9.5.17

Vaatteet vaellukseen ja valjakkoajoon


Nyt kun takana on jo useampi vuosi aktiivista koiran kanssa vaellusta ja pidempiä valjakkoretkiä, esittelen hieman omaa retkeilyvaatetustani. Toivoisin, että olisin itse aloittaessa ottanut paremmin selvää toimivista vaatteista ja vaelluksetkin olisivat olleet alusta asti huomattavasti mielekkäämpiä. Joistakin asioista on hyväkin "maksaa oppirahat", eikä kaikkea anneta valmiiksi tarjottimella. Mutta varustesuosituksiin on hyvä tutustua etukäteen näin virtuaalisestikin.

Yleensäkin yhtään mitään hankkiessa minulle on tärkeää, että tuotteessa on huomioitu eläinsuojelu, ympäristöasiat ja kestävä kehitys. Jo ennen Scandinavian Outdoorin ja Jack Wolfskinin yhteistyötä minulla on ollut JW:n tuotteita ja siksi kilpailuun hainkin. Ajatuksistani ulkoiluvaatteiden eettisyydestä ja valinnoistani kuluttajana voi lukea tarkemmin Suden Monologin yhteistyöpostauksesta tästä linkistä.

Ihan ensimmäisiä hankintoja ovat vaelluskengät ja kuoritakki. Ensimmäisiä vaelluskenkiä ostaessani en hirveästi tutustunut muuhun kuin, että ne näyttävät hyvältä. Nykyiset ovat n. 5 vuotta käytössä olleet ja edelleen erinomaisessa kunnossa. Ensin on mietittävä mihin käyttöön kengät tulevat. Itse liikun eniten keväällä, syksyllä ja talvella, jolloin kenkien tulee olla lämpimät. Vaelluskengissäni on synteettinen Thinsulate-eristys ja ne ovat toimineet hyvin myös pakkaskelillä. Olen käyttänyt niitä kesälläkin, eivätkä jalkani ole siitä kärsineet. Erityisesti koirien kanssa (varsinkin vetävien koirien) liikkuessa suosittelen jäykempiä kenkiä, ja jotka tukevat hyvin nilkkaa. Pohjan kuvioinnin on oltava sellainen, jotta pysyy pystyssä liukkailla pitkospuilla silloinkin kun koiralla on neliveto päällä! Oikeaa kokoa etsiessä on muistettava, että varpaat eivät saa osua kengän kärkeen jyrkässäkään alamäessä. Jos näin käy, voi sanoa hyvästit varpaankynsille. Kengissäni on vedenpitävä Texapore-kalvo. Kalvo ei ole mitään kengän pinnalle suihkutettavaa, vaan se on kalvo kengän rakenteessa. Silti, myös kalvokenkiä on huollettava! Omissani on mokkanahkainen pinta, joka ei ole toistaiseksi halkeillut. Ja kyllä, kenkiä on kuivatettu melko kovassakin lämpötilassa kamiinan kyljessä. Ja kyllä, kengät kuivuvat nopeasti käytössäkin.

Kuoritakkeja minulla on muutama ja ne ovat kaikki käytössä. Tärkeintä on hankkia tuulen- ja vedenpitävä takki! Vedenpitävä takki on 10 000 mm ja siitä ylöspäin, sitä pienemmillä arvoilla olevaa ei kannata edes harkita. Silloin myös olkapäät ja saumakohdat pysyvät kuivana, takkia voi testata vaikka suihkussa ja vedenpitävän takin on oikeasti myös oltava vedenpitävä. Huppu on erittäin tärkeä, sen täytyy pitää tuulta ja samalla kääntyä hyvin päätä kääntäessä (lippa on ollut myös erittäin toiminnallinen). Minulla on ManMatin softshell-takki kevyemmässä käytössä. Siinä on kiinteä fleece-vuori, joten se ei ole mikään kesäkelin tai hikiliikuntaan sopiva takki. Ei siis kannata olla idiootti ja hankkia tyköistuvaa ulkoilutakkia, sillä se ei kuitenkaan sovi juoksutakiksi ja alle täytyy mahtua kerroksia.

Softshell-takit ovat joustavammasta ja usein pehmeämmästä kankaasta valmistettuja, eivätkä ne ole yhtä vedenpitäviä kuin hardshell-takit. Ne ovat miellyttävämmän tuntuisia päällä, eivätkä kahise kuten monet hardshell-takit. Kuitenkin, kovempaan käyttöön suosittelen ehdottomasti hardshell-takkia. Koko sivun pituudelta kainalosta aukeavat tuuletusaukot ovat erittäin käytännölliset, sellaiset on molemmissa ManMatissa ja Jack Wolfskin Thorvaldissa, joista ensin mainitussa on verkko. Hardshell on kestävämpi koirien kanssa, sillä kangas on vahvempaa eikä koiran kynnet tee siihen kovinkaan helposti jälkeä. Lisäksi vaellustakissa on hyvä olla paljon taskuja, rintataskujen sellaiset, joita voi käyttää myös rinkan kanssa. JW:n Thorvaldista olen kirjoittanut tarkemmin edellä olevassa linkissä. Se on ns. 3-in-1-takki ja käytän sitä myös talvella. Nyt sekä vuorellista ja vuoretonta takkia käytettyäni suosittelisin vuoretonta tai irtovuorellista kuten Thorvaldia, joka on monipuolisempi.



Vaellushousuina minulla on nyt viitisen vuotta ollut Hiking CRW®-housut. Sain alkuun kuulla kettuilua näistä "raksahousuista", mutta in your face vitsailijat, nyt tämäntyylisiä housuja löytyy joka niemestä, notkelmasta ja nuotion ympäriltä! Toistaiseksi housut ovat kestäneet kaiken tämän koirien kanssa touhuamisen. Ne joustavat juuri oikeista paikoista ja ovat mukavat päällä. Vetoketjutasku ja iso läpällinen tasku ovat erittäin toiminnalliset koirahommissa. Housut täytyy käsitellä vettä hylkiviksi, mutta jousto-osia ei käsitellä ja sadesäälle minun täytyisikin hankkia uudet kuorihousut. Talvella valjakkokäytössä minulla on nyt yhden kauden ajan ollut Jack Wolfskin Icy Storm-housut. Suosittelen ehdottomasti kunnon toppahousuja, joissa on henkselit, vahvistetut lahkeet, lumilukot ja tuuletusaukot sivuilla. Vaikka housuja käytetään vain lumikaudella, ottaisin silti mieluummin mustat housut, joissa tahrat eivät näy niin hyvin. Näissä housuissa on vahva ulkopinta ja uskomattoman pehmeä ja miellyttävä sisävuori, joka pitää lämpimänä kovemmissakin pakkasissa.

Sopivat talvikengät, jotka soveltuvat myös valjakkokäyttöön löytyvät samoilla perusteilla kuin vaelluskengätkin. Talvikengissä tulee kuitenkin olla pitkä varsi ja niiden on pidettävä jalat lämpimänä kovassakin pakkasessa. Minulla on JW:n Glacier Bay Texapore High-kengät olleet käytössä yhden kauden, eikä ole valittamista. Niiden pitäisi pysyä lämpiminä -30 asteeseen asti, viime talvena en päässyt niin kovia pakkasia testaamaan. Loskakelille minulla on Kamikin kengät, jotka vastaavat Sorelin Caribou-kenkiä, mutta niiden materiaaliesta 75 % valmistetaan edelleen Pohjois-Amerikassa (Sorel Kiinassa ja Vietnamissa).

Ehkä hieman hifistelyn puolelle menee, mutta kyllä kevytuntsikka ja samanlaiset pöksyt tekevät vaellushommista selvästi miellyttävämpää. Untuvatakki on taukovaatteena aivan ehdoton, minulla on Jack Wolfskinin Helium Down, joka pakkautuu omaan taskuunsa. Nyt minulla on onneksi myös untuvahousut JW:n Atmosphere Down Pants ja en varmasti enää palele tauoilla tai leirissä! Untuva lämmittää ja pakkautuu pieneen tilaan, joten suosittelen ehdottomasti. Aluskerrastona minulla on merinokerrasto ja siihen päälle tarvittaessa eripaksuista fleeceä. JW:n Pine Cone-fleecetakki toimii sellaisenaan tai kuoren alla. Siinä on aivan mahtava tiivis huppu ja otan sen varmaankin syysvaellukselle kuoritakin kaveriksi. Kuvan pipo on uusi tuttavuus, testasin sitä jo jäämeren rannalla ja avotunturissa, pitää hyvin tuulta, mutta noin paksu päähine vaatii vielä tottumista. Lisäksi suosittelen merinovillaista tuubihuivia, käsineissä en ole itsekään vielä löytänyt mitään tarpeeksi monikäyttöistä, joten etsintä jatkuu.



Haluan uskoa, että suuri osa koiraharrastajista on myös eläinrakkaita ja pitävät eettistä eläinten pitoa tärkeänä. Kun käytämme eläimistä saatavia tuotteita voimme ainakin varmistaa, että eläimiä kohdellaan hyvin, eikä niille tuoteta turhaa kipua ja kärsimystä. 1. Älä käytä aitoa turkista. On monia merkkejä, jotka käyttävät joko tarhattuja eläimiä tai todella julmasti jalkaraudoilla metsästettyjä eläimiä (kojoottia käyttää esim. Sorel ja Canada Goose). Turkikselle on vaihtoehtoja. Minulla on säilössä valkoinen "perintöturkis", jonka aion kyllä joskus hyötykäyttää hupunreunuksena, mutta en halua millään tavoin tukea turkistuotantoa tai epäeettistä metsästystä. 2. Eettinen untuva. Halpa untuva on usein peräisin pakkosyötetyiltä eläimiltä, joista untuva revitään niiden ollessa elossa. Ankat ja hanhet kärsivät elämänsä aikana käsittämättömän paljon ja untuvaa saatetaan kerätä samalta eläimeltä 3-5 kertaa. Esim. Jack Wolfskin lupaa, ettei heidän käyttämäänsä untuvaa ole nypitty eläviltä eläimiltä, eikä eläimiä ole pakkosyötetty. Untuvalle on myös synteettisiä vaihtoehtoja. 3. Merinovilla ja silvotut lampaat. Australia on suurin merinovillaa tuottava maa ja siellä käytetään julmaa kipua tuottavaa mulesing-menetelmää, jossa merinolampailta leikataan isolta alueelta ihoa pois ilman kivunlievitystä. Näin pyritään estämään loisiminen hännän alla, joskus myös häntä amputoidaan saattamalla se kuolioon. Mulesing-vapaa merinovilla on tuotettu ilman tällaista kivun tuottamista.

Kuva 1: Untuvatakki Jack Wolfskin Helium Down, pipo Jack Wolfskin Stormlock Pompom Beanie, housut Hiking CRW®.
Kuva 2: Toppahousut: Jack Wolfskin Icy Storm, untuvahousut: Jack Wolfskin Atmosphere Down Pants, talvikengät: Glacier Bay Texapore High, fleece-takki Jack Wolfskin Pine Cone, kuoritakki: Jack Wolfskin Thorvald.

Postausta ei ole sponsoroitu.
.

5 comments:

  1. Vuaralainen10.5.17

    Elä nyt suutu, mutta kyseenalaistan tuon eettisyyden vaatteissa ja kengissä. Tuo goretexi on muovi (öljytuote). Montaka eläintä ja ympäristöä on tuhoutunut öljyn poraus "vahingoissa"yms. öljyyn liittyvässä teollisuudessa? Kyllä mielestäni kiviajan ihmiset käyttivät nahkaa ja turkiksia. Eikä silloin ollut kasvihuone ilmiöitä. Ja noihin eettisyys kertomuksiin, harvat yritykset kertovat keltä tuottajalta untuvat yms. tulevat. Ihan mukava bloki muuten tämä ja murret mukavan näköisiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mielipidekirjoitukset odotetusti herättävät ajatuksia myös muissa ja asiallinen keskustelu on aina sallittua. Olen kirjoittanut tuossa Thorvald-takin yhteydessä (yhteistyöblogissa) myös keinotuotteiden ympäristöhaitoista, joista tällä hetkellä mikromuovit ovat vakavin kun esim. Jack Wolfskin on jo hankkiutunut täysin eroon PVC:stä ja uusin mallisto oli jo 89 % PFC-vapaata. On totta, että monet yrittäjät salailevat materiaalien alkuperää ja tuotantoa ylipäätänsä, mutta monet ottavat myös tuotantoketjun läpinäkyvyyden tosissaan ja Patagonia oli ensimmäinen, joka alkoi puhua myrkyllisistä yhdisteistä.

      Tämän vuoden Retki-lehdessä (oliko numero 1 vai 2) oli lyhyt juttu myös sertifioinnista. Ulkopuoliset tahot valvovat yritysten toimintaa, esim. Bluesign® system on tekstiilipuolella sellainen. Yrityksiä valvotaan hyvinkin tarkasti, kaikki merkit eivät ole sertifioituja. Mitä untuvaan tulee niin Jack Wolfskinilla untuva testataan IDFL:ssa ja vuodesta 2015 lähtien Responsible Down Standard jäseniä, jotka valvovat tuotannossa käytettyjen eläinten hyvinvointia.

      Ulkopuolisessa valvonnassa on se hyvä puoli, että lopputulos on tutkimuksen mukainen, eikä välttämättä sitä mitä yritys on toivonut. Suomen Turkiseläin Kasvattajain Liitto ja Turkistuottajat Oy tilasivat raportin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukselta, jossa paljastui suomalaisenkin turkistuotannon kuormitus ympäristölle. Tutkimuksessa (2012) vertailtiin juuri minkki- ja kettuturkkien ympäristövaikutuksia keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin. Vaikka turkistakin käyttöiän arvioitiin olevan pidempi (kymmenkertainen) oli hiilidioksidipäästöt silti suuremmat sen tuottamisessa. Happamoittavien päästöjen osalta turkis oli huomattavasti ympäristöä kuormittavampi. Rehevöittävien päästöjen osalta se katsottiin paremmaksi siksi, että eläinten ruokintaan käytetään Itämeren kalaa, mutta me kaikki tietämme turkistarhojen paikalliset vaikutukset rehevöityksen suhteen.

      Turkistuotanto ei myöskään ole myrkytöntä, turkisten käsittelyssä käytetyt myrkyt ovat haitallisia ympäristölle. Turkistuotteita ei saa mainostaa ympäristöystävällisinä ja siihen on selvä syy. Eettisen metsästyksen yhteydessä mainitsin jalkaraudat, Suomessa saa käsittääkseni käyttää vain hetitappavia rautoja. Mutta jos ajatellaan sitä, että koko maailman ulkoiluharrastajat alkaisivat käyttämään metsästettyjä turkiksia niin luonnon turkiseläimet loppuisivat aika pian.

      Delete
    2. Ja synteettisissä tuotteissa on tietenkin ongelmansa, mutta senkin suhteen kehitytään koko ajan. Monet valmistajat käyttävät jo nyt kierrätysmateriaaleja, esim. kierrätettyä polyesteria ja uskon kierrätysmateriaalien käytön vain lisääntyvän tulevaisuudessa.

      Delete
  2. Vuaralainen11.5.17

    Onneksi kehittyy, onhan tulossa puukuitukin vaatteisiin. Asiat ovat aina monitahoisia ja aina löytyy vastakain asetteluja. Mutta hyvä kun joku noista asioista kertoo. Niin onhan hiihtokin puhdas laji, tää oli sellainen kevennys.

    ReplyDelete
  3. Asiasisältöä! Mutta naurahdin tuolle takkiin pukeutuneelle Veronalle :D

    ReplyDelete