Joskus voi vain ihmetellä mitä
koirien päässä liikkuu. Että liikkuuko mitään vai liikkuuko
turhankin livakasti. Tässä on saanut huomata elävänsä
jonkinlaisilla Hullun Hatuntekijän teekutsuilla kun jakaa arkea
näiden siperiankoirien kanssa.
Verona on palkannut League of Shadowsiin nyt myös Vegan ja tiimi terrorisoi toistuvasti ruokapöydän läheisyydessä. Leipoessa on pöydältä kadonnut täysi kananmunakenno munineen päivineen ja nurkan takaa on löytynyt tyhjä kenno sekä kaksi huuliaan lipovaa superpahista.
Laumasta löytyy kleptomaani, jonka on aivan pakko varastaa. Kaikki kelpaa ja parasta on tulla jahdatuksi. Kerran näin näkökentän reunalla vilahtavan huskyn pyllyn, josta sojotti häntä aivan liian pystyssä asennossa ollakseen luvan kanssa liikkeellä. Saatuani Veronan kiinni se katsoi minua suurin tietämättömin silmin ja siirsi tassuaan vasemmalle 10 cm. Suusta ei löytynyt mitään ja Verona hymyili viattomasti vakuuttaen syyttömyyttään. Vaan minua ei niin vain huijatakaan! Mitäs sieltä tassun alta löytyi... Verona oli varastanut klemmarin ja piilotteli sitä räpylänsä alla. Koirat pitävät huolen siitäkin, että astioita löytyy aina kaikkialta, ruokakuppeja kilistellään ja Verona kantaa isoimmankin kattilan vaikka sänkyyn – ihan huvikseen vaan.
Näitä teekutsuja koristaa jatkuvasti mystiset vaahtomuovikappaleet. Kun leluja ei ole tuhottu ja sänky makaa siististi peiteltynä päiväpeiton alla tarvittiin varjostaja League of Shadowsin johtohahmolle Veronalle. Ensin Verona hiippaili sängylle, taittoi sitten petarin päiväpeittoineen ja nyhti vaahtomuovia petarin sisäpuolelta. Suu täynnä palasia se painoi petarin takaisin paikalleen ja tarkisti, että peitto peittää rikospaikan. Näin selvisi sekin mysteeri.
Liigaan liityttyään Vegakin on löytänyt sisäisen pahiksensa. Päästän sen aina vapaaksi tarhaan mennessä ja tarhasta tullessa, koska Vegalla on aina kovin kiire määränpäähänsä. Olen tietenkin itse hitaampi, joten Vega kirjaimellisesti hyppii seinälle jos en ehdi ovea avaamaan. Siksi seinää koristaakin 4 tassunjälkeä, Vega käy seinällä jokaisella raajallaan. Erään kerran Vega kuitenkin huomasi pihapiirissä vaarallisen vihollisen. Se mietti kovasti mitä tekisi kauempana kaikessa rauhassa istuvan kissan suhteen. Samalla kun komensin Vegaa välittömästi siirtymään sisätiloihin se ampaisi hurjaan vauhtiin kohti kissaa ja toivoin, ettei menossa ole 9. henki. Mutta mitä teki Vega, läimäisi kissaa tassulla ja juoksi kuin luoti sisälle peräänsä katsomatta. Hölmistynyt kissa jäi karvat pörhistyneenä istumaan niille sijoilleen.
Sero on se hieman hömpähtänyt sukulainen, joka ei oikein tiedä missä mennään. Sero päästetään sisälle ja kohta se vaatii päästä takaisin kuistille. Niinkuin Finnairin mainoksessa, Seron äänellä: ”On pakko lähtee pois, jotta voi tulla takasin”. Oikeasti Sero on tehnyt tätä aina, mutta nykyään se ei viitsi itse avata ovea (koiramme avaavat ovet kahvasta molempiin suuntiin) vaan käskyttää ihmisiä. Odessa sitten on ihan oma tapauksensa. Se on aina into piukeana menossa kaikkialle, pomppii, hyörii ja hössöttää. Olen miettinyt, onkohan Odessan suvussa russeliverta... Odessa purkaa intoaan aktivointipalloonsa, johon se on kehittänyt sellaisen pakkomielteen, että siihen on saatava namuja aina. Olen kertonutkin kun kerran Odessa toi aamulla pallon makuuhuoneeseen, painoi cd-soittimen kannen auki ja asetti pallon levyn paikalle. Vahemmiten Odessasta on tullut melkoinen sisäkissa ja kun kerran erehdyin kysymään haluaako hän tarhaan päiväksi, on Odessa siitä lähtien tepastellut innoissaan taaksepäin kun on tarhaan lähdön aika. Ja sitten se tyytyväisenä makaa vaikka koko päivän sohvalla.
Tämä oli Halloween-postaus. Vähän kyllä rääkättiin eläimiä, kuvat tulee seuraavassa postauksessa.
Verona on palkannut League of Shadowsiin nyt myös Vegan ja tiimi terrorisoi toistuvasti ruokapöydän läheisyydessä. Leipoessa on pöydältä kadonnut täysi kananmunakenno munineen päivineen ja nurkan takaa on löytynyt tyhjä kenno sekä kaksi huuliaan lipovaa superpahista.
Laumasta löytyy kleptomaani, jonka on aivan pakko varastaa. Kaikki kelpaa ja parasta on tulla jahdatuksi. Kerran näin näkökentän reunalla vilahtavan huskyn pyllyn, josta sojotti häntä aivan liian pystyssä asennossa ollakseen luvan kanssa liikkeellä. Saatuani Veronan kiinni se katsoi minua suurin tietämättömin silmin ja siirsi tassuaan vasemmalle 10 cm. Suusta ei löytynyt mitään ja Verona hymyili viattomasti vakuuttaen syyttömyyttään. Vaan minua ei niin vain huijatakaan! Mitäs sieltä tassun alta löytyi... Verona oli varastanut klemmarin ja piilotteli sitä räpylänsä alla. Koirat pitävät huolen siitäkin, että astioita löytyy aina kaikkialta, ruokakuppeja kilistellään ja Verona kantaa isoimmankin kattilan vaikka sänkyyn – ihan huvikseen vaan.
Näitä teekutsuja koristaa jatkuvasti mystiset vaahtomuovikappaleet. Kun leluja ei ole tuhottu ja sänky makaa siististi peiteltynä päiväpeiton alla tarvittiin varjostaja League of Shadowsin johtohahmolle Veronalle. Ensin Verona hiippaili sängylle, taittoi sitten petarin päiväpeittoineen ja nyhti vaahtomuovia petarin sisäpuolelta. Suu täynnä palasia se painoi petarin takaisin paikalleen ja tarkisti, että peitto peittää rikospaikan. Näin selvisi sekin mysteeri.
Liigaan liityttyään Vegakin on löytänyt sisäisen pahiksensa. Päästän sen aina vapaaksi tarhaan mennessä ja tarhasta tullessa, koska Vegalla on aina kovin kiire määränpäähänsä. Olen tietenkin itse hitaampi, joten Vega kirjaimellisesti hyppii seinälle jos en ehdi ovea avaamaan. Siksi seinää koristaakin 4 tassunjälkeä, Vega käy seinällä jokaisella raajallaan. Erään kerran Vega kuitenkin huomasi pihapiirissä vaarallisen vihollisen. Se mietti kovasti mitä tekisi kauempana kaikessa rauhassa istuvan kissan suhteen. Samalla kun komensin Vegaa välittömästi siirtymään sisätiloihin se ampaisi hurjaan vauhtiin kohti kissaa ja toivoin, ettei menossa ole 9. henki. Mutta mitä teki Vega, läimäisi kissaa tassulla ja juoksi kuin luoti sisälle peräänsä katsomatta. Hölmistynyt kissa jäi karvat pörhistyneenä istumaan niille sijoilleen.
Sero on se hieman hömpähtänyt sukulainen, joka ei oikein tiedä missä mennään. Sero päästetään sisälle ja kohta se vaatii päästä takaisin kuistille. Niinkuin Finnairin mainoksessa, Seron äänellä: ”On pakko lähtee pois, jotta voi tulla takasin”. Oikeasti Sero on tehnyt tätä aina, mutta nykyään se ei viitsi itse avata ovea (koiramme avaavat ovet kahvasta molempiin suuntiin) vaan käskyttää ihmisiä. Odessa sitten on ihan oma tapauksensa. Se on aina into piukeana menossa kaikkialle, pomppii, hyörii ja hössöttää. Olen miettinyt, onkohan Odessan suvussa russeliverta... Odessa purkaa intoaan aktivointipalloonsa, johon se on kehittänyt sellaisen pakkomielteen, että siihen on saatava namuja aina. Olen kertonutkin kun kerran Odessa toi aamulla pallon makuuhuoneeseen, painoi cd-soittimen kannen auki ja asetti pallon levyn paikalle. Vahemmiten Odessasta on tullut melkoinen sisäkissa ja kun kerran erehdyin kysymään haluaako hän tarhaan päiväksi, on Odessa siitä lähtien tepastellut innoissaan taaksepäin kun on tarhaan lähdön aika. Ja sitten se tyytyväisenä makaa vaikka koko päivän sohvalla.
Tämä oli Halloween-postaus. Vähän kyllä rääkättiin eläimiä, kuvat tulee seuraavassa postauksessa.
Lisäys, otsikko on mukailtu Rockettotheskyn biisistä A Flock Of Chestshire Cats.
0 kommenttia:
Post a Comment