Kaverilahja

Avasin nyt Kaverikoirillemme lahjoitetut sponsoripaketit. Olisiko pitänyt avata aiemmin, no olisi - niissä oli suklaata! Siis ihan ihmisille tarkoitettua, no jokatapauksessa ne katosivat hetkessä eikä näitä Mars-karkkeja (hyviä olivat) nyt ikävä kyllä kuvissa näy.

Pedigree siis on Kennelliiton kaverikoirien sponsori ja lahjoittaa ahkerille hyötykoirille tällaisia kiitospaketteja ja ajattelin nyt sitten blogissakin asiasta mainita. Paketissa oli tällä kertaa erilaisia nameja ja ruokaa koirille, Dentastixejä koiramme käyttävät muutenkin ja saavat niitä viikottain, kysyessä "Haluuttekste stixuja" koirat ampaisee keittiöön - ne nimittäin haluavat "stixujaan", aina.

Ruokamaistiaisetkin häviävät varmasti parempiin suihin ja tavaralahjoituksena oli tällä kertaa viilennyspanta. Odessalle se juuri ja juuri mahtuisi, mutta tuollaisen karvakerroksen päältä siitä ei kyllä ole siperianhuskylle hyötyä. Ehkä kokeilemme sitten kun Odessa heittää kaikki karvansa pois. Ohjeissa sanottiin, ettei sitä saa käyttää ihmisille, mutta kieltämättä se kävi ensimmäisenä mielessä. Viimeksi lahjoituksena tuli matkajuomapullot ja pullo onkin ollut käytössä.

Kiitos Pedigreelle kaverikoiriatoiminnan tukemisesta! 
Alla olevassa kuvassa mainostytöt ja viilennyspannan kuivaharjoittelua:

Pentuvyöry

3. viikko

Pennut täyttivät 3 viikkoa ja pentulaatikossa onkin käynyt melkoinen kuhina. Pennut osaavat jo kommunikoida, ne painivat ja murisevat, haukahtelevat ja heiluttavat häntäänsä. Kiinteää ruokaa lapset pääsivät maistelemaan jo hyvissä ajoin ennen kolmatta viikkoa.

Ensimmäisellä ruokintakerralla pennut saavat maistella pieniä raa'asta jauhelihasta tehtyjä lihapullia. Ja ei ruokintaa kyllä aloitettu yhtään liian aikaisin! Pennut nimittäin kävivät ahnaasti lihapalaan kiinni ja söivät hurjalla ruokahalulla, kukaan ei edes miettinyt että mitäs tässä nyt tarjotaan. Meinasi käsikin lähteä mukana, sillä kaikilla pennuilla oli jo pienet maitohampaat.
Ensimmäiset madotuksetkin ovat jo takana, lääkkeetkin menivät niin hyvin alas, ettei matolääke taida kovin pahan makuista ollakaan. Matolääkkeiden suhteen on mielenkiintoista kuulla muiden kasvattajien kokemuksia, kukaan ei varmaan noudata ohjeiden annostuksia sillä ne harvoin ovat riittävät. Omissa aikuisissa koirissani ei ole koskaan näkynyt matoja, mutta se ei tarkoita etteikö niitä voisi olla. Siksi aikuisenkin koiran madotus kahdesti vuodessa on tärkeää, Sero saa kevätmadotuksen nyt samaan aikaan Odessan kanssa.

Pennut ovat saaneet tehdä tutkimusmatkoja muualle taloon ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja lasten käsittelyyn. Kuitenkin pennut saavat olla omassa rauhassa aina niin halutessaan. Olen aina ihmetellyt miksi joku mainostaa pentujaan "kasvanut keskellä lapsiperheen arkea". Pentujen pitäisi saada olla omassa rauhassaan niin kauan kunnes ne oppivat kävelemään ja omatoimisesti jättävät pesän. Tietysti jo pieniä pentuja käsitellään maltillisesti. Lapsiperheen arki ei kuulosta kovinkaan rauhalliselta ja pennuille sopivalta ympäristöltä. Sitten kun pennut ovat valmiita, virikkeellinen ympäristö edistää pentujen hermostollista kehitystä.
3. viikosta alkaa voimakkaan muutoksen ja sosiaalistumisen kausi, joka jatkuu aina 14. viikkoon asti. Tänä aikana pentuja käsitellään paljon, ne saavat uusia kokemuksia virikkeellisessä ympäristössä. On tärkeää, että sinä aikana pennut saavat hyviä kokemuksia ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Tästä alkaa myös oppimisen kausi. "Röppö" on jo oppinut vaatimaan lisähuomiota ihmisiltä ja todella nauttii saamastaan huomiosta. Nyt on hyvä aika opetella sitä itsenäisyyttäkin! Pennut saavat olla myös kontaktissa isoisäänsä Seroon, joka on erinomaisen rauhallinen esimerkki pienille koiranaluille.
 

Siperianhuskyt ovat kyllä siinäkin suhteessa "helppo" rotu, että vaikka pennuilla ei olisikaan kokemusta esim. muista koirista, niillä hyvin harvoin on ongelmia tulla toimeen toisten koirien kanssa. Siksi suosittelemme varovaisuutta ennen kuin pentu on saanut rokotukset kuntoon. Omat koiramme ovat kasvaneet melko lailla ilman muita koirakontakteja rokotuksiin asti ja silti jokainen tulee toimeen koirapuistossakin kaikenlaisten koirien kanssa.

"Pieni nallekarhu vain!"

Breaking news

"Ulvontaa äitiä mallaten"

Pennut kävivät tänään ensi kertaa ulkona, joten nyt on pari aivan tuoretta kuvaa. Pennut ovat jo jonkin aikaa sitten lähteneet itsenäisesti seikkailemaan pentulaatikon ulkopuolelle ja siksi rohkeat pennut pääsivät nyt myös nopeasti käymään ulkona - mamá oli tietenkin koko ajan mukana! Luonnossa koiran ja suden pennut lähtevät ensi kertaa pesästä 3 viikon tienoilla. Pennut elävät jännittäviä aikoja, sillä ne alkavat jo syödä kiinteää ruokaa ja ensimmäinen madotuskin on pian. Lisää seuraavassa 3-viikkoa päivityksessä!

"Kylläpä aurinko häikäisee pienen tytön silmiä"

 

2. viikko

Viikossa on taas tapahtunut huimaa kehitystä pentulaatikon laumassa. Kaikilla on silmät auki ja maailmaa katsellaan suurella mielenkiinnolla. Tyttöpentu varsinkin tuntuu ottavan jo katsekontaktia ja herätessäni tyttö saattaa retkottaa selällään suoraan minuun katsoen.

Kävely on kehittynyt jo niin, että hoipertelu on muuttunut oikeaksi kävelyksi pehmeällä alustalla. Pennut alkoivat myös tehdä itsenäisesti tarpeensa, tietenkin pentulaatikon oikeaan, siihen varattuun päätyyn. Vaihdoin siis toiseen päähän sanomalehdet ja niin vaan pennut sinne tarpeilleen hakeutuvat, alle kahden viikon ikäisinä. Tämä huolimatta siitä, että liukas sanomalehti onkin haasteellisempi tassuteltava! Ensimmäisillä kerroilla näytti kuin katsoisi Heitä sikaa-turnausta pentujen pyöriessä ja kaatuillessa mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Pian kuitenkin löytyi oikea tekniikka ja pennut saattavat unilta herätessään käydä tarpeillaan ja palata takaisin ventapadille nukkumaan.

Hormonihöyryinen Odessa on jo ajoittain suostunut jättämään pentulaatikon. Kun Odessa ensimmäisen kerran ilmestyi pentulaatikon ulkopuolelle oli sellainen "Tervetuloa takaisin"-tunnelma Odessan näyttäessä taas omalta itseltään. Ruoka maittaa hyvin ja Odessa on edelleen hieman pyöreässä kunnossa. Tietysti liha täytyy lämmittää oikean lämpöiseksi, paloitella oikeankokoisiksi paloiksi, sekoittaa oikein piimään ja kuivaruokaan ja tarjoilla lautaselta.

Pennut ovat oppineet ulvomaan ja kovaäänisesti vaativat maitoa (niin, varsinkin sinä "Röppö", joka ilahdutat meitä kauniilla äänelläsi). Muitakin luonne-eroja alkaa erottua, joku on jo lähdössä pois pentulaatikosta kun taas toinen viihtyy sylissä ja on kova pusuttelemaan. Entäs Sero sitten? Isoisä pääsi heti tutustumaan lapsenlapsiinsa ja huolestuneena se katsoo pentuja niiden itkiessä äitiä (jos Odessa on esim. käymässä ulkona). Muuten Sero on sitä mieltä, että "Oh, hell no!", tähän taloon ei enää pentuja tarvita ja se suoraan sanottuna pötkii pentuja pakoon ja suostuu nuuhkuttelemaan niitä vain sopivan etäisyyden päästä.

Ruokailun päätteeksi poseeraaminen väsytti tätä tyttöä

Pentupäiväkirjan sivuilta

Tässä nyt blogiinkin poikien 1. viikon kunniaksi otetut poseerauskuvat. Pentupäiväkirjaan on kirjattu kaikki synnytyksestä lähtien. Kuka syntyi milloinkin, paino, kunto syntyessä, miten syntyi, toiminta vastasyntyneenä jne. Kuten kuvasta huomaa, kaikilla on niin samanlaiset maskit, että pennut on alusta lähtien tunnistettu vatsakuvion perusteella. Pentupäiväkirjassa on liitteenä jokaisen pennun tunnistekuvat, jotta painon kehitystä jne. voidaan seurata oikean pennun kohdalla. Jokaisella pennulla on "työnimet" ja kennelnimiehdotuksiakin on jo tullut. 

Minulla ei ole ollut koirillemme kutsumanimiä valmiiksi, enkä ole koskaan suunnitellut niitä etukäteen tai nimennyt koiria jonkun teeman mukaan. Ennemminkin nimet ovat valinneet koiran, Seronkin alkuperäinen kutsumanimi oli "Varjo", mutta lempinimestä jäi pysyvä kutsumanimi. Pentueen tytölle tuli kuitenkin nimi heti kun tytön ensikerran näin. Siitä lisää myöhemmin.

Pennut kehittyvät hienosti ja silmien availeminen alkoi 8 päivän iässä. Osa pennuista pysyy jo 4 jalalla pystyssä ja tuota haparointia voisi kutsua jo kävelemiseksi. Pennut ovat nyt jo melkoisia persoonia!

1. viikko

Syntyessään pentujen silmät ja korvat ovat kiinni ja niiden elämä on pitkälti syömistä ja nukkumista. Heti synnyttyään pennut ryömivät päättäväisesti kohti nisiä ja syötyään nauttivat emon lämmöstä ja huolenpidosta. Vastasyntyneet tekevät tarpeensa vain emän stimuloimana ja emä huolehtiikin tarkasti pesän siisteydestä.

Emän maidosta pennut rakentavat vastustuskykyään ja emän läsnäolo on psyykkisesti niille tärkeää vierihoidon tavoin. Odessa on pysytellyt laatikossa lähes 24/7, ruoka ja vesi tarjoillaan pentulaatikkoon ja se joudutaan "väkisin" viemään ulos tarpeilleen. Takaisin pentujen luo on kiire ja pentuja hoidetaan ahkerasti.



Ensimmäisen viikon aikana pentujen paino kaksinkertaistuu ja ne kasvavat hurjaa vauhtia. Paras aika punnita pennut on juuri ruokailun jälkeen kun pennut nukahtavat puntarille. Muuten pennut nukkuvat ison osan ajasta, monien suosikkipaikka on Odessan tuuhean häntäpuuhkan sisällä!

Pennuilla on vielä tahdottomia lihasrefleksejä ja ne osaavat jo haukotella. Pienet jalat kokeilevat jo rapsutuksen alkeita kun pentuja kutittaa. Liikkuminen voimistuu koko ajan ja pehmeällä alustalla näyttää jo kuin pennut ottaisivat ensiaskelia. Pentulaatikossa on yleensä hiljaista. Kun pennuille tulee nälkä, alkaa melkoinen kuhina ja tuhina kaikkien tavoitellessa parhaita apajia.

Odessan vointia tarkkaillaan tarkasti varsinkin ensimmäisen viikon aikana ja lämmöt mitataan useita kertoja päivässä. Ensimmäiset 3-4 päivää lämpö voi olla koholla maidontuotannon takia 39-40 asteessa ja tärkeintä on seurata emän vointia mahdollisen kohtutulehduksen varalta. Odessa syö useita aterioita päivässä ja lihaa kuluu jo nyt päivittäin enemmän kuin kaksi bittiä.

Sembalo näytelmissä

Sero poseeraa 11v 10kk

Sero käväisi taannoin kotikylän Match Showssa. Ilmeisesti veteraaneja käy näissä karkeloissa niin vähän, ettei harmaakuonoille (Sero vaatii painottamaan, ettei itse tietenkään ole harmaantunut) ollut omaa luokkaa. Niinpä Sero osallistui avoimeen luokkaan, sai punaisen nauhan (ja söi herkkutikun) ja kisasi sitten luokkansa toiseksi.

Pitihän sitä hieman pelleillä juuri voittajaa valitessa, ettei kukaan luulisi vanhukseksi. Kehut tuli hyvästä kunnosta ja varsinkin hyväkuntoisista hampaista. Paljon olisi näyttelyitä ja Match Showta tarjolla, mutta Sero on nyt joutunut jäämään tauolle. Sero ei arvostanut ollenkaan pesua ja desinfiointiainetta, jotka olivat pakolliset ennen kuin se pääsi Odessan kanssa samaan tilaan. Nyt sitten välttelemme totaalisesti vieraita koiria ja koiraihmisiä, ettei pentulaatikkoon kantaudu kutsumattomia vieraita.

Näitä vanhoja blogitekstejä on julkaisematta sen verran, että tyrkkään niitä tänne pentujuttujen väliin silloin tällöin. Pennuistakin pitäisi päivittää melkein joka päivä, jotta väki pysyy tyytyväisenä!

Kevät on koiranpentuja!

 Välillä ehdin jo miettiä, että mihin sitä onkaan taas ryhtynyt Odessan paisuessa paisumistaan. Pentuetta oli tarkkaan harkittu ja se tehty tarkoituksena tietenkin paitsi old linen säilyttäminen ja eteenpäin vieminen myös "mittatilauspentu" omaan valjakkoon. Minua "peloteltiin" isolla pentueella Odessan paisuvan masun perusteella ja mietin kuinkahan synnytys tällä kertaa menee. Viimeksi Odessan tiineys meni aivan normaalisti elellen, siitä ei olisi edes huomannut sen olevan tiineenä. Ainoan 500g painoisen pennun se synnytti ilman sen kummempia ponnisteluja, maitoa tuli ja Odessa oli heti hyvä äiti.

Jälleen oli eläinlääkäri päivystämässä jos tuleekin tilanne, että hoitoon täytyy lähteä. Ell:llä sattui vielä olemaan oikea päivystysvuoro juuri laskettuna aikana ja hän olisi kotosalla tässä lähellä (missä mahdollisuus ultrata ja leikata). Mietin jaksaako Odessa koko urakan jos pentuja tuleekin paljon ja sain varalta 2 oksitosiinipistosta. Odessaa ei oltu ultrattu tai kuvattu. Pentueen teemasana olikin luonnollisuus, johon liittyy joitakin vinkkejä onnistuneesta astutuksesta synnytykseen.

Synnytyksen aikana olen Odessan tukihenkilö ja se rauhoittuu "kirputuksella" eli pusuilla ohimolle ja korvien hieromisella. Avautuminen sujui rauhallisesti. Koko tiineyden ajan Odessa oli hyvässä kunnossa ja tykkäsi käydä kävelyillä. Se hyppi ja laukkasi, jouduin aina muistuttamaan kyydissä olevista vauvoista! Ensimmäinen pentu tuli nopeasti vesien jälkeen ja seuraavat melko säännöllisesti myöhemmin. 3. pentu tuli pian 2. jälkeen ihan vain "pudoten" ilman sen kummempia työntöjä.

Ajattelin, että milloinkahan nämä pennut loppuvat! Odessa on huolellinen äiti, hoiti pennut ja ympäristön aina todella siistiksi. Pennut olivat elinvoimaisia ja lähtivät heti maitoa kohti. Pääsivät jopa imemään, vaikka Odessa tietysti jonkin verran liikkui seuraavia synnytellessä. Itse pysyin statistin roolissa ja annoin pentujen mennä miten halusivat, enkä tyrkyttänyt niitä nisälle. Punnitsin ja hieman kuivasin pentuja, sekä tarkastin kaiken vaikuttavan normaalilta. Puolen kilon paketteja ei onneksi tällä kertaa tullut! Yhteensä meille tuli seitsemän pientä kääpiötä, luonnollinen synnytys ilman oksitosiinipistoksia. Ja kuinka tyypillistä onkaan, että minulle tuli taas tilauksesta se yksi ainoa narttu! Narttuihin oli sen verran varauksia, että joku poika on nyt mahdollisesti vailla rakastavaa kotia. Pennuilla on lääniä sen verran, että ne pysyvät minulla niin kauan kunnes oikea koti löytyy.

Blogissa päivitän pentujen kuulumisia ja pennun varanneille useammin kuvia tarjolla FB:ssa. Pentue on tehty jälleen yhteistyössä Kuuhaukun kennelin kanssa. Nyt seuraamme emän ja pentujen vointia ja toivomme, että kaikki menee hyvin! Blogiin teen pentusivun, johon laitan pentueen tiedot ja nettiin laitan myös ilmoituksia, jotta saamme valita parhaat kodit kaikkien kiinnostuneiden joukosta.