Meidän laumaan on ilmestynyt viisi pientä siperialaista, joten loppukesäksi ei ole tekemisestä puutetta. Verona astutettiin nyt 4-vuotiaana ensimmäisen kerran ja pentujen isä on reilu 7-vuotias, aito kanadalainen herrasmies Tobi-Mac. Tuo haleja rakastava jääkarhu on juossut md-kilpailuita Kanadassa ja odotan innoissani ja suurella mielenkiinnolla millaisia pennuista kasvaa.
Veronan tiineys sujui hienosti, mutta synnytyksessä tuli ongelmia kun pari pentua syntyi virheasennoissa ja toinen oli pitkään todella pahasti kiinni. Verona synnytti itse kaksi ensimmäistä pentua, mutta kolmatta saimme eläinlääkärin avustuksella irrotella. Vaikka Verona jo kotona kuinka työnsi ja yritti, pentu ei olisi ikinä voinut syntyä ilman apua. Sektiota ei lopulta tarvittu ja viimeinen pentu syntyi elottomana kotona. Päättäväisen ja väsymättömän työn jälkeen se saatiin virkoamaan.
Pieni pentu oli kuitenkin tästä kaikesta niin väsynyt, että käytimme sitä vielä seuraavana päivänä päivystyksessä, sillä se ei jaksanut imeä, eikä syönyt vastiketta. Jo kaksi vuorokautta valvottuani jatkoin vielä pienen pulloruokintaa kahden tunnin välein. Siinä kun herää tekemään vastiketta, ruokkii pennun ja sen jälkeen vielä pesee ja desinfioi astiat ei jää paljoa aikaa nukkua. Juuri kun toivo sen selviytymisestä alkoi hiipua, se kampesi itsensä nisälle ruokailemaan. Kirjoitan pieni kursiivilla, sillä sen syntymäpaino oli 500 g, ei niin pieni kuitenkaan.
Tuore äiti on ollut todella reipas ja sen upea luonne on tullut esiin monta kertaa. Vaikka sillä oli varmasti hirveät kivut kun pentua yritettiin irrottaa, se ei edes yrittänyt näykätä täysin vierasta eläinlääkäriä, joka välillä piti sitä paikoillaan minun irrottaessa pentua. Sen tuska kyllä näkyi ja kuului, mutta dramaattisesta synnytyksestä huolimatta Verona on alusta asti pitänyt pennuistaan hyvää huolta.
Sen äiti Odessa oli todellinen supermamma, sen parempaa tuskin tulen koskaan näkemään. Minulta kysytään usein miksi en tehnyt Odessalla kolmatta pentuetta. Kolme pentuetta on todella paljon ja silloin nartulla täytyy olla jotain erityistä annettavaa rodulle. Täytyy muistaa, että Odessan veli kuoli epilepsiaan ja täsmälleen samasta yhdistelmästä on käytetty useita eri yksilöitä jalostukseen (mikä onkin järkevämpää kuin samojen koirien käyttö). Ei siis olisi ollut minkäänlaista perustetta kolmannelle pentueelle. Ei käynyt mielessäkään.
Pennut ovat olleet todella tomeria, pienikin seistä törötti pentulaatikossa jo viikon ikäisenä. Koko porukka lähti kävelemään samoihin aikoihin ja silmät avautuivat alle kaksiviikkoisina. Jouduin laittamaan sanomalehdet pentulaatikon toiseen päähän jo viikon ikäisille pennuille! Pennut siis kävelivät ennen kuin silmät olivat auki ja vaikka suhteettoman iso pää (siinä kehitysvaiheessa) hieman haittasi kävelyharjoituksia, niin sitkeästi ne vaan aina nousivat neljälle jalalle.
Elämä on nyt taas vähän aikaa yhtä koirien ruokkimista ja siivoamista, mutta kaiken sen työn ja väsymyksen jaksaa kun katsoo tätä hienoa ja kovin edistyksellistä neljättä sukupolveamme! Se mitä erityisesti pennuilta toivoisin (siis terveyden ja hyvän luonteen lisäksi) on erinomaista työmotivaatiota ja johtajakoiraominaisuuksia, sekä rauhallisen itsenäistä "jokamiehen koiraa", joka kuitenkin työntää itsensä kainaloon rapsuteltavaksi ja omaa retkeilykäyttöön soveltuvan paksun ja säänkestävän turkin. Nyt kuitenkin täällä pissalätäköiden keskellä ja kaikkialle ehtivien pentujen kanssa keskitytään nauttimaan pentuarjesta!
.
Välillä ehdin jo miettiä, että mihin sitä onkaan taas ryhtynyt Odessan paisuessa paisumistaan. Pentuetta oli tarkkaan harkittu ja se tehty tarkoituksena tietenkin paitsi old linen säilyttäminen ja eteenpäin vieminen myös "mittatilauspentu" omaan valjakkoon. Minua "peloteltiin" isolla pentueella Odessan paisuvan masun perusteella ja mietin kuinkahan synnytys tällä kertaa menee. Viimeksi Odessan tiineys meni aivan normaalisti elellen, siitä ei olisi edes huomannut sen olevan tiineenä. Ainoan 500g painoisen pennun se synnytti ilman sen kummempia ponnisteluja, maitoa tuli ja Odessa oli heti hyvä äiti.
Jälleen oli eläinlääkäri päivystämässä jos tuleekin tilanne, että hoitoon täytyy lähteä. Ell:llä sattui vielä olemaan oikea päivystysvuoro juuri laskettuna aikana ja hän olisi kotosalla tässä lähellä (missä mahdollisuus ultrata ja leikata). Mietin jaksaako Odessa koko urakan jos pentuja tuleekin paljon ja sain varalta 2 oksitosiinipistosta. Odessaa ei oltu ultrattu tai kuvattu. Pentueen teemasana olikin luonnollisuus, johon liittyy joitakin vinkkejä onnistuneesta astutuksesta synnytykseen.
Synnytyksen aikana olen Odessan tukihenkilö ja se rauhoittuu "kirputuksella" eli pusuilla ohimolle ja korvien hieromisella. Avautuminen sujui rauhallisesti. Koko tiineyden ajan Odessa oli hyvässä kunnossa ja tykkäsi käydä kävelyillä. Se hyppi ja laukkasi, jouduin aina muistuttamaan kyydissä olevista vauvoista! Ensimmäinen pentu tuli nopeasti vesien jälkeen ja seuraavat melko säännöllisesti myöhemmin. 3. pentu tuli pian 2. jälkeen ihan vain "pudoten" ilman sen kummempia työntöjä.
Ajattelin, että milloinkahan nämä pennut loppuvat! Odessa on huolellinen äiti, hoiti pennut ja ympäristön aina todella siistiksi. Pennut olivat elinvoimaisia ja lähtivät heti maitoa kohti. Pääsivät jopa imemään, vaikka Odessa tietysti jonkin verran liikkui seuraavia synnytellessä. Itse pysyin statistin roolissa ja annoin pentujen mennä miten halusivat, enkä tyrkyttänyt niitä nisälle. Punnitsin ja hieman kuivasin pentuja, sekä tarkastin kaiken vaikuttavan normaalilta. Puolen kilon paketteja ei onneksi tällä kertaa tullut! Yhteensä meille tuli seitsemän pientä kääpiötä, luonnollinen synnytys ilman oksitosiinipistoksia. Ja kuinka tyypillistä onkaan, että minulle tuli taas tilauksesta se yksi ainoa narttu! Narttuihin oli sen verran varauksia, että joku poika on nyt mahdollisesti vailla rakastavaa kotia. Pennuilla on lääniä sen verran, että ne pysyvät minulla niin kauan kunnes oikea koti löytyy.
Blogissa päivitän pentujen kuulumisia ja pennun varanneille useammin kuvia tarjolla FB:ssa. Pentue on tehty jälleen yhteistyössä Kuuhaukun kennelin kanssa. Nyt seuraamme emän ja pentujen vointia ja toivomme, että kaikki menee hyvin! Blogiin teen pentusivun, johon laitan pentueen tiedot ja nettiin laitan myös ilmoituksia, jotta saamme valita parhaat kodit kaikkien kiinnostuneiden joukosta.
First
there was Sero, then his daughter Odessa and now our newborn baby
husky! Last Saturday Odessa whelped a little baby girl - or actually she
wasn't so little as her weight was 500 grams... This puppy may just be
the cutest thing ever! She already looks like a real Siberian Husky and
she is very agile for her age. I wouldn't be surprised to see her
walking and running tomorrow!
We
were expecting 1-2 puppies because an ultrasound we took weeks before a
due date showed two puppies. Odessa made it all very easy even though a
puppy was the only one and so big. Few hours after whelping we took
Odessa and her baby to another ultrasound just to make sure there isn't
more puppies coming! Luckily
our vet had given her home number so it was easy to contact her and
after Odessa's examination Odessa nursed her puppy at vet's home. Nature
is amazing and this puppy seems very vital and Odessa has been a very
good mother. At the age of 4 days she still has many obstacles ahead and
we really hope she is going to be a healthy and lively puppy as she's
been this far!
 |
| Kuuhaukun Suden Monologi |
