Lämpimistä säistä huolimatta patikointisuunnitelmamme
on edennyt hyvin ja enää on jäljellä yksi reittiosuus, joka on reilu 10
km patikointi. Sitten onkin siirryttävä naapurikuntien Lieksan,
Ilomantsin, Tohmajärven jne. maisemiin. Eli reitit eivät kyllä ihan heti
lopu! Valjakko on ensi talvena sillä mallilla, ettei kovin pitkää
matkaa voi vielä mennä, mutta jälleen piipahdamme naapurikuntien
puolella ja omiakin rekireittejä on suunniteltu nyt kun uusia hyviä
reittejä löytyy jatkuvasti. Nyt on jouduttu tyytymään pyöräilyyn aina
kun lämpötila sallii. Ensimmäisessä kuvassa Verona töröttää keskellä
puroa, joka on sopivan 4 km kesäpyöräilyreitin varrella.
Seron kanssa ei ole helteillä patikoitu ollenkaan, mutta
koirapuistossa se paineli kyllä sellaista laukkaa, että ihan hirvitti!
Käytämme Seron säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksessa ihan vain
siksi, että ikää alkaa jo olla. Viime tarkastuksessa kaikki oli hyvin,
eikä vauhti ole hidastunut.
Junaillessamme taas erään kerran Odessan kanssa juoksujen aikana, sillä oli tietenkin siisteyden takia
juoksuhousut jalassa. Eikä mitkä tahansa pöksyt vaan tietenkin
vaaleanpunaiset pikkarit. Lähes jokainen ohi kulkenut matkustaja
pysähtyi ihailemaan Odessaa ja lapset tietenkin kuvaamaan
kännykkäkameroilla ja silittelemään pehmeää nallekoiraa. Housut eivät
onneksi näkyneet Odessan istuessa tai maatessa, mutta kun jäimme pois
junasta lapset huusivat peräämme: hei hei, heippa pikkuhousukoira!
Koiramme tarvitsevat housut kotonakin. Kyseessä ei ole mikään Hohdon hissikohtaus,
mutta koska koiramme saavat olla sängyillä ja sohvalla on hyvä suojata
myös se koiran peräpää. Käytännöllisyyden takia Odessalla on kahdet
mustat housut, joissa on tarrakiinnitys ja niihin saa vaihdettuun kuivan
paperin. Kyseiset pöksyt toimivat parhaiten ja ovat hygieenisimmät
koirankin kannalta. Mutta kun ne on mustat. Ja saman väriset kuin koira
ja nehän helposti unohtuu jalkaan kun koiran vie ulos... Kävelykadun
varressa asuessa housut piti olla jalassa hississäkin ja kun Odessa
oli unohdukseni takia pissanut housuun 1-2 kertaa oli hankittava
näkyvämmät housut.
Juoksuhousuja on monenlaisia, on
farkkukuvioisia ja hyvin epäilyttäviä punaisia housuja mustalla
pitsillä. Topcanikselta sitten löytyi sopivan kokoiset pöksyt,
vaaleanpunaiset tietenkin! Odessa ei ole koskaan häiriintynyt housujen
käytöstä tai koettanut ottaa niitä pois, se on oikeastaan aika ylpeä
niistä. Varsinkin kun sai rähjätä pojille ihanissa pinkeissä
pöksyissään. Veronakin on ylpeä pöksymafian jäsen, mutta ottaa aina paperin pois ja käyttääkin siksi mielellään myös pinkkejä pöksyjä.
Miten onnistuin kirjoittamaan näin
paljon koiran juoksuhousuista.. No, jos joku googlella tänne eksyy
aihetta tutkiessaan: 1. älä hanki koiran värisiä housuja vaan sellaiset,
jotka huomaat ottaa pois pimeälläkin ulos mennessä 2. housujen on
oltava oikean kokoiset, jotta ne eivät purista edes koiran nukkuessa
kerällä ja 3. itse suosin koirilla housuja, jotka eivät ole kovin tiukat, koira
pääsee itse puhdistamaan ja joihin voi vaihtaa kuivan paperin - näin
toivottavasti vältytään tulehduksilta, joista kohtutulehdus lienee
ikävin. 4. Housuja on oltava väh. 2 per koira ja vaihdettava puhtaisiin päivittäin.
