Nepalin koirat ~ Suden Saaga

Vietin viime syksynä muutaman viikon Nepalissa Annapurna Circuit-vaelluksella ja muutamia päiviä maan suurimmissa kaupungeissa Pokharassa, sekä Katmandussa. Vaelluksella pääsee nauttimaan Nepalin upeasta luonnosta, mutta myös tutustumaan läheltä paikalliseen kulttuuriin, sillä reitti kulkee lukuisten pienien kylien ja kaupunkien läpi. Kylistä löytyi aina myös koiraystäviä, jotka kulkivat mukanamme välillä pitkiäkin matkoja. Nimesimme nämä suojeluskoiriksi ja tiimimme nepalilaiset jäsenet oppivat sanomaan suomeksi tärkeitä asioita kuten "istu alas koira".

Nepal sijaitsee puoliksi Himalajan vuoristossa ja puoliksi sen juurella. Se on tunnettu juuri maailman korkeimmista vuorista ja 8/10 noista lähimpänä taivasta kurottavista vuorista sijaitsee Nepalin puolella. Näistä yli 8000 m korkeista jättiläisistä pääsimme näkemään Annapurna I:n, Dhaulagirin ja Manaslun. Suurin osa nepalilaisista on hinduja. Temppelien, rukousmyllyjen ja käsittämättömän kauniiden lumihuippujen jatkuva läsnäolo luovat epätodellisen tunnelman, joka jokaisen pitäisi kerran elämässään kokea. En ihmettele lainkaan miksi luonto, kulttuuri ja itse vieraanvaraiset nepalilaiset houkuttavat matkaajia palaamaan Nepaliin aina uudestaan.

Koiria Nepalissa on paljon, niin suurkaupungeissa kuin maaseudullakin. Pääosin koiria kohdellaan hyvin, enkä nähnyt aliravittuja koiria juuri lainkaan. Kaupungeissa näimme isoja, jopa 10 koiran laumoja, mutta emme kokeneet niitäkään ihmisille uhkaavina. Koirat ovat ulkoasultaan hyvin vaihtelevia, tosin kylissä näki selvästi, että koiratkin olivat sukua keskenään. Pohjoisemmassa näkee enemmän mastiffi-tyyppisiä koiria ja Nepalilla on oma rotu himalajanpaimenkoira, jota muistuttavia koiria näkyi jonkin verran. Monissa paikoissa vapaasti liikkuvillakin koirilla on oma koti ja omistaja. Kaupungissa varakkailla on kalliita rotukoiria, joita pidetään kytkettynä. Osa koirista on yhteisön koiria, joita hoidetaan ja ruokitaan, mutta varsinaisia kulkukoiriakin on (koiria, jotka joutuvat itse hankkimaan ravintonsa). Uskonnon takia koiria kohdellaan pääosin hyvin.

Kukur Tihar on koirille omistettu juhlapäivä, sillä hindut uskovat koirien olevan kuoleman jumala Yaman uskollisia apulaisia. Juhlapäivänä koirille maalataan otsaan punainen tika-merkki (näin näitä joillakin kauniilla lemmikkikoirilla kaupungeissa juhlan ulkopuolellakin) ja niiden kaulaan ripustetaan kukkaköynnöksiä. Huomiota saavat niin katukoirat kuin eläinsuojienkin asukit, joille myös tarjotaan herkkuruokia.

Kodittomiin koiriin liittyy kuitenkin paljon ongelmia. Koiria kuolee ja vammautuu liikenteessä, niitä pahoinpidellään ja ne kantavat monia sairauksia, joista vakavin lienee ihmisiinkin tarttuva rabies. Vaikka itse lääpin kaikkia koiria varsin varomattomasti on muistettava, että ilman rabies-rokotetta on vaarassa saada kuolemanvaarallisen taudin. Moni luulee, että tartunnan saa vain sairaan, aggressiivisesti käyttäytyvän eläimen puremasta. Sairaudesta on kuitenkin olemassa myös ns. hiljainen muoto, jolloin on mahdotonta sanoa onko eläin kantaja. Pelkkä pennun hampaan raapaisu tai koiran syljen joutuminen avonaiseen haavaan voi riittää tartunnan saamiseen.

Monelle kulkukoiria kohtaavalle tulee halu auttaa eläimiä ja tuoda jokainen tuliaisina kotiin. Nepal on yksi suurimmista rabies-riskin maista, mutta tartunnan voi saada paljon lähempääkin. Myös muita vaarallisia sairauksia on ja koirien tuonti ulkomailta omaan kotimaahan ei olekaan paras keino auttaa eläimiä. Myös paikalliset välittävät eläimistä ja haluavat auttaa niitä. Tiedon, taidon ja rahan puutteessa eläinten hoito ei kuitenkaan ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Nepal on yksi maailman köyhimpiä valtioita.

Viimeisenä päivänä Katmandussa vierailin kaverini kanssa KAT-keskuksessa (The Katmandu Animal Centre) kaupungin laidalla. Halusin itse nähdä pelastettuja koiria ja millaiset tilat ja toiminta keskuksella on. KAT auttaa kulkukoiria monin eri tavoin. Heillä on tilat ottaa koiria hoitoon ja oma eläinsairaala, missä koiria hoidetaan. He tekevät myös ennaltaehkäisevää työtä valistamalla eläinten pidosta, rokottamalla, sekä madottamalla kulkukoiria ja tekemällä humaania populaatiokontrollia kastroimalla ja steriloimalla koiria. Keskuksen toiminta vakuutti meidät siinä määrin, että annoimme (ainakin omassa budjetissani ihan tuntuvan!) rahalahjoitukset, joiden avulla autetaan Katmandun koiria ja kehitetään toimintaa. Nepalissa toimii myös muita koiria, sekä muita eläimiä auttavia organisaatioita. Niihin voi mennä vapaaehtoiseksi ja varsinkin eläinlääkäri- ja hoitajaopiskelijoita suosittelisin tekemään harjoitteluita tällaisissa paikoissa.

Monissa paikoissa maailmalla kohtaa kulkukoiria ja muita eläinsuojelullisia ongelmia. Yhden eläimen pelastaminen ei auta mitään, eikä varsinkaan tilanteen surkuttelu tekemättä mitään. Esimerkkinä. Kaverini oli vierailulla reservaatissa Arizonassa, missä hän tapasi huonokuntoisen kulkukoiran. Asialle ei paikanpäällä voinut tehdä mitään, mutta modernin tiedonkulun aikakautena eläimiä voi auttaa myös kotiin palattuaan. Etsimme paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen yhteystiedot ja kaverini antoi tiedot koiran olinpaikasta. Koira löydettiin, kaverini lahjoitti varoja sen hoitamiseen ja koira pääsi uuteen kotiin. Aina muissa maissa vieraillessa voi etsiä paikallisen, luotettavan hyväntekeväisyysjärjestön ja tehdä lahjoituksen tai käydä vierailulla (koirapaikoissa esim. vain ulkoiluttamassa ja seurustelemassa koirien kanssa). Aina voi auttaa!