Herajärvi doppelgänger Tuupovaarassa

Selasin netistä jotain kivaa lähiretkeilyn pariin sopivaa luontopolkua, jonka kävelisi parissa tunnissa ja kartalta silmään osui Tuupovaarassa sijaitseva Herajärven Natura-alue. Muuta infoa paikasta ei sitten löytynytkään, vain että siellä näkyy kulkevan n. 6 km pituinen luontopolku. Lähikohteisiin ei onneksi sen kummempia suunnitelmia tarvitse, sen kun vain pakkaa koiran autoon ja menoksi! Kuuluisampi Herajärvi ja Herajärven kierros löytyy tietenkin Kolilta. Vitsikkäästi myös tämän Herajärven rannalta löytyy Koli, onkohan Tuupovaara saanut joskus houkuteltuun kävijöitä pienellä sekaannuksella!

Parkkipaikalle on helppo navigoida Ilomantsintieltä ja lähtöpaikalla on ensimmäinen monista infotauluista, joihin on merkitty Natura-alue ja kartassa näkyvä pallero osoittaa myös oman olinpaikan. Reitti on merkitty sinisellä ja oranssilla maalilla ja se osoitti heti portista lammasaitaukseen. Jaa, mitenkäs sitä nyt koiran kanssa edetään kun joissakin paikoin Natura-alueilla, joissa myös on lampaita olen nähnyt koirat kieltävän kyltin. Täällä sellaista ei kuitenkaan ollut, joten menimmepä kuitenkin. Meillä oli mukana vain Odessa ja tiesin, että sen ja lampaiden välillä ei pääsisi missään tilanteessa tapahtumaan mitään katastrofaalista.

Kävimme ensin tutkailemassa laidunalueella sijaitsevia isoja infotauluja ja siellä oli myös nuotiopaikka, puuvaja ja vessa. Nuotiopaikka oli rajattu aidalla, joten päästin odotellessani Odessan hetkeksi kirmailemaan siihen. Ei mennyt kauaa kun Odessan katse kiinnittyi metsänreunaan ja häntä heilahti siihen malliin, että kaverit oli varmastikin bongattu. Otin siis Odessan takaisin hihnaan, ettei se vahingossakaan pääse liittymään villavien laumatovereiden joukkoon.

Reitti kulkee sekä alku- että paluumatkalla lammasaidan sisällä, eli on ehdottoman tärkeää pitää koirat kiinni ja häiritsemättä lampaita (ja jos koirat on alueella kielletty niin pahoittelen ja pyydän alueen hoitajaa laittamaan koirakieltokyltin polun alkuun). Mukaan ei siis voi ottaa haukkuvaa koiraa tai koiraa, joka voisi näykätä lampaita - lampaat tulevat nimittäin todella lähelle. Lammasaidan portit täytyy myös muistaa sulkea kunnolla, ettei Tuupovaaran metsiin muuta luonnonvaraista lammaskantaa.

Polku kulkee metsässä ja nousee välillä harjujen päälle, mistä ei kuitenkaan ole sen ihmeellisempiä näköaloja. Luonnontilainen metsä ei tarjoa hirveästi vaihtelua, mutta polun varrella on jonkin verran pitkospuita, isoja muurahaiskekoja ja muuta tyypillistä nähtävää, joista on vieläpä paikoin kerrottu infotauluilla. Kartta ja oman sijainnin osoittava infotaulu löytyy myös reitin varrelta n. 1 km välein. Herajärvessä on kirkas vesi ja hieno pitkälle jatkuva hiekkaranta, joten kesäkeleillä uimavarusteet ehdottomasti mukaan. Nousua tulee jonkin verran, muttei mitään mistä peruskuntoinen ei selviäisi.

Mainitsinko jo lampaat? Ne olivat tulleet meitä vastaan portille aitauksen toiselle puolelle. Kehuin Odessaa sen hienosta käytöksestä ja jatkoimme matkaa, jolloin lampaat seurasivat meitä jonkin matkan päästä. Juotimme Odessan ja veimme sen hetkeksi autoon odottamaan, jotta voisimme vielä tehdä tuttavuutta lampaiden kanssa. Lampaiden tullessa ympärille ajattelin vain, että ei kai tällaiseen paikkaan voisi mitään tappajalampaita laittaa ja kaikki käyttäytyivätkin oikein hienosti. Vieraskirjan mukaan Herajärvellä käy jonkin verran väkeä, vaikka polut eivät ole kovinkaan käytetyn näköisiä.

Tuupovaarassa ihmiset aidataan ja lampaat liikkuvat vapaana! Jos lampaat tekevät liian läheistä tuttavuutta nuotiopaikalle pääsee aitaukseen turvaan. Musta lammas eli tietenkin Black Phillip oli suosikkini, wouldst thou like to live deliciously? Retki Tuupovaaraan oli taas oikein virkistävä ja Odessallakin riitti muille koirille kerrottavaa sen pyörittyä ties missä hajuissa.