Veden tuoksu

Viime viikolla tuuli toi mukanaan avoveden tuoksun. Kevät on täällä. Otin kerrankin kameran mukaan lenkille ja kävimme katsomassa perinteistä kevätseurantapaikkaamme. Järvi oli täysin jäässä ja paksun lumen peitossa, joki sen sijaan on jo auki virtauspaikkojen kohdalla. Yllä olevassa kuvassa on tyypillinen Odessan nuuhkintailme; maailman hassuin koira ei voi edes tunnelmallisesti nuuhkia kevätilmaa näyttämättä koomiselta. Sero mennä touhotti tuhatta ja sataa, se haistoi jäniksen raadon 100m päästä, Odessaa ei voinut vähempää kiinnostaa. Ihana kurakausi on alkanut ja lenkin päätteeksi oli vuorossa antaumuksellinen lumikylpy. Koirat eivät edes huomanneet vieressä tarkkailevaa silmäparia.

Käpsyjen anatomia

Yksi rekikoiran tärkeimmistä työkaluista on sen kestävät käpälät: "Soikeat, mutta eivät pitkät, keskikokoiset ja tiiviit. Varpaiden ja päkiöiden välit ovat tiheäkarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Koiran seistessä vapaasti käpälät eivät käänny sisään- eivätkä ulospäin". Itseasiassa yllä olevassa kuvassa on melko mallikelpoiset käpälät, vaikka ne eivät spesifisesti kuvaakaan juuri siperianhuskyn tassuttimia. Talvisin karvaa tulee tassujen pohjassa olla huomattavasti enemmän. 

Rekikoiran käpälien tulee olla sen verran kestävät, että ne toimivat monenlaisissa lumiolosuhteissa. Ei kuitenkaan ole epänormaalia, että terävällä jäällä anturat tai varpaanvälit vuotavat verta (tsuktsitkin käyttivät koirillaan nahkatossuja) tai että lunta paakkuuntuu karvoihin suojasäällä. Karva on erinomainen suoja jäisiä olosuhteita vastaan, mutta keväällä huonolla säällä eläimet, joilla yhä on talvitassut alla joutuvat jyrsimään lumipaakkuja käpälistään - oli kyseessä sitten grönlanninkoira tai jääkarhu. Keväällä käpälät ovat kovalla koetuksella sekä vaikeiden jääolosuhteiden että liian lämpimän sään suhteen! Onneksi meidän kohdallemme tällainen "paakkusää" on sattunut vain kerran.

Työskentelevän koiran kynnet kannattaa pitää melko pitkinä, sillä ne kuluvat varsinkin sulan maan kaudella, mutta talvisin täytyy olla tarpeeksi pitoa, ettei koira liukastu ja, jotta se voi todella vetää kuormaa. Tästä tulikin mieleeni kirjoittaa aiheesta. Nimittäin Odessan "sukuvika" on sen kamalan herkät käpsyttimet. Rekikoiran toimessa ne ovat vallan mainiot, mutta kun tulee aika leikata kynsiä lyhemmäksi Odessa katoaa maisemista rytmikkään tassujen rapsutuksen saattelemana. Kamalinta on jos joku kajoaa sen etukäpsyttimiin. Silloin käpälät ja koko etujalat yksinkertaisesti katoavat: "Ei mulla ole etujalkoja, leikkaa takakynnet!" Odessa on erityisen taitava vetämään jalkansa allensa, jotta tosiaan näyttää siltä kuin etujalkoja ei olisi.

Kun kynnet on leikattu säädyllisen pituisiksi Odessa näyttää hapanta naamaa liukastellessaan lattialla ja lopulta venyttää itsensä sammakko-asentoon lopuksi räpsäyttäen takakäpälät kovaäänisesti vasten lattiaa. Se on Odessan bravuuri ja käpsyt ovat silloin takaräpsyt. Seron vanhat käpsyt on onneksi helppo leikata  ja siihen menee vain hetki Seron taivastellessa että mani- ja pedikyyri on taas aikataulusta jäljessä. Meillä muuten on yhä ne samat punavartiset kynsileikkurit, jotka on olleet käytössä yli 10 vuotta. Ei ole parempia kohdalle sattunut ja jossain arvostelussakin juuri samanmerkkiset veivät voiton.

Nokkelimmat huomasivat, että blogin ulkoasu on saanut uuden ilmeen! Fiksuimmat huomaavat tässä vaiheessa, että hei tekstihän olikin kirjoitettu suomeksi! FB-kieleni on salakavalasti muuttumassa englanniksi joten Sorry Folks, blogia kirjoittelen vaihteeksi suomenkielellä.

  

Playing with numbers

 At the end of last year I was fortunate to stay for a while in Kuuhaukun kennel and help with the latest litter of Siberians. And there sure was plenty of work! For someone it may equal 3 different litters but there was only one with 9 little rascals. And I thought someone said line breeding reduces litter sizes... People are also saying that it's hard to sell puppies but all these 9 Siberians were immediately reserved. So if you are looking for a puppy you need to contact the breeder well before the litter is born!

 It was fun and interesting to work with this litter because there are no Kuuhaukun kennel lines. On the outside the puppies looks quite familiar but there are little differences in their character. It's interesting to see how they grow up and how they are doing after the first year.

We are doing good. I have both our oldest (and first) animals in the house, Banda the bunny is over 10 years old senior and is enjoying his bunny company. With the dogs we are working for a new trail and hopefully getting premissions to use it also in the future. We've been sledding just like before and I even had the time to repair the sled a little. We have also been doing little "safari" work for kids. The dogs have worked very hard, Sero is a natural worker but Odessa heats up a little when she gets tired. I love her attitude though, she just needs more experience of pulling heavier loads and she needs to understand that if the sled is heavier she don't have to run that fast!

I've been working on some Siberian-related stuff and hopefully everyone will see the outcome this spring. Don't you worry I'll let you know later!

You wouldn't guess this mom has nursed 9 puppies for over 5 weeks!

It's been a great winter. Here 700m from our home.

I thought you want to see more pictures of the Kuuhaukun puppies!

 In Seventh Heaven

Give Me Five and Eight Below