Tai koiraportti on oikeasti lapsiportti, siis sellainen mitä ei moni aikuinenkaan osaa avata. Vaan nämä meidän naperot työntävät tassun välistä, painavat nappia ja pukkaavat kuonolla kahvan ylös (tiedän koska olen nähnyt tämän tapahtuvan). Joku sitten vielä avustaa työntämällä portin auki ja siellä ovat sitten koko lauma ihastelemassa mitä kaikkea purtavaa löytyy! Tällä kertaa olivat pureskelleet lääkäröintitarvikkeita, jotka eivät olleet peltilaatikon turvissa (missä lääkkeet jne. ovat). Kaiken kruunuksi Outi polki paketissa olleet käyttämättömät muovipinsetit rikki siivotessaan tuhon jälkiä.
Osaavat muuten myös avata peilikaapin ovet päästäkseen käsiksi kenkiin, "möhkis" myös varasti ruokakaapista kerralla 3 purkkia maissivelliä ja lempipuuhaa on myös nettitikun varastaminen Outin koneesta. Verona hyppää yhdellä loikalla taikakuutioista tehdyn aidan yli ja loikkaa neiti jo sohvallekin ilman sen kummempia ponnisteluja.
Olivat myös vetäneet puolet pehmohuskykokoelmasta pentulan puolelle, mutta kuolonuhreilta onneksi vältyttiin. Täytyy tunkea pehmolelut näyttelyhäkkiin turvaan... Mutta sellaista se on, onneksi ei pikku kullannupuille sattunut mitään vaarallista hampaisiin!
Kolmas pentu odotteli omistajansa lomia ja lähti sitten uuteen kotiin viikonloppuna. Meillä olisi tavallaan tuo poika vielä vapaana... Tai siis olisi hemmetin hieno parivaljakko nämä, mutta kun tilaa pitäisi olla vielä yhdelle... Peruutuksen takia yksi poika on vielä vapaana (ehkä, se on aika ihana). Kyselyä on tullut, on Ranskasta ja on Itävallasta ja on ties mistä, mutta oikeaa kotia ei ole vielä löytynyt (varmaan alitajuisesti en anna sitä kenellekään). Pitäisi varmaan laittaa ilmoitusta pojasta.
Ihania on kyllä nämä teidän pennut, oon ihastellut old lineja teinistä asti :) vielä joskus toivottavasti saan toteutettua ykköstoiveen omasta siperianhusky-kaverista. Voin hyvin kuvitella että vaikea luopua pennuista, varsinkin kun haluaa aina parhaat mahdolliset kodit, luonnollisesti. Pelottaa jo etukäteen että millä attribuuteilla itse pärjäisin mahdollisena kodinantajana siperianhuskylle, aktiivinen olen kyllä ja koirakokemusta löytyy 8 vuoden ajalta omasta ensi koirasta. Mutta varmasti monet muutkin koiraihmiset pohtii että onko riittävän hyvä koiranomistaja :D. Tulipa pitkä vastaus, ja ympäripyöreä. Pointti on kuitenkin että ihania on nämä pennut kyllä olleet katsella täällä blogissa, toivottavasti vielä pari kivaa päivitystä saisi nähdä kuvia heistä.
ReplyDeleteKotien etsiminen ei ole ihan helppoa, vaikka meillä pahimmat tapaukset (pentutehtaat jne.) putoaa heti pois, koska kaikki pentumme myydään osaomistuksella. Haluamme myös tavata ihmiset ennen pennun luovutusta, joten pennun ottoon täytyy sitoutua, eikä vaan käväistä pentua hakemassa jostain hetken mielijohteesta :). Nämä pennut olen ihan luottavin mielin uusiin koteihin luovuttanut, vaikka kukaan ei ollutkaan ennestään tuttu. Tuntuu hurjalta miten jotkut kasvattajat myyvät pennut ilman "etuosto-oikeutta" (kasvattajalle palautumista jos pennusta halutaan/joudutaan luopumaan), jolloin pennut voivat joutua ties minne.
DeleteYritän kuitenkin antaa pennunottajille tilaa, enkä heitä stalkkaa ja kysele perään jatkuvasti :D Toivottavasti kuitenkin tässä jo syksyn mittaan pääsen poikia tapaamaan ja myöhemmin sitten pentutreffien merkeissä.
Pennunottajan on ihan hyvä arvioida omia voimavarojaan ja juuri sitä sitoutumista. Siperianhusky ja koira yleensäkin on elämäntapa ja se voi vaatia kompromisseja muilla elämän osa-alueilla. Kyllä tässäkin pentujen kanssa on monet menot jääneet väliin, mutta asiat tärkeysjärjestykseen.
Vanhempia pentukuvia ajattelin vielä laittaa ja Veronasta tietysti myös.