Juu ei. Päivän lenkkeilyt oli kyllä tehty, tytöt olivat olleet tarhassa koko päivän ja silti ei tietenkään voi keskittyä olemaan paikallaan. Seron mielestä oli kauhean noloa ja se näyttää joka kuvassa niin surulliselta. Odessa lopetti perseilyn yhdestä kovasta käskystä, mutta Verona jaksiaisi riekkua maailman tappiin asti.
Alkaa näyttää siltä, että reikikelit on takanapäin. Joitakin teitä on vielä lumen alla, mutta pidempää reittiä ei voi mennä kohtaamatta sulaa maata. Pyöräilty on kyllä ahkerasti ja kaaduttu lähes yhtä ahkerasti - coincidence? Vai lieneeköhän Veronan rakkaudella tulviviin ojiin jotain yhteyttä. Suunnat kyllä menee erinomaisesti, Odessakin on parantanut tapojaan ja menee yleensä hyvin oikeaa reunaa.
Postauksia on puolivalmiina mm. aiheista ruokinta, laumaelämä, rotumääritelmä, näyttelyt, kevät, liikkeet jne. Pidempiä sepustuksia on siis tulossa useammastakin aiheesta. Liikejutun teen valmiiksi kun jaksan siirtää videot toiselle koneelle, PC:n ohjelmat eivät näytä tarpeeksi montaa framea, jotta saisi kunnon print screenit.
Ja jos niitä yhteiskuviakin saisi joskus otettuun, tästä kokoonpanosta ei vielä kunnollisia ole. Ja jos Verona edes vähän ehtisi kasvattaa tuota turkkiaan niin ei tarvitsisi katsoa tuollaista liero luiperoa. Tässä on yksi tällä viikolla kuvatulta videolta napattu still-kuva, harjoittelua näyttelyyn, huh!
Meille ei kuulu mitään muuta kuin perusarkea koirien
kanssa. Rekireitit ovat niin jäässä, ettei Seron kanssa uskalla lähteä
liukastelemaan ja olemmekin vaihtaneet pyörät alle. Sitten ärsyttävästi
tulee aina lunta ja jäätä sen verran, ettei pyöräkään pysy pystyssä,
mutta silti on käyty joka päivä ajamassa.
Sentään olemme saaneet
nauttia aurinkoisista päivistä, mikä tuntuu hyvin eksoottiselta synkän
talven jälkeen. Peruskuvia lenkkeilyreitin varrelta.
Sero vanha kettu (12 v 8 kk) halusi päivälläkin kävelylle
ja pitihän sitä vielä kuvissa poseerata, kun taskun pohjalla oli
Veronan makupalat pentukoulun jäljiltä. Pienen pakkasen ansiosta vielä
pääsisi reellä ajamaan, joten toivottavasti vielä lisää rekikuviakin
saadaan tälle talvelle. Sero saa nykyään päättää milloin lähtee mukaan
ja milloin jää kotiin, se ei aina tule valjastettavaksi, vaan haluaa
mieluummin talutusvaljaat ylle, kun tulen tyttöjen kanssa ajamasta.
Lenkillä se haluaisi nuuhkutella omia reittejään ja haluaisi aina
päättää mihin suuntaan mennään. Nyt parasta on kieriä märässä lumessa ja
nauttia auringon lämmöstä!
