Rain Dogs

Sero rakastaa sadetta. Kun sataa ja myrskyää on aivan varma, että Sero nukkuu ulkona tiukalla huskyrullalla omassa laatikossaan. Mitä kovempi myrsky, sitä enemmän Sero näyttää nauttivan, eikä sitä saa sisälle kuin väkisin. 

Pentujen tulo taloon on tehnyt Serosta todella huomionkipeän. Kun meille tulee vieraita Sero ulvoo mörisevällä äänellään ja tunkee itsensä rapsuteltavaksi. Jos joku erehtyy sitä rapsuttamaan, Sero ei anna lopettaa. Salaa Sero myös nauttii pentujen huomiosta, vaikka meidän läsnäollessa se yleensä murisee pennuille kuin vanha pappa: "Ei saa juosta sisällä", "leikkikää rauhallisemmin niillä leluilla", "ja olkaa jo hiljaa". Olen kuitenkin nurkan takaa nähnyt kun Sero on antanut pentujen kiipeillä ja laskea mäkeä selässään.

Ja sitten Sero sai oman pennun. Se oli vaaleanpunainen ja se röhki. Sero kantoi sitä varovasti suussaan, suojeli sitä pennuilta ja nuoli sen antaumuksellisesti puhtaaksi. Röhköpossu kuitenkin adoptoitiin pian hattuhyllylle, koska pennut olivat liian kiinnostuneita siitä. Sittemmin Sero on ominut muita vanhoja lelujaan pennuilta. Sen ensimmäinen lelu, sininen vinkusiili ostettiin sille 3.8.2001 ja nyt sitten Sero innostui taas leikkimään sillä. Se riehuu pikkuinen lelu suussaan, tuo sen luokse heitettäväksi ja kirmaa jälleen sitä noutamaan. Ennen Sero leikki vain joululahjaksi saamallaan punaisella pallolla, johon muut koirat eivät saa koskea. Nyt vanha siilikin on menettänyt nenänsä pentujen käsittelyssä.

Sero rakastaa komentaa pentuja. Se tuo niille leluja, muttei anna pentujen leikkiä niillä. Ja pennut osaavatkin jättää vaarin rauhaan, niin hyvin että olen kopioinut Seron koulutusmenetelmiä. Aamulla Sero etsii pentuja huolissaan Odessan kanssa ja kun pennut viimein juoksevat yhtenä mustavalkoisena pallona sisälle on Sero silminnähden ilahtunut. Se leikkii pentujen kanssa ja antaa niiden hyppiä päälle. Eilen illalla Sero myös tarjoili pesueelle iltapalan. Se tuli ulkoa syömästä ja sillä sekunnilla kun pennut tulivat mielistellen nuolemaan sen huulia oli lämmitetty illallinen valmis.

Jos Sero laulaisi se 

kuulostaisi Tom Waitsilta.

Ja sateessa se kuvittelee

olevansa kulkukoira:

Kutsumanimi

Meille jäävä neiti on aivan hurmaava luonteeltaan! Se tulee vieraidenkin luokse korvat sivuilla häntä heiluen niin kovasti, ettei pentu meinaa pysyä pystyssä. Se kellahtaa uusienkin ihmisten eteen selälleen ja on lastenkin sylissä luottavainen ja rento lötkö. Joskus siitä ei meinaa saada edes otetta kun se on aivan sulaa vahaa ihmisten edessä.

Ei ihme, että se on monien suosikkipentu. Tällaisia kuvia on paljon lisää, niissä näkyy pennun tyypillinen, lempeä husky-hymy, mutta en halua laittaa nettiin kuvia, joissa näiden "kenneltyttöjen" kasvot näkyvät. Neiti on myös kissamaisen kevyt ja notkea, se varmaan tulee äitinsä tavoin löytymään ties mistä pöydiltä ja ikkunalaudoilta, hyllystä tämä pentu jo usein tavataan.

Ja sitten se nimi, jonka jo FB:ssa paljastinkin ;)

Tämä tuli mieleen kun tyttö syntyi ja siitä nimi,

pompous enough?

Verona:

6. viikko

Kuvassa yllä: 4. pennun katu-uskottava korvatyyli.

Pentujen elämässä on ollut paljon uusia asioita. Ensimmäinen autoajelu tehtiin Joensuuhun eläinlääkäriin, matkaa sinne on lähemmäs 40 km. Päivä oli kuuma ja ilmastointi saikin olla päällä. Jokunen ulvahdus matkan aikana kuului, mutta muuten pennut matkustivat rauhallisesti ja hiljaa. Uusi kevythäkki jopa kesti pentujen kynnet ja hampaat. Pohjakin kesti kuljetuksen klinikalle sisätiloihin, kaikkia pentuja ei tarvinnut yksitellen autosta hakea ja häkin kattoluukusta sai pennut kätevästi hoidettavaksi.

Pentutarkastuksessa oli kaikki ok ja pennut saivat myös mikrosirut. Hoitajia ainakin riitti kun eläinlääkärin lisäksi huoneessa oli parhaillaan kolmekin hoitajaa. Kiveksien laskeutumista saa vielä suurimmalta osalta odotella, mutta siitä emme huolehdi lainkaan - tulevat sitten jos ovat tullakseen, kunhan pennut muuten olisivat terveitä! Sirutuksessa tuli pieni itku kaikilta, loppupään pennuilta vain pieni vinkaisu, johtuen paremmasta otteesta. Kaikki olivat tutkimuksessa reippaita, eikä sanottavaa tullut mistään. Kennelnimetkin on jo mietittynä, harkitsen niitä vielä hetken ja sitten pitäisikin laittaa rekisteripaperit matkaan.

Nyt ei olekaan enää pitkä aika pentujen luovutukseen! Kukaan ei lähde heti 7 viikkoisena ja yksi on meillä vielä lähemmäs 10 viikkoiseksi. Se ei tietenkään pennun kannalta ole haitallista, sen parempi mitä kauemmin pentu saa olla emän ja sisarusten kanssa. Pennut elävät meillä normaalia arkea sisällä talossa, yöt ja aamut ne ovat pentuhuoneessa. Ne siis leimautuvat erilaisiin ihmisiin ja arjen tilanteisiin.Pennut ovat tottuneet kodin ääniin ja siihen, ettei kaikkia huonekaluja saa silputa. Myöskään sukkia ja housunlahkeita ei ole tarkoitus heti repiä riekaleiksi. Ulos tarpeilleen pääsee kun pyytää, vaikka välillä tulee kakkosasiatkin sanomalehdille (lattialle ei koskaan). Pennut uskaltautuivat ulos sateessa ja hirmuisessa tuulessa. "Röppö" taas jäi yksin ulos aitaukseen katselemaan ylpeänä myrskytuulta kuin merikapteeni.

Odessa on alkanut vieroittamaan pentuja, eikä maitoa olekaan aina tarjolla. Mamán häntä on enää pelkkä riuku kun Odessa on antanut herranterttujensa repiä häntänsä karvattomaksi. Pentuja ei enää kiinnosta missä äiti menee, eivätkä ne kaipaa sitä ollenkaan. Odessa sen sijaan ikävöi pentuja pitkän erossaolon jälkeen ja jopa Sero käy pentuja etsimässä jos niitä ei näy yläkerrassa. Serosta teen vielä oman postauksen.

Niin ja otin alustavalta listalta pari varaajaa pois, joten yksi poika on nyt vapaana ;). Vaikka eihän tuo haittaisi, vaikka jäisi tänne pidemmäksikin aikaa...

Korvatyylejä

"Röpöttirastaan uusi korvalook"

"6. pentu väsyneenä"

5. viikko

Pennut täyttävät pian 5 viikkoa ja kiirettä on pitänyt. Ne nukkuvat yönsä vielä yläkerran pentuhuoneessa, mutta koko ajan kasvavat pennut alkavat tarvita lisää tilaa ja ne pitäisikin pian siirtää äitinsä kanssa alakerran isompiin tiloihin.

Helle on näkynyt myös koiranpennun elämässä. Pennut osaavat itse juoda isostakin juomakupista ja ne ovat aamun viileydessä kaikkein villeimmillään. Kun ne aamulla pääsevät pois huoneesta kaikki pennut säntäävät talon toiseen päähän takaovelle ja ne tekevätkin isommat tarpeensa ulos (tänään kaikki isommat asiat on hoidettu ulkona, hyvä niin, sillä Odessan ei enää tarvitsisi kanssaihmisten mieliksi hoitaa siivousta = syödä caccaa).

Vaikka talo on ilmastoitu ja sisällä on nyt helteilläkin viileämpää kuin ulkona, pennut viettävät siestaa päivän kuumimman ajan. Ne heräävät syömään ja nauttimaan Odessan maitobaarin virvokkeita, ulkona käydään tärkeimmillä asioilla ja sitten pennut mielellään hakeutuvat laattalattioille viileään. Muutaman kerran ne jaksavat toki villitäkin ja silloin ne jo koettavat keksiä tuhotöitä ja kiusata arvoisaa Sero-herraa.

 Madotukset ovat ohi ja pennut voisi pian jo tunnistusmerkitä. Teemme sen kuitenkin pentutarkastuksen yhteydessä ja se taas on parasta tehdä lähempänä luovutusta. Pennut eivät tietenkään mahdu enää pienimpiin kuljetusbokseihin, joten jouduin tilaamaan niille uuden kantohäkin. Ehkä pääsemme pian jo kokeilemaan autoajelua jos ehtisimme käyttää pentuja rannalla vilvoittelemassa.

Pentujen liikkeet ja elekieli kehittyvät kovaa vauhtia. 1. pentuhan osasi jo astua n. 3 viikon ikäisenä, se myös ensimmäisenä osasi potkia takajaloilla merkiksi pissattuaan. Kaikki pennut ovat olleet nyt alustavasti varattuja, osa alustavista varaajista on jo käyneet katsomassa (en myy pentuja ihmisille, joita en ole tavannut tai joilla ei muuten ole hyviä suosituksia tutulta kasvattajalta) ja varauksetkin siten pitäviä. Kyselyitä on tullut todella paljon, myös niitä huonoja feikkejä, joille on kyllä saanut nauraa. Ihmiset kuitenkin melko hyvin tuntevat rodun ja sen erikoisvaatimukset. Osa varauksista meni heti kun ei tullut yhtään tyttöä myyntiin ja pari urosten varaustakin peruuntui elämäntilanteen takia. Eli varauksiakin on kyllä ollut jo 2 pentueen verran, kyselyitä liuta lisää.
 Ja niitä kuvia. Yritin taas niitä ottaa, auringonpaisteessa kuvat palavat puhki ja kun nyt illalla koetin pentuja kuvata jäimme hyttysten saaliiksi. Tässä yhteydessä siis vain muutama kuva, huomenna yritetään taas uudestaan!

Minulla meni taas kerran hermot tämän bloggerin kanssa, se ei vaan voi pitää fonttia oikeana ja kuvia/kuvatekstejä oikeissa kohdissa. Kuvista siis hieman: Yksilökuvissa "Apila"-pentu, jota ehdin tänään kuvata ennen kuin luovutimme hyttysten takia. Tämä poika on ensimmäisenä varattu. Kaikkia tietenkin kiinnostaa pentujen silmien värit, viidellä on siniset ja kahdella ruskeat. Keskimmäisessä kuvassa pennut takapihalla kompostiverkkoaitauksessa (3 pakettia verkkoa eli 12 elementtiä nippusiteillä kiinnitettynä). Vaikka pennut hieman pölyyntyvät rakennustyömaan hiekkapohjalla, se on hyvä siinä mielessä etteivät pennut kerää nurmikolta punkkeja. Askartelin pennuille myös rampin, ettei niiden tarvitsisi liikaa rasittaa kehittyvää luustoa ja niveliään. Osalla pennuista korvat välillä lurpahtaa, riippuen lämpötilasta ja mielentilasta :D.