Sero upgreidaa

Viimeksi etelän reissulla Sero asui puisessa laatikossa, joten olikin jo aika päivittää parempaan. Serohan on matkustanut junalla tuhansia kilometrejä ja joskus meillä on ollut koko vaunu "omassa käytössämme". Olen aina varannut ison koiran paikan, eihän siperianhusky penkkiväliin mahdu ja isolla paikalla on bonuksena kiinnityskoukku (johon koiran voi hylätä ja suunnata itse ravintolavaunuun...). No ei kai sentään, mutta tälläkin kertaa se ison koiran paikka oli vapaana.

Ilmoitin Seron sunnuntaille veteraaneihin, koska Voittaja on se meidän "perinteinen" areena. Siellä olen esitellyt Pepsin juniorivoittajaksi ja ravannut siinä hienossa isossa kehässä käsi lähes kuoliossa Tojonin vetäessä sen murskaksi. Sero on kerran messarissa kehässä käynyt, ensimmäisessä sisänäyttelyssään ja vääntänyt mielipiteensä hienolle siniselle matolle. Seron viime Voittaja-käynnistä oli kulunut tasan 10 vuotta, joten ajattelin että mennään nyt sitten! Veronaa en halunnut ottaa noin isoon sisänäyttelyyn ja tällä reissulla Seron oli tarkoitus saada kaikki huomio ja niin jätimme tytöt tarhaan lumeen ja pakkaseen. 

Majoitus oli tosiaan huomattava parannus Seron edellisestä residenssistä. Kaverimme asustelee kivenheiton päässä rautatieasemasta, joten ajattelimme hyväksikäyttää mahdollisuutta ilmaismajoitukseen. Täytyy sanoa, että usean pissalenkityksen jälkeen Helsingin keskusta avautui ihan uudella tavalla. Edellinen tietämys kun on perustunut lähinnä ravitsemusliikevierailuihin ja nytkin pysyi kartalla sen perusteella, mikä baari missäkin kulmalla on :D. Mutta ei nyt aleta siitä. Tervasaaren koirapuistokin olisi ollut meidän reviirillä, mutta Sero kaipasi jo lepoa rankan reissailun päätteeksi.

Tämä oli trilogiamme ensimmäinen osa. To be continued...

Circus Carelia liikkeellä jälleen

Meidän "Circus Carelia" parkkeerasi viikonloppuna match showhun ja olihan siinä taas järjestelyt, että sai koko porukan mukaan. Otin Odessankin mukaan, hän kun luuli jäävänsä ihan ypöyksin kotiin ja eihän se sellainen käy! Odessa alkoi steppaamaan heti kun otin näyttelyhihnapussin esille: "Minäminäminä, minun vuoro tällä kertaa, minäminäminä." Odessa on ollut hieman vähemmällä huomiolla nyt kun ei ole viikottain Kaverikoirahommiin päästy. Odessan kanssa hoidettiin ilmoittautumiset ja rokotusten tarkastukset, jonka jälkeen se pääsi autoon lepäämään ja harjoittelemaan yksinoloa. 

Veronan kanssa ehdin yhden harjoituksen ottaa, mikä oli hyvä, koska neiti olisi vaan istunut "seis"-käskystä. Verona oli myös vakaasti sitä mieltä, ettei hänen hampaita tarvitsisi tällä kertaa katsoa, joten saimme sinisen nauhan. Verona oli kuitenkin sinisten pentujen 2. ja ainakin tiedämme, mitä pitää jatkossa harjoitella.

Sero se meni ja voitti punaisten veteraanien luokan. Seisominen onnistui tosi hyvin ja huomasin treenin tuottaneen tulosta kun etuosassakin oli kunnon muskelit. Sero oli lopulta punaisten BIS 2, voiton vei suloinen mopsivauva, johon Serokin ihastui. Palkinnot oli taas oikein mukavat, Sero on ihan hulluna tuohon vinkupossuun! Odessa halusi toisen luista (kuten kuvasta näkyy...), joten Sero joutui tyytymään siankorvaan. Match Shown järjesti Sohvin Valinta, kiitos heille sujuvasta päivästä.

Jottei tämä mene kokonaan näyttelyhommiksi, niin aloitimme Veronan kanssa "pentukoulun". Sen kanssa on hyvä lähteä ihan perushommista, vaikka jotain tokoliikkeitä olemmekin jo kotona treenailleet. Lähinnä tarkoituksena on saada "häiriökoiria" ympärille ja kehittää kontaktia, sekä meidän välistä suhdetta muutenkin. Katsotaan nyt mihin harrastuksiin Veronan kanssa edetään, isähän on harrastanut mm. pelastuskoiratoimintaa, vaikkei ole kokeissa käynyt. Tai parasta olisi tietysti se itse kasvatettu avoimen kentän johtaja!

Tätä kirjoittaessa pakkasta on -15 ja koirat piti heittää ulkotarhaan kun tuo pakkanen laittaa aina siperialaisen pään pyörälle. Siellä saavat riehua ja illalla käydään ajamassa reellä.  

"Salakuvattuna kännykkäkameralla"

Liian hiljaista...

Jokainen pennun kanssa asuva tietää sen kauhun tunteen kun talossa on hiljaista... Liian hiljaista. Se tarkoittaa yleensä sitä, että pentu on keskittynyt johonkin hyvin salaiseen askareeseen, joka taas omistajan kannalta yleensä tarkoittaa tuhottua irtaimistoa.

Kaikilla pennuilla on ollut omat erikoistumisensa, mutta Verona - vaikka niin kiltti onkin, on kunnostautunut monella alalla. Ensinnäkin lattian muovimatot ja tapetit ovat joutuneet uudistusmielisen remontoijan hampaisiin. Toinen harraste on päiväpeittojen nyplääminen, Verona nimittäin suolestaa varmasti jokaisen päiväpeiton, jonka kääntöpuolella on irti lähtevää pehmustetta.

Kolmas erikoisala on sukat. Voi sitä onnea kun Verona löytää sukan ja sitten hiippailee johonkin nurkkaan sitä repimään. Tämä varas on iskenyt koko naapurustossa ja kotiin on kannettu iso kasa luita, sukka, jugurttipurkkeja, omenia ja mm. lusikka.

Veronalla on edelleen takapihalla kompostiaidasta pentuja varten kyhätty pikku aitaus, joka on kyllä ollut suuri apu sisäsiisteyden oppimisessa. Veronahan on ollut jo pitkään sisäsiisti, mutta se haluaa yhä mennä aitaukseensa viilentymään. Meille on tullut valtavasti lunta ja 90cm korkeaa aitausta ei enää juurikaan ole, mutta Verona on uskollisesti pysynyt aitauksessaan. Kaivoin rautalapiolla juoksuhaudan, ettei Verona kävele aidasta yli, mutta tänään se sitten loikkasi toiselle puolelle. En tajunnut, että kaivaa täytyisi myös aidan toiselta puolelta, helppohan siitä on hypätä lumikasan päälle varsinkin kun Sero-pappa näyttää mallia ja rallattelee sitten vapaana pihalla.