Vihreää iltaa

Koiranulkoiluttajat ainakin huomasivat tällä viikolla mukavaa katseltavaa taivaalta arktisen tunnelman loistaessa kuumassa kesäyössä. Pieniä pentuja saa pitää vapaana mm. pelloilla ja Veronan luoksetuloharjoitukset saivatkin mukavan vihreän valaistuksen. Kun näyttävä auringonlasku katosi horisonttiin taivaalle kirkastui komeat revontulet ja kirkkaalla tähtitaivaalla välähteli tähdenlentoja. Vielä kun saisi lunta ja reen jalakset jalkojen alle!

Kuvat on otettu Canon EOS 500D:llä 18-55mm kittiputkella, pitäisi varmaan harkita kalansilmää taivaskuvaukseen, vaikka eihän tämä välineurheilua olekaan. Kuvia on hieman terävöitetty, jotta tähdet näkyy selkeämmin (maailma kun meinaa liikkua pitkän valotusajan aikana), muuten ei ole muokattu kuin kuvan kokoa.

Ensimmäinen revontulipanoraamani, klikkaa suuremmaks ;)

Syksyn lehtiä

Kävimme Veronan kanssa tarkastamassa millaista jälkeä metsätyökone on tehnyt lähimetsässämme. Kyllähän sieltä oli puuta kaatunut, mutta ilokseni huomasin koneen jäljen menevän juuri siitä mihin meidän oli tarkoitus raivata rekireitti ensi talveksi. Kaatosateen jälkeen telan jäljet olivat niin täynnä vettä ja mutaa, että koko Verona upposi sinne ja urat ovat muutenkin niin syvät, että reitti on tehtävä kulkemaan niiden keskelle. Postauksen lopussa pari videota, myös pentuvideoita olisi tarkoitus YouTubeen ladata.

Sisälle tultuamme kaivelin paperikasojen keskeltä huskylehtiä arkistointia varten ja huomasin, että onhan niitä päässytkin kerääntymään. Suosikkejani ovat vanhat 70-luvun lehdet, joista osan Jaana on minulle luovuttanut. Suostui luovuttamaan minulle lehdet, joita hänellä oli 3 samaa, lisäksi olen ostellut niitä sieltä sun täältä. Paljonhan niitä puuttuu, enkä ole aktiivisesti niitä keräillyt vaan napannut mukaan tilaisuuden tullen. Uudemmista lehdistä iso osa on omilla teillään, niitä kun tulee hylättyyn ties minne, vaikka voihan niistäkin joskus jotain hyötyä olla. Nyt sitten pääsivät uusiin lehtikoteloihin.

 

 

Verona tarkastamassa ensi talven reittiä.

Luoksetuloa ja pokkarin testailua.

Sadepäivänä

 Sadepäivät tarjoavat oikein mainion kuvaussään, 

tässä tarjolla meidän urponaattorista uusia kuvia.

Koiramaisesti kaupungilla

Verona kasvaa aivan silmissä ja sen kasvun huomaa jo itsekin. Ensimmäisen rokotuksen aikaan tyttö painoi 9,6 kg ja oli muuten reipas neiti! Kliinisessä tutkimuksessa ei löytynyt mitään poikkeuksellista, eikä Verona inahtanutkaan kun sai pistoksen niskaansa. Reippaana oli myös odotustilassa ja vaikka ei ole vieraita koiria koskaan nähnyt niin ei ollut mitään pelkoa tai epävarmuutta.

"Happen kappiainen" matkusti myös hyvin autossa ja osasi siellä yksinkin rauhallisesti odotella. Sero-pappa jäi lääkärille unille, joten vietimme mukavaa (stressaavaa) päivää kaupungilla (kuljin koko ajan puhelin kädessä). Verona kävi eläinkaupasta ostamassa matkaevästä ja viemisiä ukille sekä äidille. Tarjosin sille mintun makuista perunaluuta, mutta se oli neidin mielestä maailman kamalin keksintö ja valitsi sitten itse maistuvamman luun. Alaskan klee kait ovat rantautuneet myös kotikaupunkiimme, joten Veronaa luultiin myös minihuskyksi.

Päivä oli sen verran kuuma, että hapsiainen loiskutteli juomisensa pitkin katuja ja meidän piti suunnata isomman veden ääreen. Olemme koirinemme ennenkin nauttineet Jokiaseman palveluista ja siellä merellisissä tunnelmissa Veronakin sai arvoistaan palvelua kun sille tarjottiin kassalta oma koirankeksi. Taisi neidillä kihahtaa hieman kehut päähän kun safaritöitä vuosikaudet tehneet ihmiset kovin sitä kehuivat ja povasivat tytöstä oikein johtajakoiraa. Onneksi se pääsi kuitenkin Pyhäselän veteen viilentymään ja ihmettelemään sorsia. Päivän päätteeksi nappasimme darraisen Sero-papan kyytiin ja suuntasimme kotiin.

Luoksetulossa on alkanut esiintymään pientä viivettä, mikä olikin odotettavissa kun ikää tulee. 8-viikkoiselle aloitin opettamaan luoksetuloa ja ekan päivän jälkeen Verona on tullut salamana luokse ensimmäisestä käskystä ja istunut eteeni kuin parhaassakin toko-liikkeessä. Motoriikka on kohdillaan ja Verona on kova kiipeilemään, menee myös jyrkät portaamme ylös turhankin vauhdikkaasti. Jotkut vieraat koirat (haukkuvat) ovat hieman pelottavia, mutta muuten uudet asiat ovat vain mielenkiintoisia. Verona on käynyt myös paloasemalla ja kirjastossa tutustumiskäynnillä, uudet hajut, äänet ja liukkaat lattiat eivät jännitä yhtään.

Hyvin on isoisänsä Seron näköinen