24.5.14

Ihana kevät!

Kevät tuo mukanaan monta ihanaa asiaa koiranomistajalle. Se alkaa tietenkin lumen sulaessa lattialle ilmestyvistä kurajäljistä. Sisälle tullaan aina suihkun kautta ja tassut, sekä vatsa täytyy myös kuivata hyvin. Kun lenkillä tulee vastaan samojedinkoira kurahaalarissa, sitä miettii helpottaisiko se meidänkin koirilla...
Seuraavaksi onkin karvanlähdön aika ja tällaisesta laumasta sitä lähteekin ihan kiitettävästi. Tämänhetkinen tilanne on se, että muut ovat melkolailla täydessä turkissa, paitsi Sero, jonka karvatuppoja löytyy kaikkialta. Vanhalla, vieläpä kastroidulla koiralla karvan vaihtuminen voi olla tiukassa, mutta on tärkeää harjata vanha karva pois, ettei se pääse takkuuntumaan tai huopaantumaan. On yleinen harhaluulo, että pohjavillan omaavat rodut jotenkin kärsivät lämmöstä ja auringonpaisteesta. Minulla on video vuoden 2010 superhelteiden ajoilta, jolloin mittari näyttää varjossa + 35 astetta ja Odessa rellottaa täydessä pohjavillassa kuistilla suorassa auringonpaisteessa. Monet siperianhuskyn suorastaan nauttivat hurjista lämpötiloista, Odessakin kävi vain välillä sisällä viilentymässä ja juomassa ja palasi sitten takaisin aurinkoa palvomaan.

On turhaa väittää, että pohjavillaisia koiria klipataan sen takia, että niillä on liian kuuma ja ne eivät pärjää kesällä. Syy on omistajan päässä, hassut leijonakampaukset tai irokeesit ja kaljut siperianhuskyt ovat heidän mielestä hassunhauska, huomiota herättävä ilmestys ja oikeuttavat turkin pilaamisen. Klippaus on sallittavaa ainoastaan vanhoilta tai sairailta koirilta, joilla ei ole normaalia turkkia. Pohjavillaisen koiran turkissa "ilmanvaihto" pelaa ja päällyskarva suojaa ihoa auringon vaarallisilta säteiltä. Turkki paitsi suojaa kuumuudelta myös muilta ihanilta kesävierailta kuten hyttysiltä. Jopa Siperiassa kesälämpötilat voivat olla melkoisia ja ajatelkaapa sitä hyttysten määrää, joten peitinkarva on koiralla ihan syystä.

Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen; ötökät. Sero vihaa hyttysiä ja muita verenimijöitä, se ei kertakaikkiaan voi olla tarhassa jos tuuli ei vie ötököitä mennessään. Ehkä Sero on liian hienostunut, mutta vanhaa herraa ei pakoteta hyttysten syötiksi. Hyttysten määrää voi vähentää pitämällä paikat kuivina, eli pitää huoli siitä, ettei tarhan lähettyvillä ole seisovaa vettä, mistä hyttysiä kasvaa. Kevään ensimmäinen punkki löytyi 21.5. Punkit on välittömästi irrotettava ja kiinnityskohta desinfioitava. Meidän koirille annetaan pahimpaan punkkiaikaan lääkeampullit, jotka tappaa kaiken "kissaa pienemmän", joten silloin on unohdettava uiminen, ellei halua tuhota uimapaikan pienotuksia. Näiden lääkkeiden kanssa tulee olla hyvin varovainen, ne eivät sovi kaikille roduille ja joistakin lääkkeistä voi tulla oireita esim. koirille, joilla on alhainen kohtauskynnys ja siten taipumusta epilepsiaan. Meidän koirille ei ole koskaan oireita tullut. Punkit levittävät Suomessa borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, jotka voivat molemmat olla tappavia. Ulkomailla matkustaessa koira voi myös saada punkeista koiran babesioosin, eli punataudin; lienee vain ajan kysymys milloin sitä alkaa löytyä myös näiltä korkeuksilta.

Tarhaolosuhteissa olikin haastetta tänä keväänä jatkuvan sulamisen ja jäätymisen kanssa. Peilijäällä on paitsi ihanaa luistella, myös sieltä koirien takapäästä tulevan tavaran siivous oli erityisen haasteellista. Kun tarhaa ei saa siivottuun edes rautaisella pistolapiolla sitä alkaa miettiä, että puhalluslampusta olisi muuhunkin kuin crème brûléen käristämiseen... Aseiden määrä olikin melkoinen kun tarhan vierustalla oli 3 isoa lapiota, muovinen monipiikkinen talikko, iso ja pieni lasten hiekkalapio, metalliharava ja teräväkärkinen pieni puutarhalapio. Kesäkäytössä riittää ne lasten muovilapiot, jätesäkki sankossa ja kutteripurua pienemmässä sankossa. Uusien välineiden suunnittelukin on kovassa vauhdissa! Uuden tarhan paikka odottaa valmiina, pohjaratkaisuksi jäi lopulta maapohja siskoni argumentista, että siperianhusky rakastaa kaivaa. Helposti siivottavat pohjat sai siis unohtaa, onhan siperianhuskyn mieliteot tärkeimpiä.

Koska tässä tulikin tarpeeksi tarinaa, jatkan toiste koirien kesätreenistä ja muista aktiviteeteista, sekä muuta jupinaa mm. lämpöhalvaus- ja ylikuumumisoireista, jotka kokeneemmatkin omistajat joskus sivuuttavat.



2 comments:

  1. Anonymous9.6.14

    1. Terveen koiran turkki ei pilaannu ajelemisesta mitenkään. Ei sen enempää kuin ihmisen hiukset pilaantuvat niiden leikkaamisesta. Se kasvaa takaisin sellaisena kuin se on ja jos se muuttuu, se johtuu hormonaalisista yms. terveydellisistä seikoista.

    2. Pohjavillallisen koiran turkissa ilmanvaihto pelaa tasan yhtä hyvin kuin jos itse kulkisit villapaidassa ulkona. On silkkaa valetta väittää, että se suojaisi kuumuudelta mitenkään.

    3. Mikä sinä olet määräämään milloin koiran turkin klippaaminen on sallittua?

    ReplyDelete
  2. 1. En ole koskaan väittänyt, ettei turkki kasva terveellä koiralla normaalisti takaisin...

    2. Ihmisen ja villapaidan vertaaminen on todella ontuvaa, ainakaan minulla villapaita ei kasva ihostani, enkä pysty liikuttelemaan sen lankoja olotilan mukaan muodostaen esim. paremmin eristävän pinnan. Koirat eivät myöskään hikoile iholta samalla tavalla kuin ihmiset vaan viilentävät itseään pääosin läähättämällä.

    Peitinkarva suojaa monelta asialta, kun turkki ajellaan ajetaan myös peitinkarva, eikä koiralle jää suojaa auringon säteitä tai hyönteisiä vastaan. Erilaisen, huokoisen rakenteen takia pelkkä pohjavilla imee itseensä enemmän lämpöä, varsinkin jos peitinkarva ei heijasta yhtään lämpösäteitä pois. Kuumien alueiden koiraeläimet eivät ole kaljuja ja pohjavillaisille koirille on normaalia joko pudottaa pohjavilla kokonaan kesäajaksi tai ainakin huomattavasti ohentaa sitä.

    3. Täten "määrään" yli 10 vuoden kokemuksella eri ikäisistä arktisista rekikoirista.

    ReplyDelete