16.11.14

Lauman Turvallisuus Oy

Siperianhuskyt tunnetaan surkeina vahtikoirina, jotka toivottavat kaikki tervetulleiksi. Ne eivät myöskään ole epäluuloisia ketään kohtaan, vaan kaikki ovat hyviä tyyppejä siperialaisten mielestä. Koiristamme ainoastaan Odessa ilmoittaa vieraista ja se ilmoittaakin niin kuuluvasti, että koko kylä raikaa ja liian lähellä olevilta puhkeaa tärykalvot. Aivan uskomatonta miten koirasta voi lähteä niin kova ulvonta. Koen tämän käytöksen ennemminkin Odessan innokkuutena kaikkea kohtaan ja luulen sen ennemminkin toivottavan vieraat tervetulleiksi kuin pelottavan heidät tiehensä. Vaikkakin aika monelle kaupustelijalle ja hihhulille on tullut kiire Odessan kuultuaan. Tietysti Odessa on elänyt ensimmäiset viikkonsa russelilauman naapurina, joten kyllähän siinä siperialainenkin kasvaa kieroon.

Meillä on monia omakohtaisia kokemuksia siitä miten siperianhuskyt eivät hirveästi välitä millaista liikennettä ovella käy. Kesäisin ovi on auki ja eräs rohkea taulumyyjä olikin jo eteisessä tulossa kun huomasi hämärässä käytävässä makaavien karvamattojen alkavan liikkua ja kuinka niiden silmät kiiluivat ulkovalon osuessa niiden kasvoihin. Ja sitten Odessa päräyttää jäätävän huutonsa ilmoille. Kyllä siinä ihmiset yleensä ottavat pari askelta taaksepäin.


Myös koiravieraat ovat olleet tervetulleita. Olen herännyt epäilyttävään tassujen tömistykseen ja mennyt katsomaan mikä aiheuttaa moiset tanssiaskeleet vain todetakseni, että jaahas siellä istuu sohvalla vieras ajokoira siperianhuskyjemme vieraana. Myös pitbull-herra (siis ei se räppäri) on yrittänyt soluttautua laumaamme ja omistajan ilme oli melkoinen kun kävi noutamassa koiransa meidän huiskuhäntien keskeltä.

Odessan kanssa on paljon kokemusta erilaisista ihmisistä, myös sellaisista joita voisi normaalityypit kokea uhkaavina varsinkin yöaikaan Joensuun kaduilla liikkuessa. Odessa on kyllä pussaillut kaikki nistit ja alkkikset, vaikka minä olisin ehkä toivonut Odessaltakin vähempää hellyydenosoitusta. Koiramme osaavat kuitenkin myös vakavoitua ja uskon niiden puolustavan ihmisiään tosipaikan tullen. Ne reagoivat uhkaavaan käytökseen, jollaista on tietty hiljaisuus ja jännittyneisyys. Kun keskellä tyhjää katua seisoo mustiin pukeutunut mies liikkumatta ja meitä kohti tuijottaen on Odessakin vakavoitunut ja vaihtanut suuntaa. Samoin meidän ollessa lapsia Sero on varoitushaukulla ajanut ”uhkaavasti” autoa lähestyneen vieraan henkilön pois meidän ollessa yksin pimeässä autossa. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näin Seron niin vakavana.

Viisaat päät yhdessä. Siperialainen nukkuu aina koiranunta.

Luonnossa liikkuessa Sero on koiristamme tarkoin ympäristöstään. On käynyt niinkin, että tutulla reitillä Sero on tehnyt stopin ja matalana ravaten kääntänyt valjakon kotiinpäin taakseen katsomatta. Silloin on koko loppumatka menty päättäväistä ravia kaikessa hiljaisuudessa. Myös kesäaikaan on pari kertaa ollut tällainen tilanne, että koira yhtäkkiä hiljenee ja kääntyy kotiinpäin. Siksi olenkin pohtinut miten kävisi jos kohtaisimme karhun. Siperianhuskyhan on kotoisin alueelta, missä karhut (jää-sellaiset) ovat todellinen vaara niin koirille kuin ihmisillekin. Että mikä olisi oikea suhtautuminen esim. karhukokeessa?

Olenpa asiaa useammaltakin jääkarhujen ja arktisten koirien asiantuntijalta kysynyt. Mielipide oli, että siperianhuskylla ei pitäisi olla halua käydä karhun kimppuun karhukoiran tavoin, mutta sen ei myöskään pitäisi osoittaa pelkuruutta karhun kohdatessaan. Siperianhuskyn ei siis kuulu lähteä karhun jäljelle, mutta kohdatessaan karhun se ei myöskään pakene. Grönlanninkoirat poikkeavat siten, että ne ovat tottuneet jäljestämään karhuja ja pitämään niitä paikallaan kunnes ihminen tekee kaadon. Siperianhuskyn pitäisi mielestäni haukkua karhua sen kohdatessaan, tämähän olisi erittäin tärkeää jos karhu hiippailee kylään Siperiassa. Jos koirat eivät ilmoita ihmiset saattavat tulla syödyksi nukkuessaan. Yksi näistä jääkarhuja tuntevista ystävistäni kertoi nähneensä kuinka nälkäiset karhut tappoivat ja söivät ketjuihin jätettyjä koiria. Hän myös tiesi, että kylläiset karhut saattavat jopa ystävystyä koirien kanssa (NG:n videot). Ja painotti, että koiran käytös riippuu paljon karhun käytöksestä. Konekarhukokeissahan siperianhuskyilta on erilaisia tuloksia, jotkut haukkuvat oikein taidokkaasti ja sitten on näitä, jotka tajuavat heti, ettei kysessä ole oikea karhu. Serohan luulee täytettyjä minkkejäkin oikeiksi ja on varuillaan metsästysseurojen tiloissa. Palautuu kyllä nopeasti kun tajuaa, ettei otukset ole enää elävien kirjoissa.

Koko kööri pällistelemässä pihalle.
 
Siperianhuskyt tuntuvatkin olevan todella taitavia huomaamaan milloin on tosi kyseessä. Kaikenlaiset luonnetestitkin ne pistävät helposti leikiksi. Alkukantaisemmat siperialaiset koirat, jotka ovat vain pari sukupolvea (eivät aina sitäkään) elämästä eristäytyneissä siperialaisissa kylissä, ovat hieman epäluuloisempia kuin jalostetummat veljensä. Ne ilmoittavat herkemmin epäilyttävästä toiminnasta ja suhtautuvat epäluuloisemmin outoihin uusiin asioihin. Ne kuitenkin palautuvat yhtä nopeasti kuin siperianhuskymme ja todettuaan jonkin asian vaarattomaksi eivät enää myöhemminkään kiinnitä siihen huomiota.

Kaikilla koirillamme tuntuu olevan kuitenkin jonkinlainen rooli Lauman Turvallisuus Oy:ssa ja on ihan hyvä, että laumaan kuuluu edes ilmoittavia koiria. Vielä pitäisi olla sellainen paranormaali-ilmiöistä ilmoittava koira, joka näkee ja kuulee kaikenlaista varsinkin silloin kun ihminen on yksin piemässä talossa. Ja tuhahtaa yöllä korvaan: "I see dead people". Eikun onhan meillä jo Vega.

Ja tässä vielä hurmaava Odessa kun häntä on kielletty huutamasta.

3 comments:

  1. Anonymous25.11.14

    Hienot sivut ja ihania kuvia!
    Meilläkin on 3 kpl Kuuhaukun ihania ja hurmaavia sessuja: 2kpl 2v. ja yksi pian 1v. tytöt. Meidän huskyt on hirmu paljon samaa näköä :) Meidän vanhin päräyttää myös aruuuuuun kun tullaan kotiin, nuorin puolestaan aloittaa voivoivoivoivoi... Kolmas koira on yleensä hiljaa ja seuraa tilannetta. Vieraille kaikki ovat yleensä hiljaa ja odottavat jos vieraat eivät kiinnitä niihin huomioita. Mutta tietty jos häkin luo juoksee niin siinä on koirarivi innokkaina odottamassa ja juttelemassa. :)

    ReplyDelete
  2. Ihana tyttölauma! Meillä Odessa on tuollainen "voivottelija", mutta yleensä silloin kun haluaa aktivointipalloonsa namuja. Oikeastaan Verona on ainoa, joka ei hirveästi vieraista välitä, mutta hän onkin sellainen vieno Prinsessa, jolta täytyy ensin anoa audienssia (rakastaa kyllä huomiota).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anonymous27.11.14

      Ompa hauska tietää että sitä "voivottelua" on muillakin, luulin että se on vain meidän ottotytöt erikoisuus jonka hän on oppinut jostain. Sanoinkin että jos on huolia niin käypi kertomassa ne tälle nuorimmaiselle niin hän voivottelee ne pois! :)
      Paljon on samoja vinkeitä meidän laumassa kuin teilläkin, ovelia ja viisaita ovat.
      Nyt odotellaan kovasti lunta ja jäätä että päästään kunnolla kokeileen rekeä. Viime talvi oli niin vähä luminen että harjottelut jäi vähiin.

      Delete