9qWHMSR0UlRaw_U-wCEw/s1600/valkeasuo7.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Koirillamme on nyt karvanlähtö. Johtajakoirallani Veronalla se on jo
loppusuoralla, mikä näkyy sen roikkuvista valjaista. Siperianhusky on
kuin eri koira ilman pohjavillaa! -15 asteen pakkanen koristeli koirien
kasvot kuuraparroilla. Päiväretkillä kytken koirat tavallisilla
hihnoilla, enkä ota reissuketjuja mukaan. Kuvassa ylläni näkyy oranssi <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/jack-wolfskin/vaatteet/takit/talvi-ja-untuvatakit/thorvald/">Jack Wolfskin Thorvald</a> kuoritakki ja harmaat <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/jack-wolfskin/vaatteet/housut/retkeilyhousut/icy-storm-pants/?gclid=CJ7F0qK53dECFRfcGQod-SQLnA">Jack Wolfskin Icy Storm Pants</a>
kuorihousut. Joku siellä jo myhäilikin, että onpa kovin valkoiset
housut koirahommiin. Kaikki mustat housut oli myyty loppuun, joten
jouduin valitsemaan toisen mallin ja värin. Löydän tässä jo hyviä
puolia, sillä koirankarvat eivät ainakaan näistä housuista erotu! Se
jääkin nähtäväksi kuinka valkoiset nämä housut ovat kauden lopulla.<br />
<br />
Sanotaan, että <b><i>kaikella on tarkoituksensa</i></b>. Se, että mustan takin sijaan sain oranssin, tuon huomiovärien kuninkaan ja sattumalta housuissani on <a href="http://www.recco.com/">Recco-pelastussysteemi</a>
voisivat jo viitata johonkin mystiseen johdatukseen. Lapissa
Aslak-pelastuskopterissa on Recco-signaalin tunnistuslaite ainakin
yrityksen sivujen mukaan. Joten jos Haltin retkikuntamme on epäonninen
ja jää lumivyöryn alle tai katoaa myrskyyn voitte vinkata
pelastuspartiota kiikaroimaan oranssia takkia ja etsimään signaalia
lähettäviä housuja!<br />
<br />
</span><div style="text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-8vwXCZMcZic/WOuMFR91qAI/AAAAAAAACgM/MLS7hpIZro0ITisnpBKom4C4LH3JAY5PwCEw/s1600/valkeasuo9.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-8vwXCZMcZic/WOuMFR91qAI/AAAAAAAACgM/MLS7hpIZro0ITisnpBKom4C4LH3JAY5PwCEw/s1600/valkeasuo9.jpg" /></a> </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-a5Yojforiac/WOuMDvpyRBI/AAAAAAAACgM/gOinMnzOs60RnShOQ6GLV4Y1BiVdt0Y1wCEw/s1600/valkeasuo11.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-a5Yojforiac/WOuMDvpyRBI/AAAAAAAACgM/gOinMnzOs60RnShOQ6GLV4Y1BiVdt0Y1wCEw/s1600/valkeasuo11.jpg" /></span></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Laavulla tein tulet ja nautin kuumaa kaakaota ja sen päälle pursotettua kermavaahtoa, joka oli kuitenkin muuttunut jäätelöksi. <b>Testasin nyt taukokäytössä edellä mainittuja untuvahousuja</b>
ja onhan ne lämpimät, mukavat ja pieneen tilaan pakkautuvat. Ne tulevat
olemaan mukanani myös syysvaelluksilla. Päiväretkillä ja lyhyillä
tauoilla untuvahame on kätevämpi, sillä se on helpompi pukea. Olen melko
varma, että tulen talvitelttaillessa ottamaan untuvahousut myös
makuupussiin seurakseni. On mahtavaa, että untuvatakkini on “samaa
sarjaa” ja näyttää kuin ylläni olisi untuvahaalari. Otin kuorihousut sen
verran väljässä koossa, että oikein kovilla pakkasilla -30 paremmalla
puolella untuvahousut mahtuvat niiden alle.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-QlSx0H9Z0Zo/WOuMFHFXexI/AAAAAAAACgM/c9ZiBbLGH1AeR-ISZsZpk1Ox-mlHVvieACEw/s1600/valkeasuo8.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-QlSx0H9Z0Zo/WOuMFHFXexI/AAAAAAAACgM/c9ZiBbLGH1AeR-ISZsZpk1Ox-mlHVvieACEw/s1600/valkeasuo8.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Tauon aikana Odessa bongasi jotain metsässä. Se päästi ilmoille
äänekkään ulvonnan ja katseli metsän reunaan häntä ja niskakarvat
pystyssä. Minulle se ei kertonut mitä näki, oliko siellä joku
metsäneläin vai Odessan huutoa säikähtänyt hiihtäjä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Lähdimme paluumatkalle illan jo sinertyessä. Ensin taivaalle syttyi
kirkas Venus, eikä mennyt kauaa kun punaisena hohtava Mars tuli
näkyviin. Uusi märkä lumi ja kiristyvä pakkanen on näköjään se taika,
mikä tekee koirien anturoiden väliin ikäviä lumipaakkuja. Jouduin siis
tossuttamaan vähän joka koiraa, jotta ei tarvitsisi jatkuvasti olla
irrottamassa jäätynyttä lunta, joka tekee koirien liikkumisesta
kivuliasta.<br />
Kotimatkalla saimme nauttia hiljalleen alkavasta lumisateesta ja
hiljaisuudesta tähtikirkkaan taivaan alla. Suosittelen kaikkia
pukeutumaan lämpimästi ja suuntaamaan päiväretkille lähimaastoon!<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-yJeiZe6d-Ag/WOuMECJqYcI/AAAAAAAACgM/kKH1Rs71HncBwRBXDR4zi5PJR8ZU1DJ0QCEw/s1600/valkeasuo12.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-yJeiZe6d-Ag/WOuMECJqYcI/AAAAAAAACgM/kKH1Rs71HncBwRBXDR4zi5PJR8ZU1DJ0QCEw/s1600/valkeasuo12.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-S2RyYZIn5f8/WOuMENeoJtI/AAAAAAAACgM/2EmRYGy0YBs8BNptCS1vj9wBfZxMMfgOgCEw/s1600/valkeasuo13.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-S2RyYZIn5f8/WOuMENeoJtI/AAAAAAAACgM/2EmRYGy0YBs8BNptCS1vj9wBfZxMMfgOgCEw/s1600/valkeasuo13.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-31235074255704459142017-01-30T13:40:00.001-08:002020-10-25T08:50:16.458-07:00Tammikuun lopun tunnelmia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0GTPe717uFE/WI-m66ece_I/AAAAAAAACdg/FhbtitrpZAsMZ0hmghS3yQof67jYoXwIACLcB/s1600/kasvo1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-0GTPe717uFE/WI-m66ece_I/AAAAAAAACdg/FhbtitrpZAsMZ0hmghS3yQof67jYoXwIACLcB/s1600/kasvo1.jpg" /></a></div>
<br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Tammikuu alkaa olla jo ohi ja meille on kertynyt ihan kivasti treenikilometrejä. Lunta on paljon, mutta pakkasia saisi olla useammin. Ilmaston lämpeneminen näkyy vuosi vuodelta leudompina talvina ja vaikuttaa jo monen valjakkoharrastajan elämään. Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen kun aloitimme talvivaelluskauden Koitajoella. Olemme edelleen retkeilleet koirien kanssa, mutta uudet postaukset tänne blogiin ovat jääneet. Joulukuussa riitti tänä vuonna sen verran lunta, että pääsimme ajeluttamaan asiakkaita. Valjakkomme kuva oli taas sanomalehdessä kun ajelutimme tapaninpäivänä ihmisiä kyläyhdistyksen tapahtumassa. Kolmen koiran valjakkomme kyyditsi vauhdikkaasti niin lapsia kuin aikuisiakin.<br />
<br />
<b>Voitin Scandinavian Outdoorin & Jack Wolfskinin</b> yhteistyössä järjestämän kilpailun ja kirjoitankin nyt tämän talven ajan Suden Monologi-blogia heidän <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/" target="_blank">Elämää Ulkona</a>-blogiportaalissa. Sain valita itselleni paljon Jack Wolfskinin tuotteita mm. untuvahousuista kuorivaatteisiin ja talvikenkiin, jotka lupaavat pitää varpaat lämpiminä -30 asteeseen saakka. Tämä oli todellakin onni, sillä olemme lähdössä keväällä valjakkovaellukselle Haltin maastoihin ja varustelistaltani puuttui yhtä sun toista. Se on myös erinomainen mahdollisuus tuoda tärkeitä asioita esiin ja aloitinkin <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/uuden-vuoden-lupauksia-tuotteiden-eettisyydesta/" target="_blank">ulkoiluvaatteiden eettisyydestä eläinoikeusnäkökulmasta</a>. Tulen kirjoittamaan lisää myös ympäristöaiheesta, onhan ympräistön suojelu meidän kaikkien harrastajien etu.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-njzS3I5OWhU/WI-p86whBuI/AAAAAAAACds/ZRhiLFRvIVIn0LsjdLT_JOsXyz4OpfMvwCLcB/s1600/vegavonkale.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-njzS3I5OWhU/WI-p86whBuI/AAAAAAAACds/ZRhiLFRvIVIn0LsjdLT_JOsXyz4OpfMvwCLcB/s1600/vegavonkale.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
Koirat tulevat tietenkin näkymään tuolla Scandinavian Outdoorin blogissakin, sillä ne ovat suorastaan korvaamaton osa ulkoiluharrastustani. Kirjoittelen siis <a href="https://scandinavianoutdoor.fi/elamaa-ulkona/lahiretkeilya-valkeasuolla/" target="_blank">retkeilypostauksetkin</a> sinne ja kevään edetessä sieltä voi seurata Haltin retkikuntamme valmistautumista. Muuten pelkästään koiriemme arjesta jatkan kirjoittelua talven aikana tännekin. Yllä olevassa kuvassa Vega-vonkale, joka uskomattomalla huumorintajullaan pitää meidän kaikkien mielen korkealla.<br />
<br />
Vuodenvaihteessa rakas Seromme lähti tähtimatkalle 15 ja puolen vuoden ikäisenä. Sero oli ensimmäinen koirani ja perheellemme yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muu perheenjäsen. Vaikka koiraystävämme eläisivät kuinka pitkään on niiden menetys silti aina yhtä raskas ja suru on edelleen suuri. Seron tuoreimmat lapsenlapset ovat muuttaneet juuri uusiin koteihin ja toivottavasti mekin saamme tänä vuonna perheenlisäystä. Saimme viettää Seron kanssa niin paljon laatuaikaa aivan viimeisiin päiviin asti, että toivon kaikkien huomioivan rakkaansa juuri nyt ja antavan heille aikaa joka päivä arjen keskellä. Koskaan ei voi tietää milloin se aika loppuu.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZA43wKmQp9g/WI-ttQFSzvI/AAAAAAAACd4/FoPWeQUC-7YDpXmm6YLlVxL_rYMjNvArgCLcB/s1600/sivuodessa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZA43wKmQp9g/WI-ttQFSzvI/AAAAAAAACd4/FoPWeQUC-7YDpXmm6YLlVxL_rYMjNvArgCLcB/s1600/sivuodessa.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Retkeilyfiiliksiämme kannattaa siis käydä katsomassa Suden Monologi-blogista (joka on nimetty Odessan Hilla pennun mukaan) ja kerron siellä myös käyttökokemuksia Jack Wolfskinin tuotteista. <b>Varsinkin yhden koiran kanssa tai pienvaljakoilla liikkuvien</b> kannattaa olla linjoilla, sillä etsin itsekin sitä täydellistä vaatetusta lajiin, jossa saa välillä huhkia menemään hiestä märkänä ja hetken päästä jäätyä jalaksilla seisoen.<br />
<br />
Juttuvinkkejä ja aiheita voi heitellä näihin molempiin blogeihin. Myöskin Instagramissa voi seurata laumamme kuulumisia <a href="https://www.instagram.com/siberianrusalka/?hl=en" target="_blank">@siberianrusalka</a>. Palataan asiaan helmikuussa 2017!<br />
<span style="color: white;">.</span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-4531520958630374612016-12-20T04:45:00.002-08:002020-10-25T08:53:23.436-07:00Talvivaellus rajaseudulla - Koitajoki kuvakertomus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-VK7KI_xAuoo/WFkeG_M1ByI/AAAAAAAACbA/246KbNoR-WorQgBmqzi_XG6rN7YCJwD4QCLcB/s1600/koitajoki1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-VK7KI_xAuoo/WFkeG_M1ByI/AAAAAAAACbA/246KbNoR-WorQgBmqzi_XG6rN7YCJwD4QCLcB/s1600/koitajoki1.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Lupailin Koitajoen kuvakertomusta jo viime viikolle, mutta teknisten vastoinkäymisten takia saan laitettuun kuvat vasta nyt. Joten pahoittelen viivästystä ja <a href="https://www.youtube.com/watch?v=D01NHPnLrVs" target="_blank">We're Sorry</a> (SP-fanit tietää). Olimme siis itsenäisyyspäivän aikoihin neljän päivän talvivaelluksella Sannin ja Marin kanssa, joiden muista seikkailuista ja Koitajoen kertomuksen voi lukea<a href="http://outonthatopenroad.blogspot.fi/" target="_blank"> Arctic Monkey</a>-blogista. Osa kuvista on Sannin ottamia, osa minun kameralla ja puhelimella ottamia.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-zcTWgxNmYrg/WFke-rX3jcI/AAAAAAAACbI/6hMIKywQk20FYqO9vYw_KUi8tkWxYwQogCLcB/s1600/puh1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-zcTWgxNmYrg/WFke-rX3jcI/AAAAAAAACbI/6hMIKywQk20FYqO9vYw_KUi8tkWxYwQogCLcB/s1600/puh1.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Vega pääsi jo alkumatkasta avuksi ahkion vetoon, silä lumiolosuhteet olivat rankemmat kuin olimme odottaneet. Valjaiden säädöt olivat jääneet löysälle Veronan käytön jälkeen ja olin jättänyt jousto-osankin kotiin, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan Vegan ei ollut tarkoitus ryhtyä vetohommiin.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-s_snE3E3E-Q/WFkflFD5YVI/AAAAAAAACbM/YqO7ImiCllA-EEVWjcfUs94QsL7l7natwCLcB/s1600/koitajoki%2B013.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-s_snE3E3E-Q/WFkflFD5YVI/AAAAAAAACbM/YqO7ImiCllA-EEVWjcfUs94QsL7l7natwCLcB/s1600/koitajoki%2B013.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-_3_kENF-0OU/WFkgJCTZeLI/AAAAAAAACbU/l6enL83D4RsM7PXDTK_EglavxIKOdmvPwCLcB/s1600/koitajoki%2B017.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-_3_kENF-0OU/WFkgJCTZeLI/AAAAAAAACbU/l6enL83D4RsM7PXDTK_EglavxIKOdmvPwCLcB/s1600/koitajoki%2B017.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Ensimmäinen aamu sarastaa Hanhikosken autiotuvalla. Aiemmin saunana toiminut tupa on sympaattinen päiväretkikohde aivan tällä kohtaa sulana pysyvän Koitajoen rannalla. Tästä eteenpäin ei voi kovin kauas jokea pitkin meloa, sillä Venäjän raja tulee vastaan. Sopivan pieni tupa pysyy mukavan lämpimänä vähäiselläkin kamiinan lämmityksellä.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-kBs5x3cwNBY/WFkgtfKMpdI/AAAAAAAACbg/9zgLiLJ-uoE6VebTD2xhtGpd-ee42_7RgCLcB/s1600/koitajoki%2B024.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-kBs5x3cwNBY/WFkgtfKMpdI/AAAAAAAACbg/9zgLiLJ-uoE6VebTD2xhtGpd-ee42_7RgCLcB/s1600/koitajoki%2B024.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
<br />
Pakkanen oli selvästi kiristynyt lähtiessämme toisena päivänä kohti seuraavaa autiotupaa. Ripset jäätyivät helposti kiinni ja Vegakin sai komean kuuraparran. Lumikenkäillessä ei kuitenkaan tullut kylmä, varsinkaan ahkion vetäjille. Vegalla lumi välillä paakkuuntui anturoiden väliin sillä suot ja ojat olivat sulaa vettä, joka jäätyi heti lumen alta paljastuttuaan.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-CW5d7h2m7Bo/WFkhvIaaIpI/AAAAAAAACbs/-JL-Nmqv7Zc7ON4DdphoekiQMkELYStkACLcB/s1600/sanninkoita2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-CW5d7h2m7Bo/WFkhvIaaIpI/AAAAAAAACbs/-JL-Nmqv7Zc7ON4DdphoekiQMkELYStkACLcB/s1600/sanninkoita2.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Ja siellä ojan puolella tuli pari kertaa vierailtuun. Lumikengät ja hangen alla piilottelevat pitkospuut eivät ole aina hyvä yhdistelmä. Tämän ojan pohjalla ei ollut onneksi vettä, mutta lumikengän juututtua oksaan kiinni meni hetki kammeta itsensä ylös rinkan kanssa. Toisessa kädessäni näkyy kamera, jota suojelin henkeni edestä vaarallisten pitkospuiden uhatessa.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-fAbelcms-RU/WFkigasbsDI/AAAAAAAACbw/NcZ2Rz9FCWY2p5QJwRU_txV2iWFKWthBACLcB/s1600/puh3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-fAbelcms-RU/WFkigasbsDI/AAAAAAAACbw/NcZ2Rz9FCWY2p5QJwRU_txV2iWFKWthBACLcB/s1600/puh3.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Niemipuron autiotupa on sekin hienolla paikalla. Tupa on suunnilleen saman kokoinen, mutta laverilla on hieman enemmän tilaa yöpyjille. Myös tämä tupa on entinen, 30-luvun saunarakennus ja tuotu nykyiselle paikalleen 50-luvulla. Yöllä matkalla hieman kauempana sijaitsevaan kuivakäymälään saattoi ajatella puiden lomassa liikkuvan lumipukuisia talvisodan aaveita, jotka tosin näyttäytyivät ilmeisesti vain Vegalle sen katsoessa hiljaiseen metsään ja tuhahdellessa itsekseen.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-jdSvEtYpGT8/WFkkYdQHteI/AAAAAAAACb8/sqD8aFsOWJwHXa70Zft4BEO1_cupfOs0wCLcB/s1600/koitajoki%2B038.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-jdSvEtYpGT8/WFkkYdQHteI/AAAAAAAACb8/sqD8aFsOWJwHXa70Zft4BEO1_cupfOs0wCLcB/s1600/koitajoki%2B038.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Mikään retki ei ole kunnollinen ilman minttukaakaon hellää halausta. Toisen illan ruokalistalla oli mm. Sannin pannulla paistamaa tortillasettiä. Illalla, tai ehkä jo yön puolella kävimme vielä kävelyretkellä ilman lumikenkiä. Yritin bongailla suurpetojen jälkiä, mutta mitään varmoja jälkihavaintoja ei kyllä saatu. Kettu ja joku vesiotus olivat liikkuneet joen jäällä.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-umLCZOFwD2E/WFklIoJL3dI/AAAAAAAACcA/IUMYw3L_Au4lspxm3We5W5nqi0fcpsdDQCLcB/s1600/koitajoki%2B041.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-umLCZOFwD2E/WFklIoJL3dI/AAAAAAAACcA/IUMYw3L_Au4lspxm3We5W5nqi0fcpsdDQCLcB/s1600/koitajoki%2B041.jpg" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-PXUOilc64Tk/WFklPhTVRjI/AAAAAAAACcE/inDDizyg2P0gw0oYPVC-QuKBvB0-r0TFgCLcB/s1600/koitajoki%2B055.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-PXUOilc64Tk/WFklPhTVRjI/AAAAAAAACcE/inDDizyg2P0gw0oYPVC-QuKBvB0-r0TFgCLcB/s1600/koitajoki%2B055.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Kolmantena päivänä palasimme takaisin Hanhikoskelle ja nukuimme yön teltassa. Edes Vega ei häiriintynyt yöllä kuuntelemaan metsän ääniä, vaikka puista tippui välillä lunta teltan päälle ja sivuille. Seuraavana aamuna lähdimme kulkemaan kohti auringonnousua ja lähtöpaikkaamme, minne olimme tilanneet autokyydin.<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><a href="https://4.bp.blogspot.com/-kppYE5hK-u4/WFkmCju0jgI/AAAAAAAACcQ/kdLFJbdnAZo9sddccu3kv9uOViu4BJXeACEw/s1600/koitajoki%2B091.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-kppYE5hK-u4/WFkmCju0jgI/AAAAAAAACcQ/kdLFJbdnAZo9sddccu3kv9uOViu4BJXeACEw/s1600/koitajoki%2B091.jpg" /></span></a><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Paluumatka sujui nopeasti ja ehdimme kävellä jonkin matkaa tietä pitkin autoa vastaan. Pakatessa 4 ihmistä, ahkion, muut tavarat ja koiran henkilöautoon Vega käytti taas tauon hyväkseen ja kierähti unille teltan päälle.<br />
<br />
En malta odottaa, että pääsemme Koitajoelle uudestaan!<br />
<br />
<span style="color: white;">.</span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-73816948450361812832016-12-10T06:25:00.002-08:002020-10-26T05:06:35.210-07:00Koitajoki - rento lasku talvivaelluskauteen<span style="font-family: arial; font-size: large;">Avasimme talvivaelluskauden Ilomantsissa itsenäisyyspäivän tarjoamana pitkänä viikonloppuna (neljä päivää, kolme yötä). Vaikka kuulumme vähemmän isänmaalliseen joukkoon oli hauska suunnitella teemaan sopiva talviretki aivan rajavyöhykkeen tuntumaan. Suunnittelimme monta reittivaihtoehtoa, sillä emme tienneet mitkä tiet ovat auki ja millaiset lumiolosuhteet meitä reitillä odottaa. Joissain paikoin viikonlopun aikana oli kuulemma tullut 50 cm lunta, Koitajoella lisää lunta sateli n. 20 cm ja pakkastakin oli vain -16 astetta.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Vk2Ib75qmWM/WEwJXYyT02I/AAAAAAAACZ8/46VJwsXzaew-B9qZgxG821tih_WGVZTZgCLcB/s1600/koitajoki%2B028.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-Vk2Ib75qmWM/WEwJXYyT02I/AAAAAAAACZ8/46VJwsXzaew-B9qZgxG821tih_WGVZTZgCLcB/s1600/koitajoki%2B028.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-rx-b34CQR0Y/WEwJfjwMtuI/AAAAAAAACaA/I97NEA1eZskkqITLBn16L90cLtTn77nfwCLcB/s1600/koitajoki%2B033.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-rx-b34CQR0Y/WEwJfjwMtuI/AAAAAAAACaA/I97NEA1eZskkqITLBn16L90cLtTn77nfwCLcB/s1600/koitajoki%2B033.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Koitajoki ei ole koskaan päätynyt kansallispuistoksi, vaikka kaikki ainekset siihen olisi. Alue on kuitenkin tunnettu soidensuojelustaan ja luonnonsuojelualueilla ei saa poistua merkityltä reiteiltä, eikä koiria saa pitää vapaana. Upea mutkitteleva Koitajoki hiekkadyyneineen on myös loistava valinta melontaan. Reittimme alkoi Niemijärventieltä, sillä tie on aurattu vain sen itäpuolella olevan mökin kohdalle. <b>Lähdimme seuraamaan ilveksen jälkeä rajavyöhykkeen mukaisesti</b> ja tietä pitkin matkaa tuli n. 2,4 km, kunnes reitti kääntyy Tapiontaipaleen parkkipaikalle Lakonkankaalle. Emme turhaan lähteneet kiertämään reitin lähtöpisteelle vaan oikaisimme suoraan metsätien pätkän Tapionaholle, mistä löytyikin kyltti ja reittimerkinnät alkoivat. Metsätiellä saimme miekkailla sauvojen kanssa tielle kumartuneiden puiden viidakkoa vastaan. <br />
<br />
Matkaa ensimmäiselle autiotuvalle Hanhikoskelle tuli alle 5 km, mutta reitin avaaminen lumikengillä umpihankeen ja painavan ahkion vetäminen verottivat etenemisnopeutta, joten päätimme jäädä ensimmäiseksi yöksi tuvalle. Ahkiossa meillä oli ruokavuoren lisäksi mm. teltta, talvipussit, keittimet ja polttoaineet, joten ihan kevyestä kuormasta ei ollut kyse. Hanhikosken tupa on talvellakin suosittu päiväretkikohde.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-yUqUeJclH4k/WEwLZnY5eBI/AAAAAAAACaM/-4_Xw2uaxkw08_UdA9ZmTVGchXb7HxougCLcB/s1600/koitajoki%2B010.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-yUqUeJclH4k/WEwLZnY5eBI/AAAAAAAACaM/-4_Xw2uaxkw08_UdA9ZmTVGchXb7HxougCLcB/s1600/koitajoki%2B010.jpg" /></span></a></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-J1ky3EGkzWc/WEwL_ySBNLI/AAAAAAAACaQ/v1FJLUjBNBUW1K4nfNhl4KMn3iVgnE7CgCLcB/s1600/koitajoki%2B014.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-J1ky3EGkzWc/WEwL_ySBNLI/AAAAAAAACaQ/v1FJLUjBNBUW1K4nfNhl4KMn3iVgnE7CgCLcB/s1600/koitajoki%2B014.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
Koitajoen kaikissa autiotuvissa on koirakielto, mutta sitä ei selvästikään noudateta. Kohtasimme neljän päivän aikana kaksi seuruetta, jolloin meidät mukaanluettuna kaikilla oli koira mukana! Meidän koiramme pystyvät yöpymään myös ulkona, tällä kertaa mukana oli Vega sen kätevän varoitustoiminnon takia. Aionkin ehdottaa, että koirakielto poistettaisiin, sillä alueella on myös vuokratupa, joka voi palvella niitä hyvin harvoja vakavia allergioita ja astmaa sairastavia henkilöitä. Lapin käytäntö toimii varmasti täälläkin. Minun vaatteistani tulee jo niin paljon koirankarvaa ja hilsettä, että on aivan sama onko tuvassa koiraihminen vai koira. Pölyinen ja savuinen tupa ei muutenkaan ole astmaatikon unelma. Veto-oikeus voidaan sallia koirattomille ja useamman koiran samaan tupaan sattuessa se väistää, jonka koira ei osaa käyttäytyä koiraseurassa.<br />
<br />
Hanhikosken tupaan mahtuu yöpymään 5 ihmistä, tupa on vanha saunarakennus ja sijaitsee hienolla paikalla virtaavan joen vieressä.<b> Koitajoen rauhallinen solina kuului yön aikana tupaan asti</b>, tunnelmallisessa tuvassa on kamiina ja kynttilöitä (jätimme molemmille tuville lämpökynttilöitä). Reitti on helppokulkuinen ja on aivan varmaa, että tulen käymään siellä myös koiravaljakolla. Tällä kertaa kokeellinen keittiömme kokkasi valurautapannulla pakastepitsoja. Aivan kelvollinen ruoka talviretkeilyyn, mutta pannun kuumuuden arviointi vaatii vielä hienosäätöä!<br />
<br />
Seuraavana päivänä reittimme jatkui Niemipuron tuvalle. Ahkion kanssa hyvin haasteellinen reitti kiemurtelee Koitajoen rantapenkkaa myöten käyden vain lyhyen aikaa metsän puolella. Reitti oli edellisenä iltana avattu toisten lumikenkäilijöiden toimesta, mutta koska reitti ei ollut ahkion levyinen ei se paljoa nopeuttanut etenemistä. 4 km matka päättyi tuvalle ja päätimme jäädä siihen ja tehdä tuvalla puita ja muutaman kilometrin lenkin ilman varusteita.Yöllä kuulimme jälleen kauhutarinoita. Katselimme verhottomasta ikkunasta pimeyteen tulen eläessä kamiinassa, luoden samalla valjuja valoja 30-luvulla rakennetun tuvan hirsiseinälle.<br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-AfSiu04REiw/WEwQLJ7mOAI/AAAAAAAACas/chjzRBsqW_IKexv9iHWTFr6Em2hHUQIMACLcB/s1600/koitajoki%2B005.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-AfSiu04REiw/WEwQLJ7mOAI/AAAAAAAACas/chjzRBsqW_IKexv9iHWTFr6Em2hHUQIMACLcB/s1600/koitajoki%2B005.jpg" /></span></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-kqRCPiCdEEE/WEwMro-sq9I/AAAAAAAACac/jUXp7dE8mUsLqpdlF6X08uXT1BUod1vLACLcB/s1600/koitajoki%2B024.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-kqRCPiCdEEE/WEwMro-sq9I/AAAAAAAACac/jUXp7dE8mUsLqpdlF6X08uXT1BUod1vLACLcB/s1600/koitajoki%2B024.jpg" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Maanantaina nukuimme taas pitkään ja paluu Hanhikoskelle oli helpompi, vaikka lunta oli yön aikana tullut reilusti ja tuuli nousi. Kun reitti on vedetty ahkion levyiseksi on ahkion vetäminen huomattavasti helpompaa. Tuvalla oli jo toinen seurue, joten pystytimme hyvillä mielin teltan tuvan viereen. Tuvan asukkaiden onneksti tai epäonneksi BT-kaiuttimesta oli loppunut virta jo edellisenä iltana mm. Veskun ja Sibeliuksen luodessa tunnelmaa iltaan, mutta onneksi lettuja riitti myös muille tarjottavaksi. Siirryimme jo ajoissa (meidän aikatauluun verrattuna) teltan puolelle ja tuulikin tuntui tyyntyvän. <b>Yöllä pakkasta oli vain -10 asteen paikkeilla, joten telttayö sujui hyvin lämpimissä tunnelmissa</b>.<br />
<br />
Tiistaina palasimme takaisin noutopisteelle Niemijärventielle. Ahkiolla samana päivänä avattu reitti oli todella nopea kulkea. Koitajoen talvivaelluksesta muodostui erittäin rento pako erämaan puolelle. <b>Susista ei näkynyt jälkeäkään ja täällä itärajallakin saa harrastaa koirien kanssa aivan turvassa</b>, vaikka sitten otsalampun valossa täyden pimeyden keskellä patikoiden. Kun itärajalla koirien kanssa liikkuvia varoitellaan susista niin täytyy kyllä sanoa, ettei näillä varoittelijoilla taida olla kovinkaan realistista kuvaa luonnosta. Täällä ei asuta idän varjossa rajan yli tulevien petojen pelossa! Toivon palaavani Koitajoelle vielä tänä talvena ja viimeistään sitten kun ylityslautat lasketaan taas keväällä käyttöön.<br />
<br />
Kevättalvella reitit pysyvät varmasti paremmin auki ja reittiä pääsee kulkemaan myös hiihtämällä, matkat voi helposti kaksin- tai kolminkertaistaa. Tässä vielä muutama vinkki/muistutus:<br />
<br />
</span><ul>
<li><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Koirallisten täytyy aina pitää telttaa mukana, sillä koiria ei saa (toistaiseksi) viedä autiotupiin. </span></li><li><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b>Päivitys 2020: Koirat ovat nykyään tervetulleita autiptupiin, eikä varaustupaa enää ole</b>.</span></li>
<li><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Rajavyöhyke on koko ajan lähellä, eikä vyöhykkeen sisällä saa liikkua ilman lupaa. </span></li>
<li><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kannattaa siis pitää koira kytkettynä, luonnonsuojelualueet näkyvät kartassa selkeästi ja niiden sisällä koiraa ei saa koskaan pitää vapaana.</span></li><li><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b>Päivitys 2020: Koiria saa muutenkin pitää vapaana VAIN maanomistajan/metsästysoikeuden haltijan luvalla, muuten irtokoirat rikkovat lakia</b>.</span></li>
<li><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Koitajoki on laajalti katvealuetta, mutta mobiilidataakin löytyi Niemipuron autiotuvalla.</span></li>
</ul>
<span style="font-family: arial; font-size: medium;"><i>Lisään ensi viikolla vielä kuvakertomuksen, sillä hienossa säässä tuli otettuun paljon kuvia! Luvassa ehkä todistusaineistoa siitä, ettei kulkeminen lumikenkien kanssa ole aina yhtä juhlaa...</i><br />
<span style="color: white;"><i>. </i></span></span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9073657104419564261.post-90616839375208243052016-11-29T09:03:00.001-08:002020-10-26T05:01:30.099-07:00Makutestaajana<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-m4MGhTy6qgU/WD2ySSdkvNI/AAAAAAAACZg/zI7abhoC-iEaf0DFh12rTZ3E58tkYD2WQCLcB/s1600/blogidenta.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-m4MGhTy6qgU/WD2ySSdkvNI/AAAAAAAACZg/zI7abhoC-iEaf0DFh12rTZ3E58tkYD2WQCLcB/s1600/blogidenta.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Verona on yksi niistä sadoista koirista, jotka saivat testattavakseen Purina DentaLife-purutikkuja. Minulla on ollut jo aiemmin ajatuksena tehdä Veronasta video kun se nauttii valmistamani maistelumenun ja sain nyt viimeinkin sen laiskuudeltani aikaiseksi. Verona oli tällä kertaa tavallista nirsommalla päällä, mutta kyllä sille jotkut herkut kuitenkin maistuivat!<br />
<br />
Koiramme osaavat olla nirsoja kiusallisissa tilanteissa. Kerran jonotimme nakkikioskilla, kun edellä jonottanut <i>hieman</i> päihtynyt herra päätti ostaa Odessalle oman nakkisämpylän. Hartaudella valmistettu ja ilmaiseksi tarjottu sämpylä ei kuitenkaan kelvannut, nakkikin jäi täysin koskematta. Odessa on tietysti arvokkaampi kuin yksi nakkisämpylä, kaikkia ei ihan niin helpolla osteta.<br />
<br />
</span><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">
Mestariteoksen voi katsoa tästä: </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/R4zpeTisY_g" width="640"></iframe>
<br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<span style="color: white;">.</span>Laura & laumahttp://www.blogger.com/profile/00242207729057623674noreply@blogger.com0