Verona-prinsessasta taas kuvia. Näissä kuvissa näkyy selvemmin Veronan sekavärinen silmä, jossa on ylhäällä pilkahdus sinistä. Nyt minulla onkin ollut koko sarja; ruskeasilmäinen, sinisilmäinen, eriparisilmäinen ja sekavärisilmäinen. Isältään Verona on perinyt erityiset paksut kajaalit, samanlaiset on myös pentueen pojilla. Kuvissa neito töröttää takapihalla, missä hän tykkäisi viettää koko päivän. Lunta on niin paljon, ettei keittiön ikkunasta enää näe ulos ja Veronalla on oma lumilinnoitus katolta pudonneesta lumesta. Tarhassakin on sen verran lunta, että Vega kuikuilee kopin katolta josko sieltä uskaltaisi hypätä vapauteen.
Toivottavasti saataisiin blogiin uusia valjakkokuvia ja se kypäräkamerakin odottelee avaamattomassa paketissa. Muitakin kuvajuttuja on tulossa, saatte mm. tutustua tyyppeihin nimeltä Dr. Jekyll ja Mr. Hyde!
Vuoden vaihteessa seurasin alkuillasta Vegan reagointia paukkeeseen, se kun oli ainoa koira, joka ei ollut vielä moista kokenut. Yritin pyytää koiria kuistille katsomaan illalla järjestettyä rakettinäytöstä, mutta tytöt vain loikoilivat sohvalla korvaansa lotkauttamatta.
Vega oli myös hyvin otettu jolulahjaksi saamastaan dodo-lelusta. Verona sai "vain" valtavan tennispallon, jota alkoi heti purkaa palasiksi. Jos on olemassa lelu, jota Verona ei saa heti silputtuun niin tänne sellainen! Vegan dodo-sorsakin on pidettävä turvassa ja se saa leikkiä sillä vain kun isosisko ei ole kotona. Sero oli vanhaan tapaansa aivan hurja avaamaan paketteja, ei niin väliä mitä sieltä sisältä paljastuu. Sero lenkkeilee edelleen päivittäin ja käy usein vetämässäkin. Sero on taitava esittämään, ettei se ole ikinä koskaan päässyt ulos tästä talosta. Aina kun siskoni käy kylässä alkaa Serolla mahdoton tassujen teputtaminen ja ulvonta, jotta siskoni vie sen pitkälle kävelylle. Kerran myös veljeni erehtyi viemään Seron kävelylle ja siitä lähtien Sero on seurannut häntä kuin hai laivaa ja vaatinut päästä lenkkeilemään. Minulle sitten valitetaan, että on se kumma kun tätä koiraa ei koskaan käytetä kävelyllä.
Rekikelit ovat jatkuneet hyvinä ja tapaninpäivän ajelutuksella riitti kyydittäviä. Vegakin oli väenpaljoudessa tosi hienosti ja Odessakin on hieman rauhoittunut töitä tehdessään. Tuo olikin viime vuodelle toinen lehtijuttu, jossa seikkaili Odessan lapsia. Myös muissa lehdissä on ollut juttua kennelistämme ja Kuuhaukun väki oli hyvin esillä myös ulkomaalaisessa TV-ohjelmassa.
Viime vuoden pentueet näkyvät KoiraNetissä, siperianhuskypentueita kenneliimme syntyi kaksi. Tai niin luultiin. Eräs nuori neito nimittäin teki vielä "rakkauspentueen" sopivasti joulun aikaan. Vaikka nartut otetaan erilleen heti juoksun havaitessa, se voi joskus olla liian myöhään. Epäilysten herätessä narttu ultrattiin ja tiineys oli jo liian pitkällä sen keskeyttämiseksi. Pennut syntyivät parissa tunnissa ja emä hoiti kaiken itse. Pennut olivat syntyessä isokokoisia ja vahvoja ja alkoivat heti imeä. Nuori äiti on tunnollinen ja hoitaa pennut hienosti.
Meiltä ei nyt tule mitään koontia viime vuodesta. Voi olla, että blogissa seurataan näiden tomerien joulupentujen kasvua ja kehitystä vielä lisää!
