Uhkaavan sateisena alkanut päivä päättyikin varsin leppoisiin tunnelmiin. Sienet jäivät metsään ja kotiin selvittiin kauhunhetkistä metsätiellä huolimatta. Mutta Veronalla oli hauskaa hela tiden! Omistajan onni on päivän puuhista väsynyt ja linnunraadolta haiseva siperiankoira.
Odessa korkkasi syksyn treenikauden kun ajoimme ensimmäistä kertaa tälle syksylle yli 5 km lenkin. Siis ihan oikean lenkin, joka kiertää suoalueella. Odessan kanssa tällainen ympäristö on extreme-urheilua, se kun on kesän aikana kasvattanut räpylät ja haluaisi pulahtaa uimaan jokaiseen lämpäreeseen jonka kohtaa. Tietoisena tästä kuitenkin selvittiin ilman ylimääräisiä pulahduksia kun Odessan aatokset oli niin selvästi ennakoitavissa ja käskyin vältettävissä. Tien pohja oli paikoin hyvin pehmeä, joten tuskin kovin usein tätä reittiä ajellaan, vaikka siellä suon ja viljapeltojen keskellä onkin maisemat kohdillaan ja hyvällä onnella saattaisi nähdä vilauksen mesikämmenestä.
Treeniä aloitellessa on huomioitava lämpötila, ilman kosteus ja koiran kunto. Koiraa on koko ajan tarkkailtava ylikuumumisen varalta, josta hyvin selkeä merkki on voimakas läähätys niin, että koiran kieli roikkuu pitkällä "lapion muotoisena" ja kita on ammollaan niin, että koiran suuhun näkee. Pysähdyksiä on tehtävä paljon ja vauhti pidettävä kohtuullisena jos ylikuumumisen merkkejä on. Suoalue onkin hyvä treenipaikka, koska koiran saa välittömästi viilennettyyn kylmässä vedessä, treeni ei kuitenkaan saa koskaan mennä siihen pisteeseen, että koira on lähellä lämpöhalvausta.
Odessa ja Verona ovat vetäneen lyhyitä matkoja uimarannalle ja takaisin, mutta 10+ km vauhdikkaat treenit aloitetaan vasta kun lämpötila laskee alle 10 asteeseen. Seron kanssa odotellaan viileämpää säätä ja katsotaan sitten mitä mieltä herra on vetopuuhista. Vega ei vielä pääse treeniin mukaan, mutta suuntia olisi tarkoitus jo alkaa harjoitella. Vega sopeutui laumaan heti ja on kuin kotonaan. Hän kuitenkin kärsii kroonisesta halipulasta ja heittäytyykin päivittäin syliin rapsuteltavaksi (siis todella heittäytyy, siinä saakin olla tarkkana ettei pentu tömähdä esim. sohvalta lattialle). Pieni siperiankoira puhuu koirien kieltä todella selkeästi ja oppii uusia asioita nopeasti.
Vega osaa matkustaa yksin autossa ja rentoutui kaupungillakin nuuhkuttelemaan vastaantulijoita. Pienintäkään ääniarkuuta ei ole tässäkään kaverissa, ukkosmyrskyllä koko lauma haluaisi töröttää kuistilla myrskybongareina. Yksi hauska piirre Vegassa on sen "varoitustuhina". Jos jotain hyvin epäilyttävää tapahtuu vaikka keskellä yötä Vega pitää vastuunaan ilmoittaa asiasta tuhahtamalla. Jos kyseessä on mahdollinen hengenvaara (esim. kissatappelu ulkona tai oman peilikuvan heijastuminen uudesta peilistä) koko laumaa varoitetaan komealla tuhinahaukulla. "Vega mee mökkiis" on käsky, jolla todetaan, että meitä on varoitettu ja Vega voi jatkaa uniaan omassa pedissään. Muutkin koiramme kyllä ilmoittavat hyvin oudoista asioista tuhahtamalla (kuten pihalla juoksevista irtokoirista), mutta Vega on ottanut asiakseen yövuoron Lauman Turvallisuus Oy:ssa.
Laumamme uusi tulokas on pieni musta-valkoinen rekikoiran alku. Kutsumanimekseen neito sai Vega, joka on paitsi yksi pohjoisen taivaamme kirkkaimmista tähdistä, myös tietenkin Nordenskiöldin laiva, joka purjehti ensimmäisenä läpi Koillisväylän.
Lauma on siis entistäkin tyttövoittoisampi, mikä ei tietenkään haittaa Seroa lainkaan. Odotamme innolla mitä neidosta kasvaa ja miten reki kulkee tyttövoimin. Verona on saanut innokkaan leikkikaverin "pikkusiskostaan" ja Odessa uuden holhokin, joten Vega on ollut erittäin tervetullut uusi lauman jäsen!
