Nyt tulee tuutin täydeltä Vegaa blogiin! Vaelluspossu-Vega pääsi testaamaan uuden vesilelunsa. Katsoin tuota lelua jo viime kesänä, mutta odottelin, että sen hinta hieman tippuisi. Harmi kyllä, mutta possu ei kellu pystyasennossa uimarenkaansa varassa vaan ihan sivuttain. Vega pääsi n. 6 km lenkin jälkeen ihan omalle rannalle juoksemaan. Tähän aikaan vuodesta koiria saa pitää vapaana vain kun ne ovat välittömästi kytkettävissä ja Vega on koiristamme ainoa, joka tulee heti kutsusta luokse. Koiran vapauteen täytyy aina myös kysyä maanomistajan lupa, joten tällaisen uimarannan löytyminen on todellinen onni!
Vega menee vedessä kuin saukko ja jaksaa noutaa lelujaan niin kauan kuin niitä sille heitetään. Tässä lelussa on myös vinkuva osa, mutta possu lopetti vinkumisen melko pian leikkien alettua. Ehkä se kastui, mutta vesilelun pitäisi tietysti toimia juuri tällaisissa olosuhteissa. Renkaan ja possun saa myös irti toisistaan ja Vega tykkäsi hakea molempia.
Vega pysyy hyvin kuulolla ja jättää luonnon eläimet käskystä rauhaan. Kun linnut antavat varoitusääniä on koiran parempi siirtyä kauemmaksi, sillä lähellä voi olla puolustuskyvyttömiä poikasia. Muut koiramme eivät ole yhtä hurjia uimareita, Verona kastautuu vain mahaan asti ja Odessa saattaa käydä muutaman kierroksen omaan tahtiinsa jos siltä sattuu tuntumaan. Vegakaan ei omaksi huvikseen uiskentele, vaan tulee veteen kutsusta tai noutaessaan. Possu sai kyllä kyytiä koko rahan edestä ja tällaisten vesipossujen leikkejä on todella viihdyttävää seurata!
.
Helteisen päivän päätteeksi kävimme Odessan kanssa Vekaruskoskella Tuupovaarassa. Tällä kertaa kävelimme 8 km lenkin, jonka varrelle osuu parhaat koskimaisemat ja mukavan vaihtelevaa maastoa. Jatkoimme kylän ohi Öllölään päin ja jätimme auton parkkialueelle tien viereen siinä kohtaa, missä tie ylittää Kotajoen. Parkkialueelta lähtee 4 km pituinen merkitty reitti kohti Vekaruskoskea.
Reitti on pääosin helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Yhdessä kohtaa polku meinaa kadota ja juurakkoisessa maastossa oli vielä useita märkiä kohtia. Alkumatkasta kuljetaan kuusipainotteisessa metsässä isojen muurahaiskekojen ohi ja välillä mennään metsätien pohjaa ja käväistään hieman pellon vierelläkin. Varjoisat metsät tarjoavat toivottua viilennystä ja Odessa kävi kuorruttamassa itsensä mudalla jokaisessa löytämässään ojassa.
Joen rannalle ei ole missään vaiheessa pitkä matka, joten koiraa pääsee tarpeen vaatiessa uittamaan ja juottamaan. Koirat täytyy tietenkin pitää koko ajan kytkettynä. Hyttysiä on nyt todella paljon. Heti kun pysähtyi ottamaan kuvia sai seurakseen sankan pilven hyttysiä ja Odessankin silmäluomet reagoivat jo niin moniin pistoihin. Mutta se ei Odessan menoa lainkaan hidastanut!
Ja siellähän se riippusilta oli vanhalla paikallaan. Tältä puolen jokea sillan lähestyminen on helpompaa, sillä sillalle pääsee suoraan kallion päältä. Joki oli selvästi kesyyntynyt kun vertaa valtaviin kevätkuohuihin, joita ihailimme viimeksi. Odessa meni keinuvalle sillalle reippaan päättäväisesti ja askelsi asiaan kuuluvalla rauhallisuudella. Latasin Instagramiin videonkin Odessan ensimmäisestä ylityksestä, Odessa käveli sillan ainakin kuusi kertaa ja oli joka kerran jälkeen niin ylpeä uskaltamisestaan! Sillan toisessa päässä on jyrkät portaat ja niin kuin viimeksikin, suosittelen koiralle tukevia valjaita joista sitä voi tukea ja tarpeen tullen koiran voi onkia joesta valjaiden avulla.
Odessa vainusi jo kaukaa Myllykosken laavulta tulevat tuoksut. Laavulla oli muutama ihminen tulilla, mutta muita ihmisiä emme sitten nähneetkään. Jatkoimme kuitenkin Vekaruskoskelle asti ja paistelimme siellä eväitä. Nuotio karkoitti onneksi suurimman osan hyttysistä. Odessa kävi seisomassa kosken kuohuissa, ehkä se ymmärsi miten hyvin valjaat tukevat sitä sen seikkaillessa liukkailla kivillä kosken kuohuja haukkaillen. Minulla oli kamerassa teleputki, joten en saanut kuvia kun Odessa näytti joessa seisoessaan aivan lohia pyydystävältä karhulta.
Palasimme autolle samaa reittiä, yhteensä matkaa tuli n. 8 km. Geokätköt jätimme vielä seuraavaan kertaan, ehkä käydään syksymmällä lasten kanssa ne etsimässä. Autossa lötkötti kotimatkalla hyvin tyytyväinen ja hyvin märkä koira.
.
Koirien kanssa on ollut nyt kaikenlaista kesäpuuhastelua, Odessankin
kalenteri näyttää täyttä kaverikoiravierailuiden suhteen. Joensuun Musti
ja Mirri-liikkeessä on Kaverikoirapäivä 1.7.2017 klo
12-14.30, jossa pääsee tapaamaan Kaverikoiria ja vaikka kyselemään lisää
toiminnasta. Paikalla on enintään neljä koirakkoa kerrallaan n. tunnin kestävissä vuoroissa.
Muuten
koirat voivat oikein pulleasti, mikä johtunee pitkälti siitä, että
ruokakuppiin on hurahtanut turhan paljon kuivaruokaa nyt kun en anna
kuivaruuan turvota niin kauaa kuin ennen. Vega osoitti jo itsekin, että
nyt on turhan tuhdit annokset ja se on saanut purkaa energiaa myös
uimalla. Instagramin tarinoissa näkyy hieman enemmän arkeamme ja tässä muutama ote sieltä.
Korjasin ja pesin koirien vinkuvat pehmolelut (vinku kesti myös pesun)
ja muut pehmolelut. Ne ovat taas toistaiseksi pysyneet ehjänä. Uusi
lelu-taktiikkani oli hankkia paljon leluja, jotta koirat eivät keskittyisi niihin muutamaan ja rikkoisi niitä heti. Varsinkin Verona haluaa yhä repiä lelut riekaleiksi ja Vegan leikeissäkin leluihin tulee pistohaavoja. Vaikka ensin naureskelin tuolle koirien Buffille, niin kyllähän se voisi toimia heijastimena... Unikuvia tulee otettuun melko paljon, täytyy joskus tehdä kollaasi siperialaisten nukkuma-asennoista.
