Rekikoiran kesäloma

Tänä keväänä lunta on riittänyt pitkälti toukokuun puolelle, varsinkaan pohjoisemmassa rekikeleille ei näkynyt loppua vielä pääsiäisen, tai edes vapun aikaan. Rekikoiran kesäloma kuitenkin kuuluu oleellisesti treenikauteen.

Koiramme ovat nyt jääneet hyvin ansaitulle kesälomalle, joka kestää ainakin 4 kk ajan. Olemme siis jättäneet vetohommat kokonaan pois ja on useita syitä, miksi rekikoirat jäävät kesälomalle. Ensinnäkin lämpötilat nousevat jo keväällä vaarallisiin lukemiin. Se, että lunta on vielä ajamiseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiria voi vielä ajaa samoin kuin syksyllä ja talvella! Ylikuumenemisen merkit ovat selvät ja on kurjaa katsoa kita ammollaan läähättäviä koiria somen kuvissa. Lämpöhalvaus ei ole silloin kaukana ja silloin leikitään koiran hengellä. Lomakaudella koirat saavat levätä, niiden kanssa ei tehdä varsinaista kuntoharjoittelua ollenkaan. Peruskuntoa pidetään yllä vapaana liikkuen, uimalla ja tarpeeksi viileällä säällä patikoiden. Aktivointia on edelleen järjestettävä ja koirat pääsevätkin kävelyille muiden koirien jälkiä nuuhkimaan ja tapaamaan koirakavereita.

En tiedä huomasiko joku muukin, mutta mielestäni tällä kaudella somessa oli entistä enemmän puhetta koirien liiasta treenaamisesta. Jotkut olivat saaneet koiransa jopa sairaalloiseen kuntoon ja onkin aiheellista muistuttaa oikean treenin tärkeydestä. Treenaamisessa on kyse liikunnan ja levon tasapainosta, tietenkään ruokintaa unohtamatta. Ylikunnossa ei ole mitään hienoa, vaikka se saattaa siltä kuulostaa. Se tarkoittaa vain sitä, että koiran elimistö on vakavassa ylikuormitustilassa. Ja siihen ei auta mitkään taikakeinot, vaan treeni loppuu siihen ja koira joutuu lepoon. Treeni tehdään aina hiljalleen nousevasti. Kehitys jatkuu kun elimistöltä vaaditaan aina hieman enemmän kuin mihin se on tottunut. Tapahtuu superkompensaatio; rasitus saa aikaan sopeutumisreaktion, jolloin elimistö palautuu yli harjoitusta edeltävän tason. Mutta tämä tapahtuu vain levossa, jolloin riittävä lepoaika on äärimmäisen tärkeää! Jos tätä lepoa ja palautumista ei tehdä, myöskään superkompensaatio ei onnistu.

Myös psyykkinen väsymys on huomioitava, eikä lepoa vaadita vain liikuntasuoritusten jälkeen. Varsinkin kilpailutilanteet ovat koiralle erittäin stressaavia ja lepoajat on otettava vakavasti. Treenikauteen kuuluu myös pidempi lepojakso, jolloin harrastettavaa lajia ei tehdä ollenkaan. Rekikoirilla kyseessä on rekikoiran kesäloma. Lomalla koira kuluttaa vähemmän ja ruokinta vaihdetaan ns. ylläpitoruokaan. Toinen vaihtoehto on ruokamäärän vähentäminen, mutta haluaisitko itse viettää kesälomaa syömällä puolet pienempiä ruoka-annoksia kuin normaalisti? Ylipainoa ei kannata hankkia lepokaudellakaan, se rasittaa turhaan tuki- ja liikuntaelimistöä.

Ainakin omat koirani todella nauttivat pitkästä lepokaudesta. Eivät ne hypi seinille ja syö koko taloa, vaikkeivat pääse niin aktiivisesti liikkumaan! Koirat makaavat auringonpaisteessa kuin ladaten akkuja Siperian kaamosta varten, joten arktiset rekikoirat toimivat varmaankin tehokkailla aurinkopaneeleilla. Ja kyllä vain on akut täynnä virtaa kun syksyllä taas kaivetaan valjaat esiin!
.

Kolme sanaa syystreenistä!

Tämä kesä on ollut melko viileä ja viimeistään nyt lokakuussa vetoharrastajat ryömivät koloistaan ja liikkeellä näkee jos jonkinlaista viritystä ja asiantuntijaa. Minun kokemukseni ei ole treenata mitään kisatykkejä, vaan tavoite on retkiajo pienellä valjakolla. Tässä kuitenkin joitakin tärkeimpiä asioita, muistathan käydä tutustumassa myös uusittuun siperianhusky.nettiin ja sen Rekikoira-kokonaisuuteen, josta löytyy myös vinkkejä treenaamiseen!

Säännöllisyys Kaiken alfa ja omega on treenin säännöllisyys. Aseta tavoite ja suunnittele treeniohjelma sen mukaan. Kirjoita ohjelma kalenteriin ja pitäydy siinä. Pidä kirjaa matkoista ja koirien kehityksestä, muista myös merkitä mahd. sairaslomat tai muut tauot treenissä. Ajat koirilla vain sitä matkaa mihin olet niitä treenannut! Mikään ei ota päähän enempää kuin sunnuntaiajelijat, eli ihmiset jotka ajavat koirillaan epäsäännöllisesti muutamaa kilometriä silloin kun sattuu huvittamaan ja tähdet ovat oikeassa asennossa. Ja sitten aivan yhtäkkiä vedetään jotain hillitöntä päivämatkaa. Tai kun pitkän tauon jälkeen vaan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Treenit aloitetaan aina peruskestävyydellä eli rauhallisella, matalasykkeisellä harjoittelulla. Kuten Kuuhaukun kennelin rekiajelun 7 kultaisessa säännössä on sanottu: Maltti on valttia. On myös muistettava valmistautua viivytyksiin, sairailla koirilla ei ajeta ja toipumisaikojen on oltava tarpeeksi pitkiä.

Kuuntele koiraa. Jos koira ei tule mielellään valjastettavaksi edellinen treeni on ollut liian rankka. Tämä EI johdu siitä, että koira ei pidä valjastuksesta ja "kyllähän se sitten innoissaan juoksi kun sen väkisin valjastin". Nämä koirat juoksevat vaikka pää puoliksi irti, sillä ne haluavat pysyä lauman mukana "saalistusretkellä". Jos koira sanoo "nope" ja juoksee karkuun nähdessään valjaat ota pakkia treenissä ja aja viikon verran aivan lyhyttä matkaa matalalla teholla ja katso mitä koira sanoo seuraavalla viikolla kun näytät sille valjaita. Älä jätä asiaa siihen vaan selvitä syy.

Säätiedote Pidä Hemulina kiinni ilmapuntarista ja katse lämpömittarissa! Treenilämpötila on hyvin yksilöllistä ja pitkälti tottumiskysymys. Jotkut ajavat koiria läpi kesän koirien siitä kärsimättä. Matkat ovat tuolloin lyhyitä ja koiria juotetaan monta kertaa. Koirien vointia on erityisesti tarkkailtava, koska riski lämpöhalvaukseen on suurimmillaan. Itse olen ajanut koiria kesällä alle 10 asteen lämmössä 2 km uimarannalle ja takaisin. Koiran kieli on hyvä mittari, jonka avulla voi seurata koiran lämpötilaa. Koira ei varsinaisesti hikoile vaan jäähdyttää itseään läähättämällä. Kun koira juoksee "kieli pitkällä", jolloin kieli usein roikkuu leuan toisella puolella on aika hidastaa vauhtia ja juottaa koira. Ylikuumumisen merkki on se kun näet suoraan läähättävän koiran nieluun. Kieli on lapion muotoisena pitkällä ulkona ja koira läähättää voimakkaasti kita ammollaan. Silloin voidaan jo olla viittä vaille lämpöhalvauksessa, joten koira täytyy juottaa ja viilentää. Se ei ole hassunhauskaa ilveilyä kun koira irvistää ylirasituksesta niin, että sen kulma- joskus jopa etuhampaat näkyvät. Treeneissä on aina pidettävä ensiaputarvikkeet mukana, niihin kuuluu myös lämpömittari, jolla voi mitata koiran ruumiinlämmön.

Enemmän kuin pelkkä auringonpaiste treenin vaaralliseksi tekee ilman kosteus. Kesäisin matalapaine tuo usein mukanaan hiostavan kostean ilman ja silloin on hyvä jättää treenit väliin. Ilmanpaine vaikuttaa hapenottokykyyn, minkä voi itsekin todeta hikoillessaan pilvisellä säällä ja odotellessa raikastavaa ukkosrintamaa.

Verryttely Alku- ja loppuverryttely tehdään aina! Rekikoirat eivät näytä helposti kipua ja niillä voi olla vakaviakin vammoja ja kipua ilman, että ajaja sitä edes huomaa. Vammautumisen riskiä pienennetään ja palautumista nopeutetaan oikein tehdyillä lämmittelyllä ja palautumisella. Ja jos se ei vielä riitä syyksi niin oikein tehty lämmittely voi myös parantaa suoritusta. Lämmittelyn tulee olla aina nousevaa, eli tehoja nostetaan hitaasti vastaamaan suorituksen tehoja. Jos koirat sinkoilevat täyttä laukkaa juoksutarhassa, niitä ei päästetä sinne ilman lämmittelyä. Valitettavasti se, että "kun koiria on niin paljon" ei riitä syyksi sluibailla lämmittelystä. Jokainen koira lämmitellään koiramäärästä riippumatta. Vastaavasti palautuminen tehdään tehoja laskemalla. Läähättäviä koiria ei koskaan pakata autoon vaan koiria voi esim. taluttaa kevyessä ravissa niin kauan, että sykkeet ja hengitys tasaantuvat (koiran kunnosta ja olosuhteista riippuen siihen voi mennä puolikin tuntia).

Vaikka koirat ovatkin luotuja liikkumaan ihan eri tavalla kuin me ihmiset suosittelen silti ajajiakin vierailemaan edes joskus siellä lenkkipolun puolella. Koirat tuntevat ihan samalla tavalla kuin mekin, ne hengästyvät, lihakset menevät hapoille ja raskaan treenin jälkeen niilläkin voi olla viivästynyttä lihaskipua. Kun itse voi edes vähän samaistua koiriin, voi myös ottaa treenaamisen merkityksen tosissaan.
.