Instagram viimeaikoina

Tässä kevään mittaan palailemme aktiivisemmin tänne Suden Saaga-blogin pariin. Minulla on listalla paljon kaikenlaisia aiheita, joista haluan kirjoittaa ja retkisuunnitelmiakin toki on jo valmiina. Sillä välin kuitenkin voi käydä katsomassa, mitä IG:n puolella tapahtuu @siberianrusalka . On ollut viime aikoina melko Halti-painotteista, mutta tuollakin periaatteeni on quality over quantity. My storyja yritän opetella tekemään enemmän ja saatanpa joskus jonkun lyhyen livenkin heittää, pääosin koiriin ja outdoor-hommiin liittyen. Nämä kuvat isompina ja värillisinä voi siis käydä katsomassa sieltä.
.

Lähiretkeilyä Valkeasuolla (arkisto)

Olen nyt kevättalven ajan kirjoittanut blogia Scandinavian Outdoorin Elämää Ulkona-blogiportaalissa yhteistyössä Jack Wolfskinin kanssa. Haluan kuitenkin arkistoida varsinkin retki- ja vaellusaiheiset postaukset myös tänne omaan blogiini, joten siirtelen niitä tänne. Kävimme maaliskuussa valjakkovaelluksella Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin. Nuo postaukset voi käydä lukemassa täältä: Haltille ja takaisin osa 1/2, Haltille ja takaisin osa 2/2 ja Varusteet viikon hiihto- ja valjakkovaellukselle. Voitin siis vuoden 2016 lopulla Scandinavian Outdoorin & Jack Wolfskinin yhteistyössä järjestämän kilpailun, jossa sain Jack Wolfskinin talvituotteita itselleni ja sitä vastaan kirjoitan heille blogia kevättalven 2017 ajan. Siksi näissä postauksissa on tällaista "tuotesijoittelua". Huom! Tuotelinkit eivät välttämättä toimi enää myöhemmin jos tuotteet ovat loppuneet.

Saimme pitkästä aikaa tänne itään lisää lunta ja hieman pakkastakin. Ajamme kolmen koiran valjakolla nyt reilun 20 km matkoja useamman kerran viikossa. Valjakkoajo kuuluu jokamiehenoikeuksiin, joten voimme liikkua melko vapaasti luonnossa. Ainoastaan yleiseen käyttöön kunnostetuilta hiihtoladuilta on pysyttävä poissa.

Otimme retkemme suunnaksi Kiihtelysvaarassa Valkeasuolla sijaitsevan Holminkankaan laavun, joka sijaitsee lähes 40 km pituisen Oravantaipaleen varrella. Talvella laavulle pääsee Joensuun kaupungin ylläpitämää hiihtolatua pitkin. Latua on yhteen suuntaan 11,5 km ja sen varrella on kaksi laavua, suosittelen käymään hiihtelemässä ainakin tälle ensimmäiselle laavulle. Reitti siihen on melko tasaista ja kulkee pitkän matkaa kauniilla luonnontilassa säilytetyllä Valkeasuolla.

Päiväretkelle otan aina mukaan otsalampun. Vaikka olisi tarkoitus tulla takaisin valoisaan aikaan, ei voi ikinä tietää mitä viivytyksiä tulee ja lampulle voikin olla tarvetta. Muita turvavälineitä ovat pieni ensiapulaukku ja tietenkin puhelin, jossa on tarpeeksi virtaa. Vieraassa maastossa myös kartta ja kompassi on oltava mukana. Päiväretkellä mukana kulkee litra vettä ja tietenkin taukotakki. Kuvassa oleva musta pussi tuli Jack Wolfskin Atmosphere Down Pants– untuvahousujen mukana ja se on sen verran tilava, että sain sullottuun sinne myös untuvatakin. Pelkkiä housuja pakatessa pussi ei siis ole noin pinkeä. Kuvassa näkyvät kuppi ja puukko kulkivat keltaisessa Jack Wolfskin All-In 2.5 Pouch-pussissa. Pussissa on myös rulla wc-paperia, tulitikut ja kynttilä, vaihtosukat, lautanen ja lusikka, sekä kaakaojauhetta ja keksejä. Nämä kaikki mahtuvat kevyesti päiväreppuun. Lisäksi minulla on yleensä pieni istuinalusta repussa, mutta nyt käytin reen pohjalla ollutta vilttiä.

Koirilla on päiväretkellä kupit, vettä ja siihen lisättävää tonnikalaa. Ns. “bated water” on rekikoirien syöttivesi tai miksi sitä haluaakaan kutsua ja sen tarkoitus on houkutella koirat juomaan riittävästi nestettä. Koirille on taukoa varten omat herkut, hihnat kiinnitykseen ja minulla on taskussa aina makupaloja, sekä tossuja.

Koirillamme on nyt karvanlähtö. Johtajakoirallani Veronalla se on jo loppusuoralla, mikä näkyy sen roikkuvista valjaista. Siperianhusky on kuin eri koira ilman pohjavillaa! -15 asteen pakkanen koristeli koirien kasvot kuuraparroilla. Päiväretkillä kytken koirat tavallisilla hihnoilla, enkä ota reissuketjuja mukaan. Kuvassa ylläni näkyy oranssi Jack Wolfskin Thorvald kuoritakki ja harmaat Jack Wolfskin Icy Storm Pants kuorihousut. Joku siellä jo myhäilikin, että onpa kovin valkoiset housut koirahommiin. Kaikki mustat housut oli myyty loppuun, joten jouduin valitsemaan toisen mallin ja värin. Löydän tässä jo hyviä puolia, sillä koirankarvat eivät ainakaan näistä housuista erotu! Se jääkin nähtäväksi kuinka valkoiset nämä housut ovat kauden lopulla.

Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Se, että mustan takin sijaan sain oranssin, tuon huomiovärien kuninkaan ja sattumalta housuissani on Recco-pelastussysteemi voisivat jo viitata johonkin mystiseen johdatukseen. Lapissa Aslak-pelastuskopterissa on Recco-signaalin tunnistuslaite ainakin yrityksen sivujen mukaan. Joten jos Haltin retkikuntamme on epäonninen ja jää lumivyöryn alle tai katoaa myrskyyn voitte vinkata pelastuspartiota kiikaroimaan oranssia takkia ja etsimään signaalia lähettäviä housuja!

Laavulla tein tulet ja nautin kuumaa kaakaota ja sen päälle pursotettua kermavaahtoa, joka oli kuitenkin muuttunut jäätelöksi. Testasin nyt taukokäytössä edellä mainittuja untuvahousuja ja onhan ne lämpimät, mukavat ja pieneen tilaan pakkautuvat. Ne tulevat olemaan mukanani myös syysvaelluksilla. Päiväretkillä ja lyhyillä tauoilla untuvahame on kätevämpi, sillä se on helpompi pukea. Olen melko varma, että tulen talvitelttaillessa ottamaan untuvahousut myös makuupussiin seurakseni. On mahtavaa, että untuvatakkini on “samaa sarjaa” ja näyttää kuin ylläni olisi untuvahaalari. Otin kuorihousut sen verran väljässä koossa, että oikein kovilla pakkasilla -30 paremmalla puolella untuvahousut mahtuvat niiden alle.

Tauon aikana Odessa bongasi jotain metsässä. Se päästi ilmoille äänekkään ulvonnan ja katseli metsän reunaan häntä ja niskakarvat pystyssä. Minulle se ei kertonut mitä näki, oliko siellä joku metsäneläin vai Odessan huutoa säikähtänyt hiihtäjä.

Lähdimme paluumatkalle illan jo sinertyessä. Ensin taivaalle syttyi kirkas Venus, eikä mennyt kauaa kun punaisena hohtava Mars tuli näkyviin. Uusi märkä lumi ja kiristyvä pakkanen on näköjään se taika, mikä tekee koirien anturoiden väliin ikäviä lumipaakkuja. Jouduin siis tossuttamaan vähän joka koiraa, jotta ei tarvitsisi jatkuvasti olla irrottamassa jäätynyttä lunta, joka tekee koirien liikkumisesta kivuliasta.
Kotimatkalla saimme nauttia hiljalleen alkavasta lumisateesta ja hiljaisuudesta tähtikirkkaan taivaan alla. Suosittelen kaikkia pukeutumaan lämpimästi ja suuntaamaan päiväretkille lähimaastoon!

Tammikuun lopun tunnelmia

Tammikuu alkaa olla jo ohi ja meille on kertynyt ihan kivasti treenikilometrejä. Lunta on paljon, mutta pakkasia saisi olla useammin. Ilmaston lämpeneminen näkyy vuosi vuodelta leudompina talvina ja vaikuttaa jo monen valjakkoharrastajan elämään. Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen kun aloitimme talvivaelluskauden Koitajoella. Olemme edelleen retkeilleet koirien kanssa, mutta uudet postaukset tänne blogiin ovat jääneet. Joulukuussa riitti tänä vuonna sen verran lunta, että pääsimme ajeluttamaan asiakkaita. Valjakkomme kuva oli taas sanomalehdessä kun ajelutimme tapaninpäivänä ihmisiä kyläyhdistyksen tapahtumassa. Kolmen koiran valjakkomme kyyditsi vauhdikkaasti niin lapsia kuin aikuisiakin.

Voitin Scandinavian Outdoorin & Jack Wolfskinin yhteistyössä järjestämän kilpailun ja kirjoitankin nyt tämän talven ajan Suden Monologi-blogia heidän Elämää Ulkona-blogiportaalissa. Sain valita itselleni paljon Jack Wolfskinin tuotteita mm. untuvahousuista kuorivaatteisiin ja talvikenkiin, jotka lupaavat pitää varpaat lämpiminä -30 asteeseen saakka. Tämä oli todellakin onni, sillä olemme lähdössä keväällä valjakkovaellukselle Haltin maastoihin ja varustelistaltani puuttui yhtä sun toista. Se on myös erinomainen mahdollisuus tuoda tärkeitä asioita esiin ja aloitinkin ulkoiluvaatteiden eettisyydestä eläinoikeusnäkökulmasta. Tulen kirjoittamaan lisää myös ympäristöaiheesta, onhan ympräistön suojelu meidän kaikkien harrastajien etu.

Koirat tulevat tietenkin näkymään tuolla Scandinavian Outdoorin blogissakin, sillä ne ovat suorastaan korvaamaton osa ulkoiluharrastustani. Kirjoittelen siis retkeilypostauksetkin sinne ja kevään edetessä sieltä voi seurata Haltin retkikuntamme valmistautumista. Muuten pelkästään koiriemme arjesta jatkan kirjoittelua talven aikana tännekin. Yllä olevassa kuvassa Vega-vonkale, joka uskomattomalla huumorintajullaan pitää meidän kaikkien mielen korkealla.

Vuodenvaihteessa rakas Seromme lähti tähtimatkalle 15 ja puolen vuoden ikäisenä. Sero oli ensimmäinen koirani ja perheellemme yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muu perheenjäsen. Vaikka koiraystävämme eläisivät kuinka pitkään on niiden menetys silti aina yhtä raskas ja suru on edelleen suuri. Seron tuoreimmat lapsenlapset ovat muuttaneet juuri uusiin koteihin ja toivottavasti mekin saamme tänä vuonna perheenlisäystä. Saimme viettää Seron kanssa niin paljon laatuaikaa aivan viimeisiin päiviin asti, että toivon kaikkien huomioivan rakkaansa juuri nyt ja antavan heille aikaa joka päivä arjen keskellä. Koskaan ei voi tietää milloin se aika loppuu.

Retkeilyfiiliksiämme kannattaa siis käydä katsomassa Suden Monologi-blogista (joka on nimetty Odessan Hilla pennun mukaan) ja kerron siellä myös käyttökokemuksia Jack Wolfskinin tuotteista. Varsinkin yhden koiran kanssa tai pienvaljakoilla liikkuvien kannattaa olla linjoilla, sillä etsin itsekin sitä täydellistä vaatetusta lajiin, jossa saa välillä huhkia menemään hiestä märkänä ja hetken päästä jäätyä jalaksilla seisoen.

Juttuvinkkejä ja aiheita voi heitellä näihin molempiin blogeihin. Myöskin Instagramissa voi seurata laumamme kuulumisia @siberianrusalka. Palataan asiaan helmikuussa 2017!
.