Kierros Kalliojärvellä

10 minuutin automatkan päässä kotoa sijaitsee yksi alueen mukavimpia lyhyitä reittejä. Kalliojärvellä kaupunki on aivan viime vuosien aikana kunnostanut laavulle menevää maisemareittiä. Samalla paikasta on tullut hyvin suosittu ja viimeksi iltalenkin (klo 20-21) aikaankin paikalla oli monta kulkijaa. Kesäaikaan laavulla ja kallioisella uimahyppypaikalla on paljon nuorisoa, mutta ympäristö on pysynyt ihan siistinä satunnaisia roskia lukuunottamatta.

Jyrkänteillä Verona pääsi leikkimään Hopeanuolta

Kalliojärven kierros on n. 3,5 km pitkä rengasreitti ja aikaa sen kulkemiseen voi varata reilun tunnin verran. Parkkipaikalta laavulle on matkaa noin puolisen kilometriä, joten lasten kanssa voi tehdä lyhyenkin laavuretken. Reitti kiertää suopohjaisen Kalliojärven ja sisältää hienoja kallioisia maisemia, joita voi nauttia reitin alkupäässä alhaalta pitkospuilta ja loppupuolella ylhäältä kallioiden päältä. Ympärillä on mänty- ja kuusimetsää, välillä käydään järven tasolla suolla ja jatketaan sitten kiipeämistä melko vaativassa maastossa kallion reunalla. Kalliojärvi on rotkomainen ja on hieman kuin miniversio Kolvananuurosta. Korkeita pudotuksia on Kalliojärvelläkin, joten ei sovi pienille lapsille. Lyhyempi reitti laavulle on suojattu pahimmissa paikoissa vaijerilla, mutta laavullakin on ainakin metrin pudotuksia, jotka voi olla vaarallisia epävarmemmin liikkuville. Joissakin paikoin reitti on vaativa varmajalkaisille aikuisillekin.

Ilmeisesti monet pitävät tuolla(kin) koiria vapaana, joten jokaiselle irtijuoksevalle vastaantulijalle sitten reippaasti vaan noottia. En usko, että kovinkaan monella merkityillä reiteillä koiriaan irti juoksuttavalla on maanomistajan lupa. Keväällä ennätys oli kun yhtenä päivänä vastaan tuli taajamassa (ei siis Kalliojärvellä) neljä irtokoiraa! Sehän on hienoa kun on juoksuisen nartun kanssa hihnalenkillä ja siihen tulee puolet isompi uros pyörimään ympärille. Serokin on hihnassa ollessaan ottanut niin monet kerrat pataan irtijuosseilta koirilta, mutta tässä iässä se ei kestä enää yhtään iholle tulevaa koiraa. Eli koirat aina kytkettynä taajamassa, rauhoitusaikana ja ilman maanomistajan lupaa. Kalliojärvellä Verona nuuhki tarkoin jokaisen puskan, puun ja kivenlohkareen, joten koiria siellä liikkuu paljon - toivottavasti kaikki kytkettyinä.

Reitin varrella koiran voi päästää uimaan monessa paikkaa, mutta kuten olettaa saattaa, soisen järven vesi on todella likaista ja uimaan päästyään järvestä nouseekin mustan laguunin hirviö. Paras paikka pulahdukselle on laavun kohdalla, missä syvenee heti kallion reunalta, eikä pohjamutia nouse pintaan.

Kalliojärven kierros-tiivistelmä: 3,5 km rengasreitti, suht vaativaa maastoa. Kuusimetsää, suota ja jyrkkiä kallioita. Paljon kävijöitä, mukava laavu. Kartta löytyy tästä linkistä, matkaa Joensuun keskustasta alle 30 km. Tännekin tullaan aina uudestaan ja kaikkina vuodenaikoina.

Reitti on selkeästi merkitty sinisellä maalilla

Pitkospuita on muutamassa kohtaa, koko reitti oli kesäkuun alussa lähes kuiva.

Vaihtelevassa maastossa on vetävästä koirasta hyötyä.

Kuvissa on mahdotonta erottaa korkeuseroja, joten kalliojyrkänteet on käytävä itse kokemassa.

Verona etsii herkkuja rinteeseen rakennetun laavun nuotiopaikalta.

Kieli keskellä suuta on hyvä miettiä kannattaako loikata alas! Kaunista havumetsää ja selkeitä polkuja.

Korkealla kalliolla ja luonnon omia portaita. Laavulle menevälle reitille on rakennettu tukevia puuportaita.