Tämä kirja on hyvin kasvattaja/harrastaja-lähtöinen ja siihen toivottiin kirjoittajansa näköistä tekstiä. Minulla olisi siis ollut mahdollisuus oikein kunnolla revitellä, mutta toin tekstissä esiin itse tärkeiksi kokemiani asioita ja kirjoitin hyvin neutraalisti. Kuvauksiin en itse täältä asti lähtenyt koiria rahtaamaan, mutta onneksi sain sinne Jaden. Ottamiani valokuvia laitoin esikatseluun, josta tekijä valitsi suosikkinsa ja taittaja käytti haluamiaan. Meikäläisten käsialaa on kirjassa tarjolla 5 sivun verran.Sitten itse kirjasta. SUURI KOIRAHARRASTAJAN OPAS on suomalainen käyttökoirakirja. Siinä esitellään suosituimpia käyttökoirarotuja ja koiraharrastuslajeja, jotka onkin todella kattavasti esitelty. Rodut on valittu koekäyntien perusteella ja siksi esim. jackrussellinterrieriä ei kirjassa ole, vaikka sekin on alunperin ollut käyttökoira ja metsästäviä russeleita on yhä.
Täytyy tunnustaa, etten ole vielä lukenut koko kirjaa kannesta kanteen. Luin kirjan alun, rotuesittelyt ja vetolajien esittelyt. Mielestäni rotuesittelyt ovat pääosin hyviä ja asiantuntevia. Valjakko- ja vetolajit ovat hyvin esillä ja Laitisen valjakko-esittely saa plussaa. Noottia saa ainoastaan aukeaman juttu "Käyttölinjainen siperianhusky kilpakoirana". On kummallista, että kerrotaan yleisesti siitä mihin "käyttölinjaisia" koiria käytetään kun otsikko viittaa pelkästään kilpailuihin. Käytetäähän muidenkin linjojen koiria rekikoirina. Myöskin suurin tekstistä paistava virhe on, että "siperianhusky on alun perin kilpakoira" - mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, siperianhusky on alun perin arktinen työkoira.Anyway, kirja on kattava ja hyvälaatuinen ja yllättävän yhtenäinen, vaikka sitä kirjoittamassa on ollut lähes 100 henkilöä. Kirjassa on paljon luettavaa ja yli 400 värikuvaa, joten siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. Ehdottomasti jokaisen käyttökoiraharrastajan lukulistalle avartamaan sitä omaa lajia ja samalla ehkä innostamaan uusien lajien pariin. Termistökin toivottavasti laajenee kun sen "käyttölinjan" sijaan kirjassa puhutaan asianmukaisesti metsästyslinjaisista, paimenlinjaisista, ratalinjaisista, työlinjaisista, kilpalinjaisista jne. kun moderni käyttö poikkeaa rodun alkuperäisestä käytöstä ;).
Tällainen kirja, joka esittelee käyttökoiria (myös FCI:n ulkopuolelta) astuu varmasti eräiden tahojen varpaille, eikä kaikki kuvien koirat ole mitään näyttelytähtiä. Tätä kuitenkin tarvitaan ja innostetaan ihmisiä harrastamaan koiriensa kanssa.
Kirjaa voi ostaa Suomalaisesta Kirjakaupasta ja Prismasta, sekä lukuisista nettikaupoista: Myynnissä täällä
Minun pitäisi vielä kirjoittaa esittelyni Dogsports.fi-sivustolle, missä voi tutustua paremmin kirjan kirjoittajiin. Minä(kään) en tuntenut kirjan tekijää ennen tätä projektia.
Lisäksi listaan vielä tähän samaan pientä kirjaluetteloa kennelimme
KUUHAUKUN SIPERIANHUSKYJA KOIRAKIRJOISSA:
- Suuri koiraharrastajan opas, Readme.fi, 2014
- Siperianhusky, Perhemediat, 2007
- Koiraharrastuksen ABC, Perhemediat, 2005
- Suomen suosituimmat koirarodut, Otava, 2001
- Suomen koirarodut, Tammi, 1997
- Suuri koirakirja 1-6, Tammi, 1991-1993
Täydennän listaa kunhan muistan puuttuvat kirjat :D
Tässä vielä lyhyesti, miksi siperianhusky EI OLLUT alun perin kilpakoira:
ReplyDeleteSiperiankoiria tuotiin Alaskaan jo ennen kilpailuita ja niitä oli käytetty työkoirina vuosituhansien ajan. Koska siperialaiset koirat olivat 1900-luvun alussa ylivoimaisia jo Siperiassa tehdyn työkoirajalostuksen ansiosta, niitä käytettiin myös kilpailuissa. Ensimmäisessä AAS-kilpailussa menestyneet siperiankoirat olivat venäläisen turkiskauppiaan siperialaisia työkoiria ja ne menestyivät silti kilpailuissa, koska ne pitkälti vastasivat olosuhteita Siperiassa. Myös Johnssonin voittajavaljakon koirat oli siperialaisia työkoiria. Kilpailuissa oli toki monia muitakin koiria, eivätkä siperiankoirat aina voittaneet. Ne myöskin yhä työskentelivät työ- ja kuljetusvaljakoissa. Rotuun sekoittui Alaskassa mm. alaskanmalamuuttia (esim. Togo) ja kun rotu yli 20 vuotta myöhemmin rekisteröitiin AKC:ssa rotuun yhä otettiin suoraan Tsukotkalta tuotuja työkoiria ja olisi otettu varmasti vielä myöhemminkin, ellei USA:n ja Neuvostoliiton välit olisi tulehtuneet. Siperianhuskyt olivat kilpailujen huipulla niin kauan kun kilpailut vastasivat olosuhteita Siperiassa, mutta kun tampatut reitit, tossutetut ja takitetut risteytyskoirat saapuivat siperianhusky jäi kakkoseksi. Jos siperianhusky olisi ollut alun perin kilpakoira, se näyttäisi nykyään hyvin erilaiselta = alaskanhuskylta, joka on kilpailuita varten jalostettu koira. Siperianhusky ei ollut alunperin kilpakoira vaan arktinen taakkaa vetävä työkoira, joka pärjäsi vaativissa pohjoisen kilpailuissa työkoiraominaisuuksiensa takia.
Vitsit! Ensin ajattlin, että äh, kun tästä kirjasta kuulin, mutta sinä sait kiinnostukseni heräämään. Voisi vaikka tutustua lähemminkin. Löytyykö kirjasta muuten minkäänlaisia viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin?
ReplyDeleteMielestäni tieteellisiä viittauksia tarvitsisi vain olla osiossa Harrastuskoiran hoito, joka ei kyllä ole mikään laaja osuus koko kirjasta, vain reilu 10 sivua. Siihen kuitenkin ovat hoidosta ja ruokinnasta kirjoittaneet mm. osteopatiaan erikoistuva koirahieroja ja eläinlääketieteen tohtori, ruokinta-aukeamalla on lähteet kolmeen eri kirjaan (mm. Pro Agrian Koiran ruokinta ja hoito). Jokaisen osion lopussa tosiaan on kirjoittajasta lyhyt esittely, harrastusvuodet, tittelit jne. joiden perusteella jokainen voi lukemaansa arvottaa. Tai sitten kirja- ja nettilähteet.
ReplyDeleteItselläni ei tietysti vuosikymmenien harrastustaustaa ole, mutta tarkistutin (ja muokkasin, yhden sanan) tekstin 34 vuotta siperianhuskyja kasvattaneella.
Metsästyslajeja ja -rotuja en ole yleensä koirakirjoissa näin laajasti tavannut, joten niihin on kiva tutustua kun se on ehkä itselleni näistä alueista tuntemattomin. Mutta kannattaa käydä vilkaisemassa ja ehkä sitten omaksikin hankkimassa jos mielenkiintoiselta näyttää ja tietysti omaan kirjastoon kannattaa tilata myös :D.