11.4.20

Riita poikki ja Vega väliin


Lauman paluu yhteen yksikköön talvikauden jälkeen mietitytti taas. Monet sanovat, että koira unohtaa nopeasti ja uuteen ympäristöön totuttuaan vanhat laumakaverit ja ympäristöt unohtuvat. En usko tähän ajatukseen lainkaan ja luulen asian olevan aivan päinvastainen. Koirani ovat varmasti siinä uskossa, että teimme kivan autoreissun pohjoiseen ja sitten lähdettiin kotiin. Eivät ne ymmärrä, että tuo autoreissu kesti koko talven.

Lauman dynamiikka oli kuitenkin muuttunut. Vega oli saanut paljon itsevarmuutta ja Nunatak kasvanut teinistä nuoreksi aikuiseksi. Odessa sen sijaan oli asunut idässä koko talven, sisätiloissa tietenkin muiden kaltaistensa ihmisten kanssa. Eikä Odessa ollut minua unohtanut. Tietysti olimme puhuneet puhelimessa talven aikana ja se tervehti minua iloisesti kuten ennenkin. Annoin tyttöjen ensin tottua "uuteen" ympäristöön päivän ajan ennen kuin päästin ne tapaamaan Odessaa. Vanha rouva oli aivan täpinöissään kun pihalle oli muuttanut kolme uutta kaveria. Päästin koko lauman vapaaksi ja nuoriso vain juoksi Odessan ohi, joka jäi hölmistyneenä katsomaan ympäri pihaa sinkoilevia naapureitaan.


Kuva: "En pidä tästä leikistä enää", on hyvin selkeä viesti leikkikaverille, joka osaa lopettaa ajoissa.

Mitään ongelmaa ei ole ollut. Vega on huomattavasti sosiaalisesti taitavampi ja tunkee usein itsensä Veronan ja Nunan kiihtyvien leikkien väliin kuin rauhoitellakseen tilannetta. Nunan kanssa niiden lempileikki on laukata aivan älytöntä vauhtia ympäri aidattua aluetta ja painia sitten vähän kun edellä juossut jää kiinni. Kun toinen sanoo, että nyt kiitos riittää, paini loppuu siihen. Ja sitten taas leikitään. Ne myös leikkivät vetoleikkejä kepeillä, eivätkä leikit ole eskaloituneet riidoiksi. Melankoliaan taipuvainen Veronakin näyttää todella iloiselta ja tyytyväiseltä, sekin saa hurjia hepuleita ja antaa Nunan leikkiä rajujakin riepotteluleikkejä. Verona jopa kiipeilee itsenäisesti ja kuoputtelee maata elämästään nauttien.

Neljän nartun lauma elää tällä hetkellä todella harmonisesti, eikä minkäänlaista kireyttä tai kyräilyä ole ilmennyt. Tiedän, että arvokkaista resursseista, kuten ruuasta voi tulla riitoja ja koirat syövätkin valvotusti. Odessa on suhtautunut muuhun laumaan hieman varoen, yhä se kuitenkin menee tarhan ovelle pitämään järjestystä kun päästän koirat ulos.

Tärkeimpiä asioita laumasovun säilyttämisessä on mielestäni se, että riidat on sovittava ja konflikteja on vältettävä. En siis heitä veristä luuta neljän nartun keskelle ja tarhakoot on hyvä pitää suurina, jotta koirilla on tilaa väistää toisiaan ja hakeutua omaan rauhaan. Meidän tytöt tykkäävät usein asua samassa kopissa ja ne edelleen tunkeutuvat samaan koppiin, oli se miten pieni tahansa ja oli koppeja tarjolla kuinka monta tahansa. Riitojen sopimisella tarkoitan sitä, ettei koiria eroteta toisistaan konfliktitilanteessa. Liian usein tapelleet koirat otetaan erilleen ja niiden yhteen saattaminen jälkeenpäin voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Kehun koiria pienestäkin rauhoittavasta eleestä ja pian toinen heittäytyy jo selälleen tai riitapukarit ainakin nuolevat toistensa kasvoja/korvia.

Tänään seurasin koirien eloa juoksutarhassa niiden löydettyä pikkujyrsijän raadon. Vega kantoi löytöään ylpeänä ja tutkaili sitä jonkin aikaa yksin. Muista koirista Nunatak kiinnostui löydöstä siinä määrin, että meni Vegan luo tekemään tarkempaa tutkimusta. Aikansa nuuhkittuaan Vega päätti piehtaroida edesmenneen päällä pariin otteeseen ja jatkoi sitten matkaansa. Verona kävi nuuhkaisemassa, muttei kiinnostunut. Nunatak otti isosiskosta mallia ja pyöräytti turkkiinsa arvokkaat hajut Vegan vanavedessä. Jos olisin mennyt paikalle käskemään koiria luopumaan arteestaan, olisi sen arvo varmasti noussut ja resurssikiista viittä vaille valmis.

Laumaa on hyvä seurata etäisyydeltä ja antaa koirien itse selvitä tilanteista mahdollisimman itsenäisesti. Omasta laumastaan voi löytää sovittelijan, resurssihirmun tai jopa laumakiusatun, joten lauman ihmisapinan on oltava tilanteen tasalla.