Viikonloppuna ajeltiin SPY:n talvipäivien merkeissä täällä meidän kotimaastoissa. Saimme jälleen kaupungilta luvan käyttää Kiihtelysvaara-Raatevaaran hiihtolatua ja reitti olikin hienosti kunnostettu lauantaiksi. Lähtöpaikalla oli uusittu kylttejä ja matkaksi Metsälammen laavun taukopaikalle oli nyt merkitty 9 km. Valjakossani juoksi johdossa Verona ja pyörässä Odessa ja Vega. Kaikki menivät todella hienosti, Odessa meinaa hieman jäädä nuorison vauhdista, mutta pennuille toivottavasti tulee kasvaessa järkeä vauhdin suhteen. Seroa ei näin pitkälle matkalle voinut ottaa. Hän kyllä tuli urheasti taukopaikalle ja mönki vauhdikkaasti 300 m umpihankipolun laavulle.
Menomatkalla otimme muutamaan otteeseen pysähtymis- ja paikallaanpysymisharjoituksia, joissa Vega vielä kuumuu, eikä Verona aina pidä pääliinaa suorassa. Yhteensä matkaa lauantaille tuli n. 20 km kun ajoin kotimatkan aivan majoituspaikalle asti. Koirat saivat mennä loppumatkan omaan tahtiinsa ja painoivatkin tasaista ravia eteenpäin, vaikka oli nollakeli. Viimeinen nousu vaaran laelle sai kummasti lisäpontta aivan loppumetreillä, koirien haistettua aitauksessa menoa ihmettelevät hevoset.
Kun perjantaina kävimme tarkistamassa paikkoja ja sahaamassa reitille kaatuneita oksia kuunvalossa, näimme myös paljon ilveksen jälkiä, yhdet aivan reitin ensimmäisen tienylityksen vieressä. Alueella liikkuu myös susia, niin yksittäisiä susia kuin laumojakin (Viesimossa tapettiin ontuva susi kuukausi ennen). Tiedän muitakin havaintoja, mutta salametsästyksen takia niistä on oltava hiljaa tai alueella ei pian ole ainuttakaan sutta. On naurettavaa, että minä voin huoletta ajaa koirilla yölläkin näissä "susimaastoissa" näkemättä jälkeäkään susista - mutta ne "raavaat miehet" aseineen pelkäävät joutuvansa koirineen susien illalliseksi. Kesäaikaan kun susien jälkiä ei näy, ihmiset ovat autuaan tietämättömiä siitä kuinka lähellä ne sudet silloinkin vaaneksivat viattomia sienestäjiä! Poissa silmistä, poissa mielestä?
Mutta takaisin meidän kesyjen susien pariin. Sunnuntaina kävimme vielä ajelemassa lyhyemmän n. 6-7 km matkan Valkeasuolla. Meidän valjakkoon tuli kyytiläinen ja ensikertalainen Sisu kokeilemaan valjakkoon, joten Vega sai jäädä nuotiopaikalle tutustumaan ihmisiin. Sunnuntaiyönä oli ollut jo reilummin pakkasta ja jalasten pohjiin oli muodostunut jäätä ylimääräiseksi kitkaksi. Sisu kuitenkin vahvana koirana nykäisi aina reen voimalla liikkeelle ja tytötkin vetivät todella hienosti, toisen valjakon ohituskin onnistui. Odessan poika oli Veronan tapaan aivan synnynnäinen rekikoira. Se veti koko ajan liina tiukalla ja kiihdytti vauhtia pienestäkin kannustuksesta. Sisu itse ei edes sotkenut liinoja ja tassut pysyi seisingin oikealla puolella. Odessa piti kuria yllä kuin armeijassa ja mekkaloi heti jos katse ei pysynyt menosuunnassa, jolloin Sisu vain muiskautti pusun Odessalle, että olehan nyt siinä. Verona paineli johdossa koko matkan liina kireällä, vaikka mietin, että meneeköhän sisaruksilla leikiksi koko homma, varsinkin jos koiria väsyttää lauantain jälkeen - mutta ei mennyt!
Julkaisen nyt vain muutaman kuvan ja säästän loput yhdistyksemme lehteen ;). Alkuun näytti, että 30 koiran raja voisi mennä rikki, mutta siitä kuitenkin jäätiin parin peruutuksen vuoksi. Tulevaisuuden talvipäivistä oli jo ideointia, katsotaan minne ensi vuonna suunnataan! Kiitos kaikille osallistujille kun jaksoitte raahautua tänne itärajalle!
0 kommenttia:
Post a Comment