Maaliskuu alkaa olla lopuillaan, joten tässä kuvakollaasi joistakin kuukauden koirapuuhista. Luonnosta on päässyt nauttimaan aurinkoisessa säässä ja pitkään jatkuneet hankiaiset auttoivat sentään siihen tuskaan, ettei reellä päässyt liikenteeseen. Sero on edelleen harrastellut hankikävelyjä ja teimmekin pienen 8 km laavuretken toiselle lähilaavullemme. Kotipihasta pääsi mukavasti oikaisemaan turhia mutkia kun hankia pitkin pääsi ihan minne vain, ainoastaan joet piti ylittää kelkkasiltoja pitkin. Vega olisi halunnut rillutella vapaana, mutta näin luontoihmisinä pidämme koirat kytkettynä koirien kiinnipitoaikana ja taataan luonnolle rauha kevätmenoihin.
Lisää lunta saatiin tällä viikolla melkein 20 cm, eli rekiretkiä on tiedossa vielä maaliskuun lopulle. Niin vaan saadaan ihan hyvät kilometrit tälle kaudelle ja seuraavaa kautta voi jo innolla odotella kun Vegakin saa hyvillä mielin siirtyä yli 30 km matkoihin. Nyt tytöt nauttivat tarhassa lumisateesta ja minä siitä, että ehdin siivota lumen alta sulaneet yllätykset sekä tarhasta että pihalta ennen kuin uusi lumi jälleen peitti kaiken alleen. Pieniä koiralauman iloja.
Kevät on ollut taas yhtä kiirettä ja juoksemista. Veronalla on juoksut ja Serokin on herännyt talvihorroksesta riehumaan muiden koirien mukana Veronan innoittamana. Keväällä Veronalle itselleen on tiedossa jotain kivaa, tai mistäs minä vielä tiedän onko se hänelle kivaa, mutta sittenhän se nähdään.
Odessa juoksutti minua oikein kunnolla tässä eräänä päivänä. Minun piti ehtiä klo 9 lähtevään linja-autoon ja olin viemässä tyttöjä ulkotarhaan kun Odessa karkasi ovenraosta pihalle ilakoimaan. Ensin se pysyi pitkän aikaa omalla pihalla, mutta ei antautunut kiinni, vaikka kaikki temput kokeilin (kissa, mikä tässä, hyppää autoon, kuka tuli, makupalat jne.). Siinä sitten juoksin kumppareissa ja pyjamassa pitkin kyliä Odessan perässä ja olin aivan varma, että myöhästyn. Kilometrin päässä Odessa teki taktisen virheen menemällä umpihankeen ja sain sen kiinni kun se yritti hypätä takaisin kadulle. Olipa rouva sen jälkeen nöyrää koiraa, käveli vierellä hihna löysällä minua tuijottaen ja vienosti häntää heiluttaen.
Kotona heitin vaatteet kassiin, puin toppahousut ja niin vaan linja-autoon ehdin viime sekunnilla. Päivän päätteeksi myöhästyin vielä linja-autosta kun kohtasin Matkahuollossa vanhan Akilleen kantapääni; huskypehmolelut. Ulkona uusia laumanjäseniäni ihaillessa ja puhelimeen puhuessani en huomannut kun laiturilta lähti linja-auto ja siinäpä sitten saikin odotella seuraavaa kyytiä.
Hankiaiset on kivat yhden koiran kanssa, mutta valjakolle on jo liian liukasta ja pinta vaarallisen kova. Tämän viikonlopun ajoissa sai jo seurata käpälien kestoa, ettei jäälle jää verijälkiä. Tänä talvena olen kaatunut itse kerran kun maa oli niin jäässä, ettei jarru toiminut ja hajosikin sitten lopulta. Koirat onneksi pysähtyivät kun itse pysyin mukana ohjauskaaressa yhdellä kädellä roikkuen. Ei näille jääteille kovin suuremmalla valjakolla uskaltaisi edes lähteä. Tässä kuvia tältä viikonlopulta, luntahan vielä riittää! Ensimmäisessä kuvassa jälleen humoristi-Vegan toilailuja, hän on nyt myös ensimmäisenä heittänyt pohjavillan (upean tiiviin ja villavan sellaisen, keräsin villan erilliseen pussiin ja teen siitä vielä beiget tsuktsilapaset!).
