30.6.15

Kesäkuussa

Kesäkuussa on tapahtunut jos jonkinlaista, mutta kamera on ollut vähällä käytöllä. Kuun alkupuolella järjestimme Siperianpystykorvayhdistys -86 ry:n match shown Nummelassa. Paikalle tuli paljon väkeä ja palkinnot olivat hienot! Jokainen osallistuja sai Golden Eaglen herkkupussin jo ilmoittautumisen yhteydessä, parhaiten luokissa sijoittuneille oli Pedigreen laatikko ja paljon muita hienoja palkintoja ja BIS-pennulle, sekä old line siperianhuskyjen voittajille upeat taulut. Pääpalkintoon kuului arvokas fysioterapia-lahjakortti Yliopistolliseen Eläinsairaalaan. Harvinaisten old line siperianhuskyjen lisäksi kehässä oli näytillä vielä harvinaisempina arktisina rotuina jakutianlaika ja chukotka sleddog. Lisäksi yhdistys käytti ensimmäistä kertaa ja pitkän prosessin jälkeen rekisteröityä yhteisön tavaramerkkiä Old Line®.


Samalla viikolla kävimme Veronan kanssa vielä Salon näyttelyssä. Tuomarin mukaan Verona oli liian lihava, joten en edes ala ruotimaan arvostelun asiantuntevuutta sen enempää.... Se miksi edes vein Veronan suomalaiselle tuomarille johtui yksinkertaisesti tuomarinmuutoksesta. Oli hauska, että match show-tuomarimme tutki koirat ja niiden kunnon paljon yksityiskohtaisemmin, toki osa koirista oli ihan oikeasti turhan tuhdissa kunnossa. Matka Tšukotkalle työkoiria tunnustelemaan tekisi varmasti hyvää ulkomuototuomareille, ei siellä mitkään kuivan kesän oravat selviä ja koirien täytyy olla todella energiatehokkaita ja varastoida kaikki ylimääräinen energia. 

Vega oli ensimmäistä kertaa elämässään pidemmällä reissulla mukana ja voi kuinka hienosti hän käyttäytyi! Sukulaisiakin Vega pääsi tapaamaan, aivan hurjan komeita ja hienoja koiria! Haluaisin varastaa ne valjakkooni, aivan uskomaton lihaksisto ja draivi liikkeessä, ihan tuli messariajat Tojonin kanssa mieleen. Vega tapasi paljon uusia koiria ja kävi muiskauttamassa suukon tarhassa asustaville kavereilleen verkon välistä. Verona pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan ison, eli yhdeksän koiran valjakon johdossa ja meni hienosti parijohdossa toisen johtajakokelaan kanssa. Johtajakaveri oli ennestään tuntematon narttu ja neljä narttua, jotka eivät olleet aikaisemmin tavanneet myös matkustivat yhdessä henkilöautossa. Reissusta mukaan tarttui myös vesileluja koirille ja muuta rotuaiheista tavaraa. Sain nyt myös mukaan signeeratun kirjalahjan, joka onkin nyt asetettu oikein esille koirahuoneeseen. Heti reissun jälkeen meidän koirilla kävi komeaa herraseuraa ja muutenkin koirilla on nyt ollut paljon aktiviteettia.



Nuori Anar muistuttaa Seron nuoruusvuosista
Minä vietin juhannusta mökkeillen ja paljussa killuen, koirilla ei ole toistaiseksi ollut lupaa tulla kenenkään paljuun tai uima-altaaseen. Räjähtävällä karvanlähdöllä ei liene asiaan yhteyttä. Ennen juhannusta huomasin, että vain parin metrin päässä koiratarhan ovelta on noin metrin korkeudessa punakylkirastaan pesä ja siellä neljä vihertävää munaa, linnut tuntuvat elävän sovussa koiranaapureidensa kanssa ja pian tarha täytyy rauhoittaa kun poikaset lähtevät liikkeelle. Muitakin eläinhavaintoja on tullut tehtyä ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni karhun luonnossa. Kohtaaminen tapahtui Kiteellä, pieni karhu oli n. 15 metrin päässä ja nousi uteliaana kahdelle jalalle tarkastelemaan tilannetta, kunnes päätti sitten juosta metsään karkuun. Karhupelko hellitti hieman, mutta kyllä taas pysäytti kun Odessan kanssa 10 km lenkillä metsässä kohtasimme hirven vasansa kanssa korkeintaan 20 m päästä. Odessan käyttäytymisestä kyllä näki, että jotain metsässä on, mutta mahdotonta sanoa onko kyseessä hirvi vai orava. Tiedä sitten miten karhun hajuun suhtauduttaisiin. 

Ja tietenkin olemme juhlineet herraskoira Seron 14-vuotissynttäreitä! 

4.6.15

Kierros Kalliojärvellä

10 minuutin automatkan päässä kotoa sijaitsee yksi alueen mukavimpia lyhyitä reittejä. Kalliojärvellä kaupunki on aivan viime vuosien aikana kunnostanut laavulle menevää maisemareittiä. Samalla paikasta on tullut hyvin suosittu ja viimeksi iltalenkin (klo 20-21) aikaankin paikalla oli monta kulkijaa. Kesäaikaan laavulla ja kallioisella uimahyppypaikalla on paljon nuorisoa, mutta ympäristö on pysynyt ihan siistinä satunnaisia roskia lukuunottamatta.

Jyrkänteillä Verona pääsi leikkimään Hopeanuolta
Kalliojärven kierros on n. 3,5 km pitkä rengasreitti ja aikaa sen kulkemiseen voi varata reilun tunnin verran. Parkkipaikalta laavulle on matkaa noin puolisen kilometriä, joten lasten kanssa voi tehdä lyhyenkin laavuretken. Reitti kiertää suopohjaisen Kalliojärven ja sisältää hienoja kallioisia maisemia, joita voi nauttia reitin alkupäässä alhaalta pitkospuilta ja loppupuolella ylhäältä kallioiden päältä. Ympärillä on mänty- ja kuusimetsää, välillä käydään järven tasolla suolla ja jatketaan sitten kiipeämistä melko vaativassa maastossa kallion reunalla. Kalliojärvi on rotkomainen ja on hieman kuin miniversio Kolvananuurosta. Korkeita pudotuksia on Kalliojärvelläkin, joten ei sovi pienille lapsille. Lyhyempi reitti laavulle on suojattu pahimmissa paikoissa vaijerilla, mutta laavullakin on ainakin metrin pudotuksia, jotka voi olla vaarallisia epävarmemmin liikkuville. Joissakin paikoin reitti on vaativa varmajalkaisille aikuisillekin.

Ilmeisesti monet pitävät tuolla(kin) koiria vapaana, joten jokaiselle irtijuoksevalle vastaantulijalle sitten reippaasti vaan noottia. En usko, että kovinkaan monella merkityillä reiteillä koiriaan irti juoksuttavalla on maanomistajan lupa. Keväällä ennätys oli kun yhtenä päivänä vastaan tuli taajamassa (ei siis Kalliojärvellä) neljä irtokoiraa! Sehän on hienoa kun on juoksuisen nartun kanssa hihnalenkillä ja siihen tulee puolet isompi uros pyörimään ympärille. Serokin on hihnassa ollessaan ottanut niin monet kerrat pataan irtijuosseilta koirilta, mutta tässä iässä se ei kestä enää yhtään iholle tulevaa koiraa. Eli koirat aina kytkettynä taajamassa, rauhoitusaikana ja ilman maanomistajan lupaa. Kalliojärvellä Verona nuuhki tarkoin jokaisen puskan, puun ja kivenlohkareen, joten koiria siellä liikkuu paljon - toivottavasti kaikki kytkettyinä.

Reitin varrella koiran voi päästää uimaan monessa paikkaa, mutta kuten olettaa saattaa, soisen järven vesi on todella likaista ja uimaan päästyään järvestä nouseekin mustan laguunin hirviö. Paras paikka pulahdukselle on laavun kohdalla, missä syvenee heti kallion reunalta, eikä pohjamutia nouse pintaan.

Kalliojärven kierros-tiivistelmä: 3,5 km rengasreitti, suht vaativaa maastoa. Kuusimetsää, suota ja jyrkkiä kallioita. Paljon kävijöitä, mukava laavu. Kartta löytyy tästä linkistä, matkaa Joensuun keskustasta alle 30 km. Tännekin tullaan aina uudestaan ja kaikkina vuodenaikoina.


Reitti on selkeästi merkitty sinisellä maalilla
Pitkospuita on muutamassa kohtaa, koko reitti oli kesäkuun alussa lähes kuiva.
Vaihtelevassa maastossa on vetävästä koirasta hyötyä.

Kuvissa on mahdotonta erottaa korkeuseroja, joten kalliojyrkänteet on käytävä itse kokemassa.

Verona etsii herkkuja rinteeseen rakennetun laavun nuotiopaikalta.

Kieli keskellä suuta on hyvä miettiä kannattaako loikata alas! Kaunista havumetsää ja selkeitä polkuja.
Korkealla kalliolla ja luonnon omia portaita. Laavulle menevälle reitille on rakennettu tukevia puuportaita.

1.6.15

Seniorilaskuja

Tein Serolle seniorilaskurin "ikätestin" ja melkoisen ikäarvion rotukohtainen laskuri hänelle heittikin. Vai on Sero jo lähes satavuotias! Rodun alkuaikoina 1930-luvulla ja sen lähivuosikymmeninä USA:ssa oli normaalia, että kilpailuissakin juoksi yli 10-vuotiaita koiria ja eläkeikä oli korkeampi. Seppalan koirista Fritz eli 17-vuotiaaksi. Se jäi kilpailuista eläkkeelle 14-vuotiaana tarkoituksena päästä hyvään eläkekotiin. Fritz kuoli New Yorkissa tavaratalon joulunesillepanossa vuonna 1932. Togo johti seerumivaljakkoa 12-vuotiaana ja sille tehtiin eutanasia 16-vuotiaana.

"Siperianhusky elää usein 11-vuotiaaksi. Seniori-ikäiseksi lasketaan n. 8,5-vuotias ja sitä vanhempi koira. Sinun koirasi on nyt seniori eli ihmisen iässä n. 100-vuotias."

Lähde: Animagin seniorilaskuri


Jos siperianhuskyn keskimääräinen elinikä on 11 vuotta, se on hyvin hälyttävää. Eläinlääketiede on ottanut valtavia harppauksia 20- ja 30-luvuilta. Samoin koirien ruokinta on yhä tarkempaa ja tieteellisempää. Miksi koirien keskimääräinen elinikä laskee? Pitäisikö syyttää kehittynyttä eläinlääketiedettä, jonka avulla jalostukseen käytetään koiria, jotka eivät olisi eläneet tai pystyneet lisääntymään tai synnyttämään 90 vuotta sitten.

Vai syytetäänkö teollisia koiranruokia. Eläinlääkäriasemien odotushuoneissa keskustellessa tuntuu, että erilaiset syövät ja muut ongelmat ovat lisääntyneet niin koirilla kuin kissoillakin. Moni asia ympäristössä vaikuttaa tällaisiin asioihin, mutta ravinto on yksi vaikuttavista seikoista. Teollisista kuivaruuista löydetään ties mitä myrkkyjä ja myrkyllisiä homeita, tutkitaanko niiden laatua läheskään tarpeeksi? Miten hyvin koirille tarkoitettuun raakaruokaan voi luottaa, onko siellä lisäaineita, joista ei tuoteselosteissa kerrota ja mistä liha on peräisin (hormoneja ja antibiootteja täyteen pumpatuista eläimistä)? Saavatko koirat tarpeeksi ravintoa vai kenties liian paljon.


Ehkä syynä on sittenkin elintavat. Saavatko koirat olla koiria ja saavatko ne tarpeeksi esim. säännöllistä liikuntaa? Sero on nyt kuukautta vaille 14-vuotias. Sen turkki on alkanut harmaantumaan, kuulo on heikentynyt, eikä tassut nouse yhtä reippaasti kuin ennen. Innoissaan jaksetaan hypätä sänkyyn ja autoon, mutta väsyneenä Sero joutuu ottamaan hieman vauhtia hypätäkseen tyylillä sängylle. Sero on jo vanha. Tiedän senkin, että vanhan koiran lähtö voi tulla varoittamatta milloin tahansa, vaikka kuinka usein kävisi lääkärintarkastuksessa. Jokin aika sitten kävimme pitkästä aikaa Seron kanssa match showssa. Yhä harvemmin niissä edes järjestetään veteraaniluokka, eikä nytkään osallistujia ollut kuin muutama. Sero voitti punaiset veteraanit ja oli sitten pun BIS3. Ihmisiltä tuli mukavia kommentteja ja moni ei ollut koskaan nähnyt näin vanhaa koiraa näyttelyssä. Ei kai Sero mikään muinaismuisto sentään ole? Olen tavannut huomattavasti vanhempiakin siperianhuskyja.

Siis haloo ihmiset! Alle 10-vuotiaat käyttökoira-siperianhuskyt eivät ole mitään mummoja ja pappoja! Ei niin nuorien tule olla harmaantuneita ja plössähtäneitä koiria, jotka vain makaavat sohvalla tai tarhan perällä, ajakaa nyt hyvät ihmiset niitä vanhempiakin koiria. Harrastakaa seniorikoirienkin kanssa säännöllistä liikuntaa ja tarjotkaa niille virkistävää aktiviteettia. Miten on mahdollista, että alle 10-vuotiaat siperianhuskyt "kuolevat vanhuuteen"?

Ihmisikään verrattuna siperianhuskyn ikä pitäisi kertoa viidellä tai kuudella, ei missään nimessä seitsemällä tai vielä suuremmalla luvulla. Minä en suostu siihen, että siperianhuskyn keskimääräinen elinikä on vain 11 vuotta.