Esittely

Olen Laura Kinnunen ja asun Joensuusta. Minulla on ollut siperianhuskyja yli 22 vuoden ajan ja vuosien saatossa minulla on ollut yhteensä 6 siperialaista: Sero (-01), Valo (-03), Odessa (-07), Verona (-13), Vega (-14) ja uusimpana tulokkaana Nunatak (-17). Muita kiinnostavia asioita ovat arktinen luonto ja eläimet, sekä tietenkin sudet. 

Ammatiltani olen rekikoiriin erikoistunut erä- ja luonto-opas ja olen työskennellyt rekikoirien parissa Islannissa, Ruotsissa ja Suomen Lapissa vuodesta 2017 lähtien.

Ensimmäiset old line siperianhuskyni ovat vuonna 1979 perustetusta Kuuhaukun kennelistä. Olen tuottanut suoraan Venäjältä siperianhuskyn kantarotua Chukotka Sleddog edustavan nartun Polar Star Snezhinka, kotoisammin Vega. Rotu on rekisteröity RKF:ssa, mutta ei FCI:ssa.

Olen kiinnostunut alkuperäisistä vanhan linjan siperianhuskyista, koska minulle on tärkeää alkuperäisten koiratyyppien säilyttäminen - ei niiden muuttaminen nykyajan tarpeisiin ja (usein epäterveisiin) ihanteisiin. Siperianhuskyn kohdalla tämä tarkoittaa alkuperäisen, arktisen siperialaisen työkoiran säilyttämistä hyväluonteisena, terveenä ja rodunomaisena. En ole kiinnostunut nopeuskilpailuista tai näyttelyistä. Koirieni käyttäminen valjakkotyössä on tärkeää ja ajamme koirat viikottain.

Sero, eli Kuuhaukun Teräs-Teddy oli ensimmäinen siperianhuskyni. Olin peruskouluikäinen kun sain Seron ja se olikin todella hieno siperianhusky ja rakas koko perheelle. Serolla on 10 lasta ja yli 20 lastenlasta. Vanhempani ostivat minulle koirareen ja kaksi vuotta myöhemmin sain toisen siperialaiseni Valon, Kuuhaukun Tähtisumua. Valo oli kaunis, susimainen koira ja aivan erinomainen valjaissa! Valo oli monien suosikki ihanan nallemaisen luonteensa ansiosta. Valo toimi myös ansiokkaasti Kaverikoirana, mutta kivesvian takia sitä ei koskaan käytetty jalostukseen.

Vuonna 2007 Seroa käytettiin jalostukseen Kuuhaukulla ja viiden pennun pentueeseen syntyi vain yksi narttu. Siitä tuli Odessa, Kuuhaukun Suden Saaga, jonka mukaan nimesin blogini helmikuussa 2011. Odessa oli kaunis ja erinomainen työkoira, jolla oli mitä huolehtivaisin luonne. Odessalla on 2 pentuetta, viimeisimmästä jätin itselleni ainoan nartun Veronan, kennelnimeltään Kuuhaukun Aurora Nocturne. Veronaa seurasi Venäjän tuontinarttuni Vega, joka on ollut erinomainen lisä retkivaljakkooni ja on kunnostautunut luotettavana ja hauskana vaelluskaverina. 

2017 syntyi toinen pentueeni, josta jätin itselleni jälleen narttupennun Kuuhaukun Escape Velocityn, eli Nunatakin. Nunatak on Kanadasta tuotetun, valkoisen Tobi-Macin (Oakridgelane Keetukka Yukon) tytär ja isänsä tavoin rakastaa ihmisten läheisyyttä ja toimii valjakossa kaikilla paikoilla, kaikkien koirien kanssa. 

Seuraavasta Veronan pentueesta 2020 syntyivät ihastuttavat Kuuhaukun Terra Nova ja sijoitusnarttuni Kuuhaukun Stella Polaris. Kyseessä on ensimmäinen risteytyspentueeni (siperianhusky x chukotka sleddog), jonka tarkoituksena on ollut tuoda rotuun geneettistä vaihtelua ja terveyttä. 

Viimeisin pentueeni on vuodelta 2021, jolloin syntyivät Nunatakin ensimmäiset pennut. Isänä on käyttöpuolella osaamistaan todistanut FIN & EE MVA Kuuhaukun Velhon Loitsu. Pennut Kuuhaukun Deus Ex Machina ja Kuuhaukun Per Aspera Ad Astra jäävät Nunatakin ainoiksi, sillä sen veljellä puhkesi epilepsia Nunatakin odottaessa pentuja.

Olen kasvattanut Old Line® siperianhuskyja yhteistyössä Kuuhaukun kennelnimellä ja tästä yhteistyöstä syntyi 4 pentuetta. Olen pitänyt koiramäärän aina pienenä, sillä minulle on tärkeää, että koirat saavat laadukkaan elämän, jolloin perustarpeiden lisäksi ne saavat paljon aktiviteettia ja ihmisten huomiota. 

Kotisivuiltani siperianhusky.netistä voit lukea paljon lisää rodusta, rekikoirista ja koirahistoriastani. 

Pienen laumani viikottaisia kuulumisia voi seurata Instagramissa @siberianrusalka