Sukulointia

SPY:n talvipäivillä oli hieman osallistujakatoa, huono sää on verottanut valjakkoinnostusta muutenkin. Saimme kuitenkin juuri lauantaiksi lunta sen verran, että reet pääsivät ensi kertaa liikenteeseen. Oli ilahduttavaa, että Odessan pentuja oli paikalla jopa 4 koiraa meidän Verona mukaanlukien ja poikien omistajienkin oli varmasti hienoa nähdä sukulaisia. Täytyy sanoa, että nämä pennut ovat tyypiltään juuri omaa ihannettani ja turkkiakin on tullut hyvin kaikille - ainoastaan Veronalle hieman niukemmin.
 
Olin kytännyt VR:n alennuslippuja, joten matkamme alkoi jo viikolla klo 6 aikaan aamulla kun 15 kg rinkan lisäksi kannoin Veronan 4. kerroksesta alas ja sitten kävellen rautatieasemalle. Pakkasta oli - 15 astetta ja odottelimmekin junaa sisätiloissa. Junassa Verona matkusti todella hienosti, sen kanssa on oikein mukavaa matkustaa. Helsingissäkin Verona kulki kuin kotonaan ja käyttäytyi hyvin käydessämme syömässä ja odottaessamme jatkoyhteyttä. Veronan suuret ruskeat silmät sulattavat jokaisen mummon ja papan sydämet, joten ihastelijoita sillä kyllä riitti!

Kennelissä Verona pääsi ensimmäiseksi yöksi filmitähti-Hauvan tarhaan ja loput ajasta se asusti tarhassa kahden vieraan nartun ja uroksen kanssa. Verona on vanhemmille heti alistuva ja leikki hienosti myös nuorison kanssa. Uutta väkeä oli Kuuhaukulla paljon, ehkä kerron joskus lisää näistä uusista siperialaisista asukkaista, yksi vilahtikin jo viime postauksessa. Kaikenkaikkiaan Verona tuntuu todella helpolta koiralta, se oli helppo vain tyrkätä vieraaseen laumaan, missä se ei ikävöinyt minua lainkaan. 

Vieraassa valjakossakin Verona pääsi juoksemaan, se meni koko ajan liina tiukalla ja käyttäytyi moitteettomasti juosten vieraan nartun parina 4 koiran valjakossa, kuormana kaksi aikuista. Velipoikakin oli mennyt hienosti valjakossa, vaikka oma perhe jäi lähtöpaikalle odottamaan - vielä kun Veronaakin pääsisi kokeilemaan niin, etten ole itse mukana