"Six months later"

Odessan 2013 lapset täyttävät tänään jo 6 kk. Nopeasti se aika vaan rientää, Veronallekin aina muistutan, että sinä se olet niin uusi koira, ettei kaiken aina tarvitsekaan mennä nappiin. Vaikka pentu tuntuukin jo niin omalta, sekä osaavan ja ymmärtävän jo niin paljon.

 

Kehäketunpoika

Nyt ollaan harvinaisen ajankohtaisesti liikkeellä blogikirjoituksen suhteen. Verona on sammunut kuistille ja muutkin köllivät tyytyväisinä tuliaisten syönnin jälkeen. Verona kävi tänään ensimmäistä kertaa match showssa. Olin jopa niinkin aikaisin kuin edellisenä päivänä kokeillut sille näyttelyhihnaa ja se kokeilu oli melko katastrofaalinen pennun pomppiessa ympäriinsä.

En myöskään ollut huomioinut, että mätsäri pidetään hallin sisällä Pärnävaaran koiraurheilukeskuksessa. Oli siinä taas kauhistus kun piti mennä kaikuvaan halliin vieraiden tyyppien ympäröimäksi. Onneksi Verona kuitenkin rentoutui nopeasti ja pennuilla oli tilaa harjoitella hallin perällä. Verona taitaakin olla luonnonlahjakkuus, koska se seistä törötti paikallaan ja liikkuikin niin hienosti. Hampaatkin tuomari sai vilkaistua, vaikka se oli Veronan mielestä hieman epäilyttävää. Minulta loppui namit viimeisessä kehässä ja fiksuna koirana Verona tietysti huomasi tämän ja asennot ei olleet sen jälkeen niin skarppeja.

Söpöyspisteitäkään ei enää hirveästi tule kun alkaa jo olla tuollainen teiniryökäle, vaikka sievä ja kevyesti liikkuva neiti onkin. Parikilpailussa Verona sai punaisen nauhan ja kilpaili sitten pentujen kolmanneksi, eli ei hullummin tällä taustalla! Palkintopussissa oli kaikkea kivaa iänikuisten ruusukkeiden ja pokaalien sijaan, köysilelu sattui meidän väreissä punamustana ja sai Verona hienon uuden tennispallonkin kun entien (suosikkilelu) on jo jyrsitty aivan hajalle.

Pieni Verona alkaa jo olla iso tyttö ja rotumääritelmän alaraja on jo huideltu rikki, joten ei se sittenkään minihuskyksi jää! Kasvunvaraakin näkyy vielä olevan, joten ei tyttö ihan pieneksi tule jäämään. Kuvissa uutta lelua testaamassa, pallo ei ole vielä päässyt testiin. Odessa tuli tietenkin kuvaussession pilaamaan, hieman huomionkipeä on ollut nyt juoksun jälkeen...

Me ollaan rekisterissä!

Odessan vauvat ovat ilmestyneet SKL:n rekisteriin, joten tässä kuvat nimien kera. Olen kuullut, että ulkopuolisilla ihmisillä on ollut hirmuinen hätä pentujeni papereiden ja kennelnimien perään, vaikka pennunottajille nyt olisi ollut yksi lysti onko koira rekisterissä vai ei (tärkeintä kun on, että pennut saavat hyvät ja rakastavat kodit). 

Pennut ovat tässä syntymäjärjestyksessä, joka on omalta osaltaan vaikuttanut pentujen nimeämiseen. Jokaisella nimellä on oma tarkoin harkittu merkityksensä ja ne on mietitty myös pentujen yksilöllisen olemuksen, luonteen ja ulkonäön mukaan. Minulla ei tosiaankaan ole mitään nimilistaa valmiina, vaan nimet tulevat pentujen ja sen hetkisen tilanteen mukaan.
 Pennut täyttävät pian 6 kk ja ne ovat voineet hyvin omissa uusissa kodeissaan. Kaikki ovat aivan mahdottoman ihania ja kauniita nuorukaisia ja toivomme tietenkin niille hyvää jatkoa! Kohtahan pennut pääsevät jo vetämäänkin, juuri sopivasti talven ensimmäisille kunnon lumille.

Brace yourself

Winter is coming

Metsässä Odessan matkassa

Testasimme Odessan kanssa uutta 9 km metsälenkkiä, joka on reilu 5 km pituinen lenkki ja kotoa matkaa tulee yhteensä se reilu ysi. Löysin reitin karttoja tutkiessani ja paikanpäällä huomasin, etten ole ainoa reitin käyttäjä, kavionjäljet ja muut merkit kertovat hevosista. Hirven jäljet näkyi myös ja onpa reitillä tänä syksynä karhukin bongattu.

  
Taustamusiikkia tällä kertaa ilman videota. Valitse äänenvoimakkuus ja sitten play.

 Kuvassa alla: Matkapullo on hyvä olla mukana!

Kuvassa alla: Lainassa isän vanhat valjaat

 Kuvassa alla: Hetkiä matkan varrelta

 

Kuvassa alla: Kartan avulla emme edes harharetkeilleet.

 

Kuvassa alla: Ja lopuksi vielä puolukoita maistelemaan!

Syysvauvoja

Tässä pari kuvaa Kuuhaukun syksypennuista.

(kaikki nämä ihanat pullukat ovat varattuja)

Syysvedossa osa 2: Kuvin kerrottuna

"Lähes täydellinen - Seron komea poika"

"Ihana Nana"

"Grönlantilainen Lilli"

"Odessan poika Frisco keskittyneenä"

"Sekavärisilmien kauneutta - Helmi"

"Komea nuorukainen, Veronan veli tietenkin"

"Sepe valjakon johdossa"

"Muskeli-Odessa johti myös 5-koiran valjakkoa"

"Saaga nauttii"

"Tytär ja äiti Peppi"

"Hile silmät hehkuen nuotion äärellä"

Syysvedossa osa 1

SPY:n syysharjoittelu järjestettiin tänä vuonna 6.10 Terttilässä. Syksyinen maisema oli upea kirkkaissa väreissään ja sää mitä parhain, vaikkakin hieman turhan lämmin arktisille vetureille.

Sero oli porukan vanhimpien joukossa - ellei vanhin ja juoksi mallikkaasti vanhojen ja uusien kokelaiden valjakossa. Koiria oli paikalla n. 25 ja valjakot ajettiin mönkijällä, osalla oli omat trekkerit mukana. Odessalla sattui jälleen olemaan juoksut ja arkkivihollisensa paikallaolosta huolimatta se johti 5 koiran valjakkoa toisen leikkaamattoman nartun parina. Odessa selvästi odotteli suuntakäskyjä, joita ei aina tullut (Odessa ei seuraa isointa tietä vaan odottaa käskyn polkujenkin kohdalla) tai jotka tulivat väärin ja välillä monen ihmisen suusta. Häiriötekijöistä huolimatta Odessa veti hyvin ja korjasi parinsakin suunnan y-risteyksessä tyrkkäämällä sen oikeaan suuntaan.

Vetoharjoittelun jälkeen sihteerimme piti vielä pientä tottisharjoittelua johon pennut pääsivät osallistumaan. Verona oli jo aiemmin päässyt revittelemään metsässä veljensä Friscon kanssa, jolloin pennut painelivat hurjaa vauhtia ja kävivät järvessäkin useaan otteeseen painimassa. Kiitos kaikille osallistujille, oli taas hienoa nähdä näin paljon ihania koiria!

Matkantekoa siperialaisittain

Näinkin pienen lauman viikonloppureissu vaatii jonkinlaista suunnittelua. Veronalle tämä oli ensimmäinen pidempi matka ja halusin kaikkien matkustavan omissa tiloissaan. Sero sai kunnian varata suurimman boxin, johon hätätapauksessa menisi kolmekin koiraa. Vanhan koiran matkustuksessa täytyy muistaa, että koiralla on tilaa ja alustat ovat tarpeeksi pehmeitä, jotta vältytään ylimääräisiltä lihasjumeilta. Täytyy myös muistaa pysähtyä jaloittelemaan tarpeeksi usein.

Hyvät matka-alustat ovat pehmeitä ja pysyvät kuivina + vuodenajasta riippuen joko viileänä tai lämpimänä. Meidän valintamme on ventapad-alustat, jotka kuivuvat nopeasti vaikka vesikuppi hieman loiskahtaisi. Verona kaatoi kuppinsa ennen kuin pääsimme matkaan, joten vaihdoin sille pienemmän kupin telineeseen. Pennun kohdalla täytyi myös venta-alusta laittaa kovemman alustan alle, matkaleikkeinä se silppuaisi kaiken. Muut tavarat tuli myös pakata niin, ettei Veronan häkkiä vasten ole mitään - pennut ovat taitavia onkimaan kaiken irtilähtevän häkkiinsä ja sitten silppurin käsittelyyn.

Näillä listan varusteilla pärjäsimme hyvin. Hyvän sään takia pyyhkeitä ei tarvittu ollenkaan ja pyörä ei edes mahtunut mukaan. Lihat riittivät juuri hyvin, vaikka pakkasin lihaa vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi, kuivaruokaa jäi aikuisillekin yli ja pennulla oli koko jäljellä oleva ruokasäkki mukana. Listaan lisäisin vielä lusikan/haarukan, jolla sekoitella koirien ruoka. 

Veronakin matkusti erinomaisesti ja perillä se ulkoili vapaana. Odessa kävi hieman kierroksilla ja sinkosi häkistä melkoisella vauhdilla joka pysähdyksellä ja saikin opetella itsehillintää päästäkseen ulkoilemaan. Serolla oli kipulääkkeet varalta mukana, mutta niitä ei onneksi tarvittu. Autossa nukkuminen oli Serolle liikaa 3. yönä, mikä näkyi siinä, että alustat oli aamulla laitettu aivan sekaisin. Kotiin tullessa Sero juoksi suorinta tietä makuuhuoneeseen sänkyyn loikoilemaan.

 

Yllä: "Seron residenssi, tassukuviot jatkuvat kopin katolle"

"Ne aikoo jättää meidät tänne!"

Seuraavissa postauksissa lisää meidän reissusta!

Sisällä siisti

Verona on alkanut ymmärtämään, ettei se voi käyttää sisävessaa loppuikäänsä. Kakkosasiat ovat löytäneet tiensä ulos ja beibi saattaa jopa pyytää ulospääsyä. Mamá-Odessa on myös vähentänyt jälkien siivoamista, mikä on onni kaikille sen pusuttelun kohteille. Vielä on pitkä matka siihen, jotta voimme taas käyttää mattoja!

Puistossa viilenee

Verona kävi elämänsä ensi kertaa koirapuistossa ja tapaamassa vieraita koiria, omien lisäksi Verona oli tätä ennen tavannut 3 muuta koiraa, Sirin, Nellin ja jonkun random-pinserin. Olihan se kauhistus kun eka koira tuli innoissaan luokse, mutta pian Veronakin rentoutui. Kuvia siis puistoilusta, mäyris kirjaimellisesti roikkui mukana menossa.

Ensilumet ja räntäsateet on jo koettu ja treenisää on pysynyt pääosin hyvänä. Sero on ollut jo 2 viikkoa oireilematta, joten sekin on päässyt vetämään. Odessan kanssa päästään pian pyöräilemään 10 km, nyt on menty vasta sellaista 5 - 8 km matkoja niin maastossa kuin metsäteilläkin. Ainiin: jee syksy!