Selviytyjät 2016

Koiriemme lelulaatikko näyttää tyhjältä ja säälittävältä. Hienoimmat ja nostalgiset lelut otan aina talteen ja niillä saa leikkiä vain valvottuna. Tällaisia ovat mm. kaikki vesilelut, Seron Punainen Pallo ja Vegan vauvanalle, jonka ostin sille sinä päivänä kun kävin tuon Moskovan prinsessan lentokentältä hakemassa.

Tästä vuodesta selviytyneitä leluja ovat Odessan aktivointipallo, joka on Nälkäpelin Katniss Everdeenin tapaan selviytynyt jo monesta koitoksesta vain nähdäkseen tovereidensa menehtyvän. Verona tavataan usein jyrsimästä aktivointipallon suuaukkoa suuremmaksi, mutta toistaiseksi pallo on selvinnyt hengissä jo vuosien ajan.

"Sekalaisia riepuja" ovat nuo leluautiomaan aavikoita haamujen lailla vaeltavat narulelujen sielujen riekaleet. Osa niistä oli ennen marketista ostettuja muovi-/naruleluja, jotka nykyään vain kummittelevat yllättävissä paikoissa Vegan raateluleikkien jälkeen. Oranssin raasun Verona voitti joskus match showsta ja se on sinnitellyt mukana näihin päiviin asti. Vain vähän aikaa sitten Verona voitti täsmälleen samanlaisen lelun. Oli huvittavaa kun tytöt hylkäsivät sen lattialle pötköttämään, mutta Sero alkoi heitellä sitä ilmaan ja toi sitä heitettäväksi ja hänen noudettavaksi. Narupötkylä on soluttautunut joukkoon hyvin, sillä se on säästynyt raatelulta ja jokainen leikkii sillä kuin yhdessä sovitun aikataulun mukaan.

Sitten on tietenkin possukaksoset. "Come play with us, Danny. Forever… and ever… and ever" ne kuiskivat ja tuijottavat syvälle sieluun. Ne myös päästävät karmaisevia huutoja milloin missäkin, usein sängyssä keskellä yötä tai yllättävät tuijotuksellaan kun Vega on asettanut ne yöpöydälle aamutervehdystä varten.

Kesällä joukkoon liittyi uusi siilipallo, joka on ollut todellinen selviytyjä. Se pomppii kattoon asti ja vaihtaa välillä yllättävästi suuntaa piikkiensä ansiosta. Kaupassa sen tavatessani minulla oli heti fiilis, että tämä yksilö sopii selviytyjien joukkoon!

Siinä ovat kaikki siperialaisten käsittelyssä selvinneet lelut. Possukaksoset jäivät orvoksi tämän raatelumurhan jälkeen, mutta ne ovat saaneet Vegasta tunnollisen adoptiopossuäidin (onhan heissä samaa näköäkin) ja suojelijan, mikä on varmaankin edesauttanut niiden selviytymistarinaa. Odessa on toivonut joulupukilta jälleen uutta aktivointilelua ja sen suhteen kaivataankin vinkkejä, millaiset lelut selviytyvät parhaiten tässä julmassa maailmassa?

PS. Itseasiassa alueella liikkuu myös tuntematon määrä tennispallojen jäänteitä, mutta ne pysyvät hyvin piiloissaan ja niitä bongaa vain harvoin.

. Follow my blog with Bloglovin

Tekemistä kun ei ole mitään tekemistä

Me ainakin odottelemme vielä viileämpää säätä syystreenin alkua varten, täällä +20 asteisessa elokuisessa illassa. Treeniohjelmaa on jo suunniteltu ja toivottavasti se pyörähtää käyntiin syyskuun aikana. Tavoitteet ovat melkolailla samat kuin viime kaudellakin, eli 20-30 km päivämatkat useana päivänä peräkkäin kolmella koiralla ja n. 50 kg kuormalla. Tässä kuitenkin joitakin vinkkejä siihen, miten voi aikaansa kuluttaa kun ei pääse ajamaan.

Ensin kaksi elokuvasuositusta, valitsin hieman uudempia leffoja niiden loppuun kulutettujen Baltojen jne. sijaan. Ensimmäisenä Chasing Ice, vuodelta 2012. Tämä elokuva kannattaa katsoa ensin, sillä se ei oikein anna inspiraatiota harrastamisen suhteen! Elokuva on The Coven tuottajalta ja se on voittanut jos jonkinlaista palkintoa. Dokumenttielokuva kertoo katoavien jäätiköiden dokumentoinnista ja ilmastonmuutoksen todellisuudesta. Siinä painotetaan kuinka tiedeyhteisö on nykyään yksimielinen ilmastonmuutoksesta, toisin kuin vastustajat yleensä koettavat väittää. Elokuvassa näytetään upeaa kuvaa pohjoisilta alueilta ja dokumentoidaan jäätikkökuvausryhmän työtä. Tiimin ansiosta pääsemme näkemään konkreettisesti kuinka jäätiköt katoavat, upeissa time-lapse kuvissa valtavat jäätiköt eri alueilla pohjoisessa vain sulavat pois. Tiimi dokumentoi myös harvinaisia calving, eli poikimistapahtumia reaaliajassa. Yhdessä Grönlannissa kuvatussa poikimisessa jäätiköstä irtosi kokonaisen kaupungin kokoinen pala, jäätävää ajatella millaista sellainen tapahtuma olisi nähdä livenä!

Dokumentissa esitetään faktoja ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja ennusteista. Suurin osa maailman jäätiköistä sulaa pois kovaa vauhtia, ennusteen mukaan suurin osa Alppien jäätiköistä katoaa vuoteen 2100 mennessä. Jäätiköiden sulaessa kadotamme makean veden varastoja, merenpinta nousee ja merivirrat muuttuvat. Se myös vaikuttaa ilmastoon monella eri tavalla, esim. tulvat ja myrskyt tulevat lisääntymään. Myös elämä pohjoisessa tulee muuttumaan, jääkarhut katoavat jne. Samalla kun me täällä ihmettelemme poikkeuksellisen lämmintä säätä ja sitä kun jouluna ei ole enää lunta, on myös huomattava, että rekikoirien tarpeellisuus ja valjakkoharrastus tällaisenaan tulee katoamaan ilmastonmuutoksen myötä. Harrastetaan siis kun vielä voidaan? Asioille on kuitenkin myös mahdollista tehdä jotain, jokainen voi aloittaa esim. ryhtymällä kasvissyöjäksi - helppoa. Tämä on niitä elokuvia, joita jokaisen pitäisi nähdä. Elokuvan saatavuus: DVD, Netflix Suomi.

Toisena esittelen 2015 julkaistun dokumentin The Great Alone. Se kertoo koiravaljakkoajaja Lance Mackeyn tarinan ja elokuvan parasta antia on ehdottomasti kuvaus, upeisiin lumisiin maisemiin voisi kadota tuntikausiksi. Lähikuvassa on myös Mackeyn suhde hänen koiriinsa. Lance syntyi valjakkoperheeseen, hänen isänsä oli perustamassa Iditarod-kilpailua ja voitti sen 70-luvulla. Mackey on itse voittanut Iditarodin neljä kertaa ja Yukon Questin myös neljä kertaa. Hän on myös selvinnyt syövästä ja nuoruuden sekoiluista. Alaska on aina vetänyt puoleensa "vähän" sekaisin olevia ja itseään etsiviä ihmisiä, elokuvassa nähdään siis melko tyypillistä alaskalaista menoa. Se myös kertoo siitä miten tärkeitä koirat ja valjakkoajo voivat ihmisille olla. 

Niille, jotka eivät aiheesta tiedä, Iditarod on suuri tapahtuma Alaskassa. Se on esillä valtakunnallisessa mediassa, kyseessä on yli 1500 km pituinen koiravaljakkokilpailu. Se on suoritus kenelle tahansa, niin koirille kuin ajajillekin. Itselleni se tuli paremmin tutuksi kun Valo-koirani puoliveljet juoksivat kilpailun vuonna 2007. Olen siis itsekin ajanut valjakkoa, jossa on Iditarodin juossut koira, sillä Icon asuu nykyään Suomessa Kuuhaukun kennelisä. Tämä elokuva inspiroi varmasti syystreenin pimeinä, märkinä ja kuraisina iltoina! Spoiler alert; elokuvassa seurataan vuoden 2013 Iditarodia, joka toimii elokuvan runkona, mutta kuten tiedämme voitto meni sinä vuonna toisaalle. Jos haluaa seurata kilpailua, jossa Mackey oli myös kärkikahinoissa, kannattaa katsoa Discovery Channelin kuusiosainen Iditarod TV-sarja (2008). Elokuvan saatavuus: DVD, Netflix USA, YouTube, iTunes.

Lopuksi vielä yksi vinkki, Facebookissa kun kaikki kuitenkin jossain vaiheessa lorvivat. Eli FB:sta löytyvä peli Klondike: The Lost Expedition. En edes tiedä kuinka monta vuotta olen tätä pelannut, en pelaa sitä mitenkään aktiivisesti, enkä ole oikeita euroja siihen tuhlannut. Peli löytyy siis FB:sta, mutta käsittääkseni sitä voi pelata muuallakin. Pelissä luodaan oma hahmo ja hänelle valtaus, jota rakennetaan miten halutaan. Pelissä edetään tekemällä erilaisia tehtäviä ja valtaamalla uusia alueita. Siinä voi vierailla muiden pelaajien tiloilla, kommunikoida ja vaihtaa tavaraa heidän kanssaan.

Pelissä voi tehdä niin paljon eri asioita, etten ala niitä tarkemmin selittämään. YouTubesta löytyy erilaisia ohjevideoita, joiden kautta peliin voi tutustua. Itse olen tykästynyt pelin grafiikoihin, siis katsokaa nyt tuota. Kannattaa ehdottomasti tutustua peliin, jos tällainen kuvasto kiinnostaa. Ylemmässä kuvassa on pelin mainosgrafiikoita ja alemmassa print screen minun Leonhardin kotitilalta.