2.9.14

Laumaelämää

Laumassamme ei ole koskaan tapeltu niin, että veri ja korvanpalat lentää. Ei ole tullut haavoja tai sairaalareissuja, eikä siis voi edes puhua varsinaisista tappeluista. Ensin lauman muodostivat urokset Sero ja Valo, joilla oli 2 vuoden ikäero. Niiden välillä ei ollut koskaan pienintäkään välien selvittelyä. Sero on rauhallinen johtajatyyppi, joka ei kiusaa tai komentele muita koiria, mutta tulee kyllä aina tarkastamaan tilanteen ja menee väliin tarpeen vaatiessa. Valolla ei ollut koskaan mitään tarvetta dominoida ketään, se oppi murisemaankin vasta Odessan tultua kun sen piti opetella komentamaan riehakasta pentua. Odessa sitten veikin poikia 6-0 ja otti nopeasti kärkipaikan laumassa.



Nykyisen trendin mukaan sanotaan, ettei koiralaumassa ole laumahierarkiaa eikä lauman johtajaa. Vanhat tiedot perustuivat susitutkimuksiin, jotka tehtiin tarkkailemalla vankeudessa eläviä susia. Koira ja susi ovat eriytyneet toisistaan jo kauan sitten, mutta ainakin siperianhuskyt käyttäytyvät hyvin paljon susia muistuttavasti. Ja lemmikkikoirathan elävät aina keinotekoisesti muodostetuissa laumoissa ja vankeudessa.

Näissä laumoissa yleensä on ”alfat ja omegat”. Meidän lauman keisarinna on Odessa, jolla laumanjohtaminen ”kihahti päähän” pentujen myötä. Se hoiti pentueensa onnistuneesti, pelkkä katse riitti ajamaan vastasyntyneistä kiinnostuneet lauman jäsenet kauas pentuhuoneen ovelta. Elein, äänin ja pienin kosketuksin se ohjaili pentuja ja piti ne turvassa. Keskenään pennut selättivät toisiaan ja testasivat samalla voimiaan ja taitojaan. Alistuessaan aikuisetkin koirat kääntävät korvat päätä vasten ja kierähtävät selälleen paljastaen kaulan ja vatsan ”ylempiarvoiselleen”. Niiden jotka väittävät, etteivät koirat fyysisesti selätä toisiaan kannattaisi käydä alkukantaisia koiria laumassa seuraamassa!

Koska laumat ovat keinotekoisia ”omegat” eivät pääse lähtemään laumasta ja saattavat kokea dominoivien koirien osalta kiusaamista. Laumassa alempiarvoiset (yleensä herkimmät) koirat joutuvat kiusatuiksi ja ne stressaantuvat joutuessaan väistämään ja pelkäämään dominoivia koiria. Dominoiva koira stressaantuu yhtä lailla muiden kyttäämisestä ja alistamisesta. Tästä syystä lauman johtaja on aina ihminen, jonka on osattava lukea koiria ja lopetettava tällainen käytös alkuunsa. Pahimmillaan laumassa on useampi voimakastahtoinen, doiminoiva koira, jolloin tappelut ovat väistämättömiä ja jokainen kyllä huomaa laumassa tällaiset ongelmat. Se mitä kaikki eivät huomaa on herkkä- ja vahvaluonteisen koirien välinen suhde, jolloin toinen elää koko ajan pelossa ja toinen stressaa jatkuvasti mm. resurssien päältä.

Nykyisessä laumassamme on 4 jäsentä. Odessa on selvästi kärkipaikalla ja valitsee ensimmäisenä parhaat paikat ja vie parhaat makupalat. Diktaattorin tavoin toisia ohjaileva johtaja ei luonnossa saisi laumaa hallintaansa.
Keinotekoisessa laumassa, joka elää rajatussa tilassa se on mahdollista. Sero väistää Odessaa, mutta ei poistu makuupaikaltaan muiden vaatimuksesta, Sero myös antaa muiden syödä herkkujaan, ruokakupin se pitää itsellään (toki pennut ovat poikkeus). Verona todella kilttinä koirana on myös jäänyt lauman pohjimmaiseksi ja se antaa Vegan viedä herkkujaan ja väistää pentua omaan paikkaansa ennemmin kuin komentaa sitä. Vieraassa laumassa koiramme ovat hyvin ”kohteliaita” ne eivät tepastele häntä pystyssä vieraan lauman edessä, vaan toimivat sovittelevasti ja laumaan sopeutuen. Sanoisin, että laumassa on kiinteä arvojärjestys ja tällaista keinotekoista laumaa ei pitäisikään verrata vapaaseen susilaumaan tai villikoirien laumaan, joissa eläimet eivät välttämättä muodosta staattisia laumoja, eikä siten myöskään pysyvää arvojärjestystä.


Sero, Verona ja Vega pystyvät syömään samasta astiasta ilman mielenosoituksia, mutta Odessa pääsee mukaan näihin yhteisruokailuihin vain valvovan silmän alla, muuten se saattaa rohmuta herkut itselleen. Ruokailut ovat aina valvottuja, jotta jokainen saa syötyyn oman annoksensa (ilman valvontaa saattaavat vaihdella kuppejaan kun kukaan ei hampaat irvessä puolusta ruokaansa). On tärkeää, että jokaisella koiralla on ruokarauha. Niiden ei tarvitse luimistella ja pupillit lautasen kokoisina vilkuilla milloin toinen koira vie ruuan. Rekikoirissa näkee hienosti hoidettuja ruokintatilanteita ja sitten myös todella surkeasti hoidettuja jolloin koirat ovat silmin nähden jäykkiä ja stressaavat ruokintatilannetta.

Sero oli nuoruutensa todellinen ronkeli, lähes jokaisella ruokintakerralla se jätti lähes puolet syömättä. Vasta Odessan tultua ja laumaluvun noustua kolmeen se alkoi syömään omat annoksensa. Ja jos ei jakseta syödä ruoka piilotetaan niin ulkona kuin sisälläkin. Sisällä kupin päälle nostetaan kuonolla kuvitteellista hiekkaa/multaa ja siinä vaiheessa otan ruuan talteen tai kuppi voi päätyä jonnekin piiloon. Ulkona kuppi saattaakin olla haudattuna ihan for real. Alkukantaista laumakäyttäytymistä on myös ruuan oksentaminen pennuille. Sekä pentujen emä, että isoisä tarjosivat lämmitetyn aterian pennuille aina pentujen pyytäessä. Olen myös päässyt seuraamaan todella alkukantaisten siperialaisten koirien elämää ;) niin vastasyntyneitä pentuja kuin aikuisiakin koiria ja käyttäytyminen vastaa hyvin pitkälti old line siperianhuskyjamme.

Pentuja tietenkin myös hoidetaan yhdessä ja Odessa hoitaa vieraatkin pennut, Vegan se on adoptoinut täysin omakseen. Valeraskausoireita nartuillamme ei ole juurikaan ollut, toki Veronalla ei kovin montaa juoksua ole vielä ollutkaan. Pentujen jälkeen Odessa on ottanut asiakseen komennella myös aikuisia koiria, mikä ei ole ollenkaan hyvä piirre. Usein juuri vanhemmat, synnyttäneet nartut aiheuttavat laumassa ongelmia. Ja jos ”samanmielisiä” narttuja on laumassa useita, tilanne on räjähdysherkkä. En voi sanoa itseäni onnekkaaksi kun minulla on ollut niin sopuisia koiria, tällaisen tulisi olla normaalia siperialaislaumassa. 

YKSILÖNÄ LAUMASSA

Laumassa on aina kiinnitettävä huomiota yksilöihin. Ihmisen on nähtävä heti jos joku koirista ei voi hyvin. Sellaista käytöstä voi olla muiden koirien väistäminen ja kauempana pysytteleminen, herkkä koira stressaantuu jos se pelkää normaalia liikkumista ja toimintaa laumassa. Samoin ”kyttääjät” stressaantuvat jos ne ottavat silmätikukseen tietyn koiran tai koettavat dominoida koko laumaa.

Päivittäin on tarkastettava jokaisen koiran kunto, seurattava miten ne käyttäytyvät ja tutkia koirien terveys. Kesäaikaan koirat käydään läpi kuonosta hännänpäähän punkkien ja muiden ongelmien varalta. Hyvin hoidetuilla koirilla ei ole ikäviä ”yllätyksiä”. Kuten kaikilla käyttöroduilla siperianhuskylla on normaalisti todella korkea kipukynnys ja sen oireillessa näkyvästi jotain on jo pahasti vialla. 

Itse haluan tarjota jokaiselle koiralle myös yksilöllistä huomiota ja omaa aikaa. Koiramme kaipaavat ihmiskontaktia, eivätkä varmasti olisi onnellisia jos niiden elämä olisi tarhassa kyhjöttämistä ja ainoa kontakti olisi ruokintahetket ja koirilla ajo. Jokaisen kanssa tehdään jotain ”omaa juttua”, oli se sitten näyttelyharrastus harjoituksineen tai Kaverikoiravierailut. Viikottain koirat pääsevät yksilöllisille kävelyille, kesäaikana uimaan ja muuten käydään vaikka kavereiden luona tai koirapuistossa. Pentujen kanssa on käyty pentuharjoittelussa, nyt pitäisi keksiä Vegallekin joku oma juttu. Huomion keskipisteenä oleminen saa kyllä leveän huskyhymyn koiran kasvoille kun se pääsee yksin auton koirahäkkiin – jotain superkivaa on tiedossa! Kotiin jäävien ilmeet ovatkin sitten sydäntäsärkeviä kun ne silmät pyöreinä ja vakavin ilmein jäävät katsomaan loittonevaa autoa.

Uusille koirille tulee yleensä annettuun enemmän huomiota, mutta vanhoja ei pidä unohtaa. Vega ”mei mei” on sellainen kroonisesta halipulasta kärsivä pennun roikale, että Verona on tainnut olla hieman surumielinen The Vauvan roolin menettämisestä. Prinsessa Verona vaatii tietenkin omat huomionosoituksensa ja kirsupusut (joita muut eivät saa) ja haluaa yhä olla lauman vauva. Minun piti oikein järjestää sille oma hellittelyhetki ja laittaa muut koirat ulos. Menin lattialle istumaan ja johan Verona saapui kaino hymy kasvoillaan ja häntä koko koiraa keinuttaen se työnsi ensin pään kainaloon ja sitten itsensä syliin selälleen halittavaksi. Vega ei tosiaan hellyydenkaipuuta peittele, se suorastaan heittäytyy syliin selälleen ja luottaa täysin omiin ihmisiinsä. Vega myös haluaisi varastaa tyynynvieripaikan, mutta ikävä kyllä Veronalla on siihen pysyvä paikkavaraus. Onneksi huskytetriksessä oli vielä kainalopaikka vapaana! Odessan tyyli on tulla halaamaan minua kun istun tietokoneella; se laittaa etujalkansa olkapäilleni ja painaa pään kasvojani vasten, jolloin minun täytyy halata sitä hetken aikaa. Serollakin on oma hienovarainen tyylinsä pyytää huomiota. Se menee sängylle mylläämään peittoja ja haukahtelee sitten vaativasti. Kun saavun katsomaan, että mitä asiaa herralla nyt on se painaa päänsä ”nolona” etujalkojen väliin ja heittäytyy sitten rapsuteltavaksi.

Elämä koiralaumassa on hyvin antoisaa, mutta se vaatii myös paljon työtä, aikaa, vaivaa ja rahaa. Muistan lämmöllä sitä aikaa kun meillä oli vain Sero, kuinka se hemmoteltiin aivan pilalle ja kuinka se pääsi aina mukana kaikkialle ja sai aina kaiken huomion. Luulen, että Serokin olisi ollut täysin tyytyväinen ainoana koirana. Ja nyt kun sen näkee yhdessä tyttöjensä kanssa se todella nauttii laumaelämästä!

5 comments:

  1. Todella hyvä kirjoitus!

    ReplyDelete
  2. Hyvä! Ehkä tähän saa joskus kommenttia näiltä, jotka eivät usko laumahierarkiaan jne. mitä tekstissä on mainittu. Tai sitten tulee kommenttia, että Odessakin vaan alistaa minua kun laittaa käpälänsä päälleni - Alistaja Odessa.

    ReplyDelete
  3. Anonymous9.9.14

    Mä olen ymmärtänyt tämän "koirilla ei ole laumahierarkiaa-jutut" niin kuin tuossa kirjoititkin. Että koirasi Sero väistää, mutta ei anna viedä nukkumapaikkaansa ja antaa viedä herkkuja, mutta ruokakupista pitää huolen. Että se laumahierarkia ei ole niin yksiselitteinen kuin ennen ajateltiin. Ehkä sitä itse sanaa laumahierarkiaa ei pitäisi poistaa koirista puhuttaessa vaan ehkä pitäisi uudistaa käsitettä mitä sana laumahierarkia tarkoittaa. Koska mä olen kuullut niin paljon juuri näitä "koirasi alistaa"- väittämiä juuri tähän hierarkiaan vedoten. Esim. tämä pistää käpälät päällesi- ilmiselvää alistamista, mutta eihän se niin mene.

    Oli koira laumaeläin tai ei, oli sillä luonnostaan laumahierarkiaa tai ei, kaikki saavat tulkita asiaa parhaallaan tavalla. Mä vähän ajattelen asiaa niin, että oli miten tahansa niin ihmisen kanssa koira joutuu elämään laumassa ja laumassa on pakko luoda jonkinlaista hierarkiaa, että homma toimii. Ja tässä homman toimivuuden kannalta ihminen on kapellimestarina.

    Mä voisin kirjoittaa varmaan aiheesta vähintään yhtä pitkästi kun sinäkin, mut tässä vaan vähän mietteitä joita heräsi kirjoituksestasi :)
    Mä yritän aina vähän kehittyä ajatuksieni ja mielipiteiden kanssa, koska yleensä aina huomaa, että menneiden aikojen ihmiset oli väärässä. Maapallokin olis littana ja muuta jos ei vähän anneta tilaa uusille tutkimuksille ;) (Tää ei siis henkilökohtaisesti tarkoita, että itse blogin pitäjä olisi jumahtanut paikoilleen!)

    Ja asiasta toiseen seuraan blogiasi säännöllisesti ja pidän blogistasi paljon! :) Mahtavia huskeja!

    ReplyDelete
  4. Ja itseasiassa "uuden koulukunnan" mukaan koira ja ihminen eivät voi muodostaa laumaa, koska tutkijat ovat todenneet ettei eri lajit laumaudu keskenään. Heidän mukaansa esim. koiran ja ihmisen yhteiselossa on kyse vain siitä, että koira hyötyy tästä suhteesta ;).

    Niin sitä historiaakin kirjoitetaan uudestaan joka päivä kun uutta tietoa saadaan, ei pidä jähmettyä niihin iänikuisiin kaavoihin. Mutta tosiaan omaa kokemuksia ja ajatuksiaan on myös hyvä käyttää, eikä uskoa kaikkia vallalla olevia ajatuksia - pian tulee taas joku ja kirjoittaa teoriat uusiksi.

    ReplyDelete
  5. Anonymous9.9.14

    Oiskohan sit aika laittaa uusiksi sana lauma? :D Tai keksiä uusi sana erilajeista perustuvalle ryhmälle jos näitä ei saa laumaksi kutsua. Eikös saaman lajin edustajatkin kokoonnu laumaksi juuri sen takia, että ne hyötyvät tästä suhteesta...? Henkiinjäämisen edellytys. Totta kai koira hyötyy ihmisestä, mutta koirahan on laji joka on kehittynyt ihmisen kanssa.
    Mutta oli asia miten vaan, laumaa tai ei, hierarkiaa tai ei, niin ei nää uudet teoriat ja tutkimukset kauheasti muuta mitään käytännön asiaa. Kutsukoon ken miksi tahtoo ihmisen ja koiran välistä yhteiseloa ja sen sisäisiä olemattomia tai olevia hierarkioita. Koska joka tapauksessahan me koirien kanssa asutaan ja jotain meidän välillämme on.

    Mut tyytyväinen näistä uusista tutkimuksita saa olla. Liian kauan koiran alistamiseen perustuvat koirankasvatusmallit on saanet olla valloillaan. Ihan hyvä jos jotain uusia tuulia virtailee tasaseen tahtiin. Ja tutkimuksia vaan lisää kyl aina joku teoria oikeaan osuu! Ei niiden kaikkien tarvitse kerralla oikein mennä. Ja omaa harkinta kykyä pitää kaikkien asioiden kanssa käyttää, että mitä uskoo ja mitä ei. Ja ihan hyvä sekin, että yhä vähemmän kaikkea susiin liittyvää verrataan suoraan koiriin. Tosi monta kertaa kuulee koiraihmiseltä puolustukseksi asiaan kun asiaan, että niin ne sudetkin luonnossa. Ja yleensä se tieto susistakin on jo vanhentunutta...

    ReplyDelete