Vesileikkejä Vegan kanssa

Nyt tulee tuutin täydeltä Vegaa blogiin! Vaelluspossu-Vega pääsi testaamaan uuden vesilelunsa. Katsoin tuota lelua jo viime kesänä, mutta odottelin, että sen hinta hieman tippuisi. Harmi kyllä, mutta possu ei kellu pystyasennossa uimarenkaansa varassa vaan ihan sivuttain. Vega pääsi n. 6 km lenkin jälkeen ihan omalle rannalle juoksemaan. Tähän aikaan vuodesta koiria saa pitää vapaana vain kun ne ovat välittömästi kytkettävissä ja Vega on koiristamme ainoa, joka tulee heti kutsusta luokse. Koiran vapauteen täytyy aina myös kysyä maanomistajan lupa, joten tällaisen uimarannan löytyminen on todellinen onni!

Vega menee vedessä kuin saukko ja jaksaa noutaa lelujaan niin kauan kuin niitä sille heitetään. Tässä lelussa on myös vinkuva osa, mutta possu lopetti vinkumisen melko pian leikkien alettua. Ehkä se kastui, mutta vesilelun pitäisi tietysti toimia juuri tällaisissa olosuhteissa. Renkaan ja possun saa myös irti toisistaan ja Vega tykkäsi hakea molempia.

Vega pysyy hyvin kuulolla ja jättää luonnon eläimet käskystä rauhaan. Kun linnut antavat varoitusääniä on koiran parempi siirtyä kauemmaksi, sillä lähellä voi olla puolustuskyvyttömiä poikasia. Muut koiramme eivät ole yhtä hurjia uimareita, Verona kastautuu vain mahaan asti ja Odessa saattaa käydä muutaman kierroksen omaan tahtiinsa jos siltä sattuu tuntumaan. Vegakaan ei omaksi huvikseen uiskentele, vaan tulee veteen kutsusta tai noutaessaan. Possu sai kyllä kyytiä koko rahan edestä ja tällaisten vesipossujen leikkejä on todella viihdyttävää seurata!
.

Arkea Instagram-tarinoissa

Koirien kanssa on ollut nyt kaikenlaista kesäpuuhastelua, Odessankin kalenteri näyttää täyttä kaverikoiravierailuiden suhteen. Joensuun Musti ja Mirri-liikkeessä on Kaverikoirapäivä 1.7.2017 klo 12-14.30, jossa pääsee tapaamaan Kaverikoiria ja vaikka kyselemään lisää toiminnasta. Paikalla on enintään neljä koirakkoa kerrallaan n. tunnin kestävissä vuoroissa.

Muuten koirat voivat oikein pulleasti, mikä johtunee pitkälti siitä, että ruokakuppiin on hurahtanut turhan paljon kuivaruokaa nyt kun en anna kuivaruuan turvota niin kauaa kuin ennen. Vega osoitti jo itsekin, että nyt on turhan tuhdit annokset ja se on saanut purkaa energiaa myös uimalla. Instagramin tarinoissa näkyy hieman enemmän arkeamme ja tässä muutama ote sieltä.

Korjasin ja pesin koirien vinkuvat pehmolelut (vinku kesti myös pesun) ja muut pehmolelut. Ne ovat taas toistaiseksi pysyneet ehjänä. Uusi lelu-taktiikkani oli hankkia paljon leluja, jotta koirat eivät keskittyisi niihin muutamaan ja rikkoisi niitä heti. Varsinkin Verona haluaa yhä repiä lelut riekaleiksi ja Vegan leikeissäkin leluihin tulee pistohaavoja. Vaikka ensin naureskelin tuolle koirien Buffille, niin kyllähän se voisi toimia heijastimena... Unikuvia tulee otettuun melko paljon, täytyy joskus tehdä kollaasi siperialaisten nukkuma-asennoista.

Selviytyjät 2016

Koiriemme lelulaatikko näyttää tyhjältä ja säälittävältä. Hienoimmat ja nostalgiset lelut otan aina talteen ja niillä saa leikkiä vain valvottuna. Tällaisia ovat mm. kaikki vesilelut, Seron Punainen Pallo ja Vegan vauvanalle, jonka ostin sille sinä päivänä kun kävin tuon Moskovan prinsessan lentokentältä hakemassa.

Tästä vuodesta selviytyneitä leluja ovat Odessan aktivointipallo, joka on Nälkäpelin Katniss Everdeenin tapaan selviytynyt jo monesta koitoksesta vain nähdäkseen tovereidensa menehtyvän. Verona tavataan usein jyrsimästä aktivointipallon suuaukkoa suuremmaksi, mutta toistaiseksi pallo on selvinnyt hengissä jo vuosien ajan.

"Sekalaisia riepuja" ovat nuo leluautiomaan aavikoita haamujen lailla vaeltavat narulelujen sielujen riekaleet. Osa niistä oli ennen marketista ostettuja muovi-/naruleluja, jotka nykyään vain kummittelevat yllättävissä paikoissa Vegan raateluleikkien jälkeen. Oranssin raasun Verona voitti joskus match showsta ja se on sinnitellyt mukana näihin päiviin asti. Vain vähän aikaa sitten Verona voitti täsmälleen samanlaisen lelun. Oli huvittavaa kun tytöt hylkäsivät sen lattialle pötköttämään, mutta Sero alkoi heitellä sitä ilmaan ja toi sitä heitettäväksi ja hänen noudettavaksi. Narupötkylä on soluttautunut joukkoon hyvin, sillä se on säästynyt raatelulta ja jokainen leikkii sillä kuin yhdessä sovitun aikataulun mukaan.

Sitten on tietenkin possukaksoset. "Come play with us, Danny. Forever… and ever… and ever" ne kuiskivat ja tuijottavat syvälle sieluun. Ne myös päästävät karmaisevia huutoja milloin missäkin, usein sängyssä keskellä yötä tai yllättävät tuijotuksellaan kun Vega on asettanut ne yöpöydälle aamutervehdystä varten.

Kesällä joukkoon liittyi uusi siilipallo, joka on ollut todellinen selviytyjä. Se pomppii kattoon asti ja vaihtaa välillä yllättävästi suuntaa piikkiensä ansiosta. Kaupassa sen tavatessani minulla oli heti fiilis, että tämä yksilö sopii selviytyjien joukkoon!

Siinä ovat kaikki siperialaisten käsittelyssä selvinneet lelut. Possukaksoset jäivät orvoksi tämän raatelumurhan jälkeen, mutta ne ovat saaneet Vegasta tunnollisen adoptiopossuäidin (onhan heissä samaa näköäkin) ja suojelijan, mikä on varmaankin edesauttanut niiden selviytymistarinaa. Odessa on toivonut joulupukilta jälleen uutta aktivointilelua ja sen suhteen kaivataankin vinkkejä, millaiset lelut selviytyvät parhaiten tässä julmassa maailmassa?

PS. Itseasiassa alueella liikkuu myös tuntematon määrä tennispallojen jäänteitä, mutta ne pysyvät hyvin piiloissaan ja niitä bongaa vain harvoin.

. Follow my blog with Bloglovin