Vekaruskoski - Joensuun paras?

Niin Joensuutahan tämä nykyään on, laaja alue Tuupovaaran peräkylineen. Kotoa matkaa näytti olevan 45 min, eli ihan sopiva matka päiväretkelle. Reittiohjeita löytyy varmasti netistä, mutta pääpiirteittäin; ajellaan Tuupovaaran kylän ohi Öllölän suuntaan ja siltä väliltä kääntyy tie oikealle Vekaruskoskelle. Tämä ulkoilualue on Oskolankosken tavoin esteetön parkkipaikalta kodalle, missä ylitetäänkin ensimmäinen silta ja Vekaruskoski. Alue sijaitsee Paimenpojan polun varrella, joka on yhteensä 37 km pituinen reitti. Me kävelimmekin ensin n. kolmisen kilometriä Paimenpojan polkua aina Valkeisen rannalle, missä Sero kävi viilentymässä ja sitten palattiin takaisin. Vaaramaisemissa ei ole yllätys, että mäkiä löytyy ja pätkällä olikin mukavia harjumaisemia. Heräsi kyllä kiinnostus taivaltaa koko reitti kylältä aivan rajaseudulle Hoilolaan asti! Miltä kuulostaisi yöpyminen Vekaruksella, no hyvältä. Vanhoja vetoköysilauttoja ei käsittääkseni ikävä kyllä ole enää käytössä.

Best for last, eli lopulta kävelimme vielä kodalta lähtevän kahden kilometrin rengasreitin. Reitillä on useita siltoja ja hienoja koskimaisemia, voin kuvitella, että lapsetkin jaksaisivat innostua tästä reitistä. Polku kulkee aivan veden ja kuohuvien koskien äärellä, joten koirat on pidettävä hihnassa (melkeinpä lapsetkin jos ovat tottelematonta tai turhan uteliasta sorttia). Sero oli aivan haltioitunut kosken kuohuista ja yritti haukata vaahtopäitä kitaansa. Joessa oli voimakas virta, joka vie varmasti koiran mukanaan jos sen päästää liian kauas.

Sero jaksoi hyvin 6 + 2 km reitin ja ylitti rohkeasti useita siltoja (jotka ovat Seron heikko kohta), mutta stoppi tulikin Myllykosken riippusillan kohdalla. Se oli selvää, ettei hän aikonut edes kokeilla moisen ansan ylittämistä. Riippusillalle menee korkeat, avoimet portaat, jotka olivat jo liikaa Serolle. Silta ei ole maailman kapein, mutta se keinuu kävellessä ja yhtään epävarmempi koira on vaarassa pudota kosken kuohuihin vaijereiden välistä. Eli jos koira ei 100% varmasti mene reippaasti sillan yli kannattaa kääntyä takaisin tai varustaa koira pelastusliiveillä ja varmoilla valjailla, josta sen voi hinata takaisin sillalle jos koira sattuu horjahtamaan. Sillan toisella puolella reitti menee korkeammalla ja on siksi kuivempi, eikä siellä ole siltoja. Reitti siis palaa Vekaruskoskelle joen toista puolta. Paimenpojanpolkua kulkiessa riippusillan voi käsittääkseni myös kiertää ylittämällä joki Vekaruskosken kohdalla.

Sero halusi välttää Indiana Jones-tyyppiset riippusiltatilanteet

Vekaruskoski tiivistelmä: 2 km rengasreitti on helppokulkuinen ja sisältää kolme eri koskea, joiden äärelle pääsee kuohuja ihailemaan. Varsinkin nyt keväällä koskissa liikkui valtavat vesimassat, joten koirat ja lapset tarkan valvonnan alle. Myllykosken laavu on todella kokemisen arvoinen paikka, joten en ihmettele miksi paikka on tituleerattu Joensuun parhaaksi ulkoilualueeksi. Paimenpojan polku tarjoaa vaativampaa maastoa lähes 40 km matkalla, joten patikoimaankin pääsee ihan olan takaa. Eläimiäkin nähtiin; rusakko, jäniksiä, korppeja ja sorsia. Tänne tullaan taas uudestaan, talvellakin!

Rengasreitillä on monenlaista siltaa ja pitkospuuta

Paimenpojan polku 37 km kulkee Vekaruskosken alueen läpi ja on merkitty oransseilla maaleilla ja ko. merkeillä

Koski virtaa pienen kalliosaarelle rakennetun laavun ympärillä. Nuotiopaikkoja on mistä valita.

Antassu ja pantapajan terveiset

Olen itse tehnyt kaikki koirillamme käytössä olevat kaulapannat. Siperianhuskyt ovat melkoisia karkailun ammattilaisia ja alkuaikoina usein kävikin niin, että lenkillä sai talutella pelkkää nahkapantaa koiran luikerreltua pannasta vapauteen.

Käytämme lähes aina näitä puolikiristäviä pantoja, koirat eivät ole koskaan vetäneet niistä päätä läpi. Jaanalla oli Kuuhaukun kennelissä Amerikasta tuotu siperianhusky Howard, joka oli ostettu Hollywoodiin Eight Below-elokuvaa varten. Elokuvassa on kohtaus, jossa koirat pakenevat taukoketjuista vetämällä pään läpi pannasta ja tämä temppu oli selkeästi opetettu myös sittemmin suomalaistuneelle "Hauvalle" (just a fun fact here). Itse tehtyihin pantoihin voi myös tehdä tupla- tai triplaompeleet ja pannat ovat aina kestäneet siperianhuskyjen käytössä. Käyttämämme Antassun koristenauhojen kuviot ovat myös kestäneet hyvin. Yksi poikkeus on kiiltävä- tai liukaspintainen nylonnauha, jossa on painettuja tassukuvioita. Siitä kuviot liukenevat käytössä pois, myös ihan marketista ostamastani samantyylisestä hihnasta tassukuviot ovat kokonaan kadonneet.

Meillä on erikseen arkipannat, valjakkopannat ja kaiken lisäksi vielä pyhäpannat. Arkipannoissa ei ole koristenauhoja, mutta valjakkopannoissa ja harvemmin käytettävissä pannoissa on monenlaista kuosia. 

Kuvassa Veronan yllä on nykyinen suosikkipantani. Tällaisen pannan tekoon menee hieman alle metrin verran nylonnauhaa ja saman verran koristenauhaa. Ensin mitataan koirakohtaisesti, minkä kokoinen panta tarvitaan ja sitten leikataan materiaalit. Itse poltan molemmista nauhoista päät kiinni, jolloin ne eivät pääse myöhemmin purkaantumaan. Seuraavassa vaiheessa ommellaan koristenauha nylonnauhan toiselle puolelle kiinni, molemmista reunoista ja päädyistä. Sitten tarvitaan kaksi D-lenkkiä. Toisella tehdään kiristysosa, jolloin panta kiristyy juuri sen verran, ettei panta mahdu luiskahtamaan korvien yli (napakka mitta otetaan kaulasta aivan leuan alta ja korvien juuresta). Vahvistukset ompelen 2-3 kertaa reunoilta ja keskeltä ristiin. Toinen D-lenkki tulee hihnan lukkoa varten. Itse jätän liukuosaa sen verran, että koiraa voi taluttaa siitä (tarhasta autoon jne.) ja panta löystyy reilusti kun siihen ei kohdistu vetoa. 

Valjakossa käytettävät pannat ovat hieman löysempiä, etteivät ne koskaan kurista koiraa, vaikka seisinkiin kohdistuisi vetoa. Meillä on samasta koristenauhasta tekemäni valjakkopannat (puna-mustat, näkyy edellisten postausten kuvissa) ja kuvio on kestänyt hyvin nyt koko viime kauden. Niistä kohdista, joista koiraa talutetaan kuvio on hieman haalistunut, mutta glitterikin on hyvin pysynyt paikoillaan.
 

Painetut kuviot kärsivät hieman aina kovassa käytössä, ommellut kuviot ovat kestäneet Seron arkikäytössä jo vuosia.

Antassulla on laaja valikoima ompelutarvikkeita, joiden avulla saa varmasti tehtyyn mieleisensä pannan. Valikoimasta löytyy polypropeeni- ja nylonnauhoja, joita käytämme kaulapannoissa, hihnoissa ja valjaissa. Itse olemme käyttäneet sekä kuviollisia että yksivärisiä nauhoja. Lisäksi minua on kiinnostanut uudet BioThane-nauhat, jotka ovat synteettistä nahkan kaltaista materiaalia. Sitten päästäänkin tärkeimpään eli koristenauhoihin!

Koristenauhoja Antassulla on todella laaja valikoima ja uusia kuoseja tulee koko ajan lisää. Myös muut pantojen tekoon tarvittavat tuotteet löytyvät samasta paikasta, soljet, lukot, lenkit jne. Paracord-naruja en ole itse vielä käyttänyt, mutta Antassun sivuilta löytyy ohje Paracord-taluttimen tekoon! Valikoimista löytyy myös helmiä, joita monet ovat innostuneet käyttämään näyttelyhihnojen koristeluun.

Tilaamamme tuotteet ovat olleet hyvälaatuisia ja toimitus on ollut luotettava ja nopea. Antassun tuotteet ovat edullisia, hintaa yhdelle pannalle ei todellakaan tule paljoa! Nyt valjakkokauden päättyessä on aika huoltaa tarvikkeet syksyä varten ja suosittelenkin kurkkaamaan Antassun valikoimaa ja kokeilemaan itse pantojen ja hihnojen tekoa. Me käytämme ihan tavallista ompelukonetta, jolla voi tehdä ainakin nylonnauhasta koristenauhallisen ja kangaspehmusteella olevan pannan. Ei siis tarvitse mitään järeämpään käyttöön tarkoitettua konetta, vaikka ompelukohdat saattavat näyttää paksuilta. Haluan myös painottaa, ettei tarvitse olla mikään "käsityöihminen", nimimerkillä yksi pakollinen tekstiilityön kurssi peruskoulussa.

Ei se auta kuin tehdä itsekin taas uusi tilaus, oli nimittäin tullut uusia meidän mieleisiä koristenauhoja (Vegalle täytyy heti tehdä uusi Venäjä-henkinen panta). Kannattaa liittyä Facebookissa Antassun seuraajaksi, silloin pysyy ajantasalla tarjouksista, kilpailuista ja uusista tuotteista.

Tassutaivaltajat

Meidän oma peruslenkkireittimme paljastui viimein lumen alta ja edessä olikin yllätys nimeltä majava ja hänen patonsa. Joen ylityskohta on sen verran tulvinut, että kuivin jaloin on turha haaveilla pääsevänsä toiselle puolelle. Yhden majavan näinkin joessa ja alle kahden kilometrin päässä kuvattiin nuori karhu jokin aika sitten, joten on hyvä muistaa olevansa luonnossa ja pitää koirat hihnassa. Kolvananuuro oli vielä täysin lumen alla huhtikuun lopulla. Siellä sai tarpoa polveen asti ylettyvässä sohjolumessa, joten jatkossa seuraa raportteja lähialueidemme retkeilyreiteistä. Tällä kertaa tarjolla on vain kännykkäkuvia, mutta lupaan raahata kameraa jatkossa mukana!

 Vielä jokunen vuosi sitten kotikuntamme reiteillä harvoin törmäsi muihin kulkijoihin. Nyt kuitenkin patikointi, eli trekkaaminen on ihan viimeisen päälle muotia, joten kulkijoitakin on sen mukaisesti. Myös kaupunki on kunnostanut reittejä, joista Kalliojärvi on hyvä esimerkki. Ennen siellä pystyi kulkemaan näkemättä ketään, mutta nyt reitillä on melkein jonoa ja parkkipaikka on usein täynnä autoja. Pidetään siis joitakin kohteita salaisina ;).

Ensimmäinen kohteemme on Oskolankosken luontopolku Kiihtelysvaaran Huhtilammella. Linnuntietä Joensuusta matkaa on 40 km ja reitin toinen pää sijaitsee Oskolankoskella, missä järvet Melakko ja Loitimo yhdistyvät. Siellä on kuulkaas pelit ja vehkeet eli tanssilavasta kokonaan katettuun laavuun. Olen itse yöpynyt laavulla kymmenisen vuotta sitten, eli tästä uudesta systeemistä ei ole kokemusta.

Reitti on pituudeltaan n. 3,5 km yhteen suuntaan. Oskolankosken puolella on suuri parkkipaikka, mutta merkityt kohteet ovat sieltä lähtiessä nurinkurisessa järjestyksessä ja kohteet on merkitty näkyviksi vain toisesta suunnasta tullessa. Toisaalta Oskolankoskelta lähtiessä mukaan reitille voi ottaa infolehtisen, jossa on tietoa merkityistä kohteista ja alueesta yleensäkin (sisältäen myös kartan). Infotaulusta voi myös ottaa kuvan, jolloin kartasta voi seurata merkittyjä kohteita.

Vaativuudeltaan reitti on melko helppo, kuukautta vaille 14-vuotias Sero jaksoi hyvin ponnistella kallioisessa maastossa. Joissakin kohdin on vaativampia kivikkoja, joten nilkkaa tukevat kengät olisi hyvä pitää jalassa. Järvi on säännöstelty Ruskeakosken voimalaitoksella, mutta se ei taida kovin suuresti vaikuttaa maisemaan, eli lähinnä rantaviivaan (voimalaitos ei ole reitin suunnalla). Nyt toukokuussa reitti oli lähes kuiva ja perille selvisi kuivin jaloin tennareissakin. Viralliselle uimarannalle pääsee myös merkittyä reittiä, Melakon vesi on tummaa eli lämpenee nopeasti.

Oskolankoski-tiivistelmä: Matkaa kotoa n. 20 km. Erittäin jees päiväretkikohde, koirat voivat käydä uimassa kosken rannalla, mutta pidettävä tietenkin koko ajan hihnassa. Miinusta siitä, ettei ole rengasreitti. Yhteensä matkaa tulee 7 km kun palataan takaisin lähtöpaikalle. Mukavasti vaihteleva maasto ja hieman erilaista kasvillisuutta kuin yleensä alueella näkee. Edelleen pahoittelen surkeita kuvia.

Prinsessapäiväkirjasta

Prinsessa Veronan päiväkirjasta: Siperianpystykorvayhdistyksemme Match Show järjestetään 10. kesäkuuta Nummelassa. Kun kehään ollaan menossa esittäytymään on hyvä hieman harjoitella, koska olen koko syksyn ja talven harrastanut vain urheilua. Paikallisissa Showssa olenkin jo käynyt harjoittelemassa ja saanut punaisen, sekä sijoittunut aina, mutta en läheskään arvoni mukaisesti. Assistentillani on sellainen vika, ettei hän osaa varata tarpeeksi suosikkimakupalojani. Hyvää palvelusväkeä on vaikea löytää. Se on selvää, että en esiinny ilmaiseksi. Loppukilpailuissa olenkin selkeästi esittänyt mielipiteeni rupuisia makupaloja kohtaan. Olen nyt hyväksynyt sen, että ihmiset haluavat nähdä prinsessan kauniin valkoisen hymyn ja annankin heidän vilkaista säihkyviä hampaitani. Koska olen kohtelias istuudun alas kun minua halutaan tarkemmin tarkastella, olenhan melkoinen nähtävyys.

Noissa näytelmissä liikkuu kaikenlaista väkeä ja ikävä kyllä sain vatsataudin. Assistenttini huomasi tämän heti ja kieltäydyin syömästä ruokaani, tietäähän mitä siitä seuraa jos vatsataudissa syö jotain ja se ei sovi arvolleni. Muilla perheeni jäsenillä näyttää olevan vastustuskyky kohdillaan, enkä ihmettele, he kun syövät ulkona kaikenlaista skeidaa mitä vaan löytävät. Anteeksi vain karkea kielenkäyttöni, mutta niin se on. Illalla vatsani oli hieman kipeä, joten kiipesin sohvalle assistenttini syliin vatsarapsutuksia varten ja se paransikin oloni.

Jotta pysyn virkeänä ja hyvässä kunnossa haluan aina nukkua yöni ulkona, tai ainakin osan yötä. Raikas ilma tekee ihmeitä turkille ja happirikas sadesää virkistää kehoa ja mieltä. Assistenttini unohtaa aina, ettei ovea voi lukita kun olen pedissäni ulkona ja niinpä hellästi koputan ovea lähes joka yö klo 3-4 aikaan. Sitten riennän valmiiksi lämmitetylle tyynylle nukkumaan. Virkistävää juomaa on oltava myös aina tarjolla, kahdessa isossa keraamisessa astiassa; toinen keittiössä, toinen makuuhuoneessa. Jos jano yllättää yöllä ei tarvitse kävellä keittiöön asti. Ja veden on todellakin oltava tuoretta, tai minä kyllä mainitsen asiasta assistentilleni puhuttelevalla katseella. Venäläinen adoptiosiskoni Vega luulee juoma-astiaani paljuksi ja käy aina uittamassa dodo-leluaan siinä!

En tiennyt mistä olen perinyt siniverisyyden, äitini Odessa on hössöttävä maalaistollo, jolla ei ole mitään käytöstapoja. Isässäni täytyy olla jotain viehättävää kuninkaallisuutta, koska monet kerrat ovat ulkomaalaiset tarjonneet suuria summia nähdessään hänen työskentelevän vetonaulana (tai -koirana) Muumimaailmassa. Itseasiassa olen oikeasti lähes aatelinen. Sukupuuni on linjattu Monadnock kenneliin, jonka kasvattaja oli ihan oikea prinsessa. Demidoffin suku oli Venäjän rikkaimpia heti Romanov-dynastian jälkeen ja yksi heidän suvun kartano on missäpä muualla kuin Suomessa. Minun pitäisikin käydä tarkastelemassa tiluksiani melkein-sukua-kartanollani.

30.4 koko valtakunta juhlii minun syntymäpäivääni. Täytin jo kaksi vuotta ja juhlallisuudet olivat sen mukaiset. Minulle oli leivottu kakku, mutta söin siitä vain kermavaahdon ja nakit - tässä iässä täytyy jo hieman katsoa linjojaan. Koti on koristeltu värikkäästi ja olen myöntänyt audienssin useille vieraille. Kaukaisimmat vieraat tulivat Panamasta asti juhlistamaan syntymäpäivääni. Onnittelut myös rakkaille ja ihanille veljilleni!