Verona tässä taas

Sero on kyllä periyttänyt vahvasti omaa ulkonäköään useampaankin jälkeläiseensä, eikä Verona ole lainkaan poikkeus. Nopeasti katsottuna se näyttää erehdyttävästi isoisältään (alin kuva). Laitan myöhemmin lisää näitä doppelgänger-kuvia. Ainakin korvat on Veronalla pienemmät :D, ainahan saa toivoa, että siitä tulisi Sero 2.0 vaikka onkin vaikeampi laittaa Seroa paremmaksi! Jotain äidinkin piirteitä pennuissa on, kuten kasvojen pienet piirteet. Odessahan ei pentuna todellakaan ollut mikään prinsessa! Se näytti aivan Riiviöltä, isot hajanaiset korvat, hassu ilme ja häntäkin jo ennen luovutusikää ihan liian tiukalla. Aikuistuttuaan on sentään kaunistunut, vaikka karvattomana ei mikään silmiä hivelevä ilmestys ole vieläkään. Mutta yhtälailla ovat kaikki rakkaita, ihania ja kauniita koiria!

 

Kuvassa yllä: Nuori Sero

Päivän piristys

Minun piti laittaa tämä jo eilen, mutta laitetaan nyt hieman lämmintä tunnelmaa 

tähän "talveen". Kuvassa on Odessa neiti kesäheinä, otettu kesällä 2010.

Minä olen liikennevalo

"Ja silmäni on punainen, saatko sinä ylittää kadun kun silmäni on punainen? 
Minä olen liikennevalo, ja silmäni on vihreä. 
Saatko sinä ylittää kadun kun silmäni on vihreä?"

Tässä siis Veronan ja Odessan hellä hetki yllätettynä.

Sadeviikon liikunnat

Maanantai one on one : Tänään aloitettiin kevyesti yksilöllisellä lenkkeilyllä. Veronan kanssa hihnassa 4 km, Odessa taas on yhä niin paksu mammakiloinensa, että sen kanssa täytyi mennä vauhdikkaammin eli pyörällä sama 4 km lenkki. Seron kanssa keskitytään selän lihasten kuntouttamiseen ja mentiin 3 km lenkki kovia nousuja, eli kiivettiin vaaran laelle ja pappa meni tietenkin kovempaa tahtia kuin minä. 

Tiistai Slender-tunnelmia pimeydessä : Aurinkoa ei näkynyt koko päivänä, vettä sataa ja pimeys on kaikkialla. Ei hirveästi tekisi mieli ulkoilla. Päivän henkeen sopivasti käveltiin hautausmaalle Seron ja Veronan kanssa, 3 km ja paluumatka ylämäkeä. Otsalampun valokeilassa näkyi vain koirien peräpeilit, hautausmaalla sentään jokunen kynttilä. Odessan kanssa viriteltiin pyörään paremmat valot ja ajeltiin 5 km. 

Keskiviikko valjaissa :  Sero ja Odessa vetivät yhdessä 4,5 km ja Verona pääsi kokeilemaan "pentuvaljaita". Ne onkin jo sopivan kokoiset (huh, ne oli alunperin Valon), joten nyt terveystarkastuksen jälkeen odotellaan 7 kk ikää ja aloitetaan ihan oikeat vetoharjoitukset. Verona hyppelehti 3 km flexissä oikein iloisena valjaistaan.

Torstai tottista : Viimeinkin videota Veronan namihausta, ilmiömäinen etsijäkoira. Etsintäleikkejä ulkona muillekin koirille. Seron kanssa otettiin näyttelyharjoitusta, Odessalle hyppyesteitä ja Veronalle perustottelevaisuutta - nyt aletaan hiomaan tokon perusasentoa. Hyvissä ajoin ennen iltaruokaa vielä Seron ja Odessan kanssa nelonen kun menivät niin hyvin edellisenä päivänä ja Verona 3 km kävellen hihnassa. 

Perjantai chasing daylight : Jee lisää lunta! Eikun.... lumentulo hankaloittaa pyöräilyä, mutta kun ei ole tarpeeksi lunta ei voi vielä ottaa rekeä esille. Meni siis kävelyksi päivän ulkoilut. Ja kaikki kerralla tietysti, ettei hommassa mene koko iltaa. Odessa nätisti hihnassa vierellä ja Urporaation muut jäsenet huiteli flexien päässä. Sero sai täysin ylimitoitetun hepulin hiekkaparkkiksella vetäen ympyrää koko hihnan pituudella hullu virne naamalla ja häntä maata viistäen. Veronakin oli aivan ihmeissään kun Sero leikki ja riehui yksinään ja koetti saada muutkin mukaan touhuun

Lauantai luonnonvaloa : Metsälenkille on mukavampi lähteä kun näkee enemmän kuin 100m eteensä. Päivällä sade oli tauonnut ennusteen vastaisesti, joten lähdimme Seron ja Veronan kanssa kävelemään perinteisen metsälenkkimme. Ja voi hel#¤%&#  #x%¤&#* kun vetivät koko matkan aivan sata lasissa. Sero siis jatkoi eilistä hulluttelua painaen valjaissa menemään koko 6 km matkan. Kyllä siinä meinaa käsi lähteä irti kun 12-vuotias siperianveturi höyryää eteenpäin, eikä kuule mitään mitä sille sanotaan. Odessan kanssa vielä pyöräiltiin 6 km (eri reitti) pimeän tultua, lumet kun katosi jo sateeseen.

Sunnuntain suuri aikomus : Kyllähän se haavanlehti vapisi kun tämä valtaisa syysmyrsky saapui tännekin. Tarkoituksena on jo pitkään ollut 14 km:n reissu laavulle koko porukan voimin, mutta se sai taas jäädä. Ei ollut pelastussuunnitelmaa valmiina jos jäädään kaatuvien puiden alle. Tänään ollaankin lähinnä muhittu peittojen alla syöden (koirille porkkanaa) ja leffoja katsoen. Pakkohan se oli raahautua sille 3 km pissalenkille, mutta muuten on ollut koirilla vapaapäivä.

Yhteenveto: Turhautumista ja pahaa oloa puretaan nettipalstoilla kun koirat makaa sohvalla tai ulkona mudassa ja sateessa. Suosittelen ulostautumaan niiden koirien kanssa säästä huolimatta. Siperianhuskylle muutama kilometri kävellen ei ole mikään liikuntasuoritus, eli tällä viikolla jäi liikkumiset vähiin ihan sateen ja pimeyden takia. Tällaiset viikkokilometrit on aika säälittäviä syysharjoitteluksikin. Tulisi vaan sitä lunta niin ei tarvitsisi pestä koirien jalkoja joka ulkoilun jälkeen!

4D: Huskyni on ulkokoira!

Onhan tämä aivan hirveää. Edelliset siperianhuskyni nukkuvat hyvin sikeästi sängyssä kesät talvet. Odessa nukkui pentuna aina vieressäni ja mielellään tietysti tyynylläni. Valon paikka oli aina painona jalkojeni päällä ja Sero nukkuu yhä vanhempieni sängyssä, usein pää tyynyllä. Parasta oli tietysti kun koko lauma nukkui kotikotonani isossa sängyssä eli mursusaarella ja karvasi/hiekkasi kaikki nukkumapaikat.

Mutta ei Verona! Se haluaa olla yksin ulkona pikku aitauksessaan (josta se pääsisi helposti yli) ja nukkua kerällä hangessa. Tälläkin viikolla se nukkui rullalla kaatosateessa, vaikka se pääsee katoksen alle ja sisällekin aivan milloin haluaa. Tämä on kiusallista myös Seron kannalta, koska Verona on vallannut sen kopan kuistilla ja nukkuisi siellä mielellään vaikka koko yön. 

Jos Verona viihtyy hetken vieressäni se tulee kylmillä tassuillaan suoraan ulkoa aivan minun viereeni niin, että sen kirsu tuhisee ihoani vasten tai pää on tyynyn alla minun ihmetellessä miksi se niin tekee ja miten se edes saa happea. Kunnes keksin, että vastaavassa asennossa pennut ovat emänsä kanssa ja tuhiseva Verona ei vaikutakaan niin itsetuhoiselta.

Noh, nyt kun olisi vielä toinen ulkoasuja niin Veronan voisi siirtää tarhaan asumaan... tai sitten meidät täytyy vaan laskea sisälämpötilaa niin, jotta beibikin saa nukuttuun neljän seinän sisällä. 

PS. En tiedä mistä keksin Veronan kennelnimen. Mutta nyt jälkeenpäin olen huomannut, että sen nimisiä metallibändejä on olemassa - Suomessakin on ollut, hieman eri kirjoitusasulla, mutta sanottakoon tässä, ettei Veronan nimi liity niihin millään tavalla :D. Odottelinkin jo, että milloin nimelle löytyy joku merkitys.