Jos joku osaa nauttia lumesta niin siperianhuskyt. Hangessa painellaan hirveää vauhtia, lumessa kieritään ja sitä heitellään kuonolla ilmaan. Kavereille annetaan kunnon lumipesut ja juostaan sitten karkuun, minkä jaloistaan pääsee. Taktikoidakin täytyy. Tarhaan on muodostunut kovapohjaisia polkuja, joita pitkin vauhti on kovempi, mutta off-roadaamalla voi tehdä yllättäviä käännöksiä taakaa-ajajan karistaakseen.
Meillä on luvassa myös juhlahumua, Odessa10-juhlavuosi päättyy ensi viikolla. Näissä kuvissa näkyy 3 sukupolvea aika hienoa narttulinjaa viimeisen 10 vuoden ajalta. Veronakin on alkanut kasvattamaan uutta turkkia pentujen jälkeen ja Nunatak muuttuu pikkuhiljaa pentupallerosta teinikuikeloksi. Nunatak teki syksyllä ison työn piilottamalla omenia pitkin pihaa ja nyt se käy tarkistelemassa aarteitaan kuin pieni orava.
Minun pitäisi päivittää blogiin kaksi reissua kuvineen, molemmilla reissuilla huiputettiin Pohjoismaiden korkeimpia vuoria. Syksyllä maastossa vietettyjä öitä kertyi minulle yli 20 ja kevättalvelle on luvassa ainakin kaksi pidempää vaellusta pohjoisessa. Kyllä lumesta pitää nauttia silloin kun sitä kerrankin on!
.
Voi hitsi! Viime vuonna Joensuussa asuessa aloin blogiasi seuraamaan, ja nyt takaisin etelärannikolle muutettuani on kyllä hirveä lumikateus päällä! Täällä kun lunta on pari päivää kerrallaan, sitten taas viikon sataa vettä. Pitänee keksiä joku hyvä syy muuttaa takaisin pohjois-Karjalaan.
ReplyDeleteEi kai se muu auta kuin muuttaa lumen perässä, sehän on jo hyvä syy! Pohjois-Karjalassa on ollut ihan kivasti lunta, välillä täälläkin sulanut.
ReplyDelete