Kolmen sukupolven lumileikkejä

Jos joku osaa nauttia lumesta niin siperianhuskyt. Hangessa painellaan hirveää vauhtia, lumessa kieritään ja sitä heitellään kuonolla ilmaan. Kavereille annetaan kunnon lumipesut ja juostaan sitten karkuun, minkä jaloistaan pääsee. Taktikoidakin täytyy. Tarhaan on muodostunut kovapohjaisia polkuja, joita pitkin vauhti on kovempi, mutta off-roadaamalla voi tehdä yllättäviä käännöksiä taakaa-ajajan karistaakseen.

Meillä on luvassa myös juhlahumua, Odessa10-juhlavuosi päättyy ensi viikolla. Näissä kuvissa näkyy 3 sukupolvea aika hienoa narttulinjaa viimeisen 10 vuoden ajalta. Veronakin on alkanut kasvattamaan uutta turkkia pentujen jälkeen ja Nunatak muuttuu pikkuhiljaa pentupallerosta teinikuikeloksi. Nunatak teki syksyllä ison työn piilottamalla omenia pitkin pihaa ja nyt se käy tarkistelemassa aarteitaan kuin pieni orava.

Minun pitäisi päivittää blogiin kaksi reissua kuvineen, molemmilla reissuilla huiputettiin Pohjoismaiden korkeimpia vuoria. Syksyllä maastossa vietettyjä öitä kertyi minulle yli 20 ja kevättalvelle on luvassa ainakin kaksi pidempää vaellusta pohjoisessa. Kyllä lumesta pitää nauttia silloin kun sitä kerrankin on!

.

Promenadi Elovaaran luontopolulla

Jälleen kerran koko kuningaskunta keskittyi juhlimaan Veronan syntymäjuhlaa, jota jotkut virheellisesti vapuksi kutsuvat. Verona pääsi yksityisretkelle Hammaslahteen Elovaaran ulkoilualueelle. Koiramme jakavat tiiviisti arkea ihmisten kanssa ja ne ymmärtävät paljon, myös sen mitä yksilöllinen huomio on. On siis ihan aiheellista, että jokainen saa välillä omaa aikaa.

Elovaarassa on kaksi merkittyä reittiä Luontopolku ja Harjupolku (kekseliäästi nimettyjä, eikö) ja ne voi myös yhdistää n. 4 km reitiksi ja niin teimme mekin. Maasto on helppokulkuista, mutta melko mäkistä, sillä alue kuuluu Salpausselän harjuun. Välillä kuljetaan harjun päällä, mistä avautuu näköala rehevien suppien pohjalle ja välillä laskeudutaan alas lampien ja soiden tasolle. Reitin varrella on penkkejä, joille voi istahtaa jos mäkitreeni on jäänyt liian vähälle! Varsinaisella lähtöpaikalla lähellä isoa tietä on laavu ja toinen laavu on reitin varrella pienen lammen rannalla. 

Täällä voi itse suunnitella sopivan reitin, toisenkin laavun lähelle pääsee autolla, joten esim. lasten kanssa voi tehdä lyhyemmänkin laavuretken. Meille 4 km on hyvä juoksureitti mäkisessä maastossa. Alueella liikkuu paljon ihmisiä ja melko varmasti törmää muihinkin kulkijoihin. Verona toi reitiltä tuliaisena yhden punkin, joka erehtyi kävelylle sen valkoiselle otsalle. Toistaiseksi kiinnittyneiden punkkien saldo on 0, mutta näköjään niitä on jo liikkeellä.

Verona jaksoi hellesäästä huolimatta painaa täyttä höyryä eteenpäin ja kävi myös (vahingossa) heittämässä talviturkin lammessa. Eiköhän me palata tännekin taas uudestaan, kunhan nämä trooppiset säät väistyvät.