6. viikko

Kuvassa yllä: 4. pennun katu-uskottava korvatyyli.

Pentujen elämässä on ollut paljon uusia asioita. Ensimmäinen autoajelu tehtiin Joensuuhun eläinlääkäriin, matkaa sinne on lähemmäs 40 km. Päivä oli kuuma ja ilmastointi saikin olla päällä. Jokunen ulvahdus matkan aikana kuului, mutta muuten pennut matkustivat rauhallisesti ja hiljaa. Uusi kevythäkki jopa kesti pentujen kynnet ja hampaat. Pohjakin kesti kuljetuksen klinikalle sisätiloihin, kaikkia pentuja ei tarvinnut yksitellen autosta hakea ja häkin kattoluukusta sai pennut kätevästi hoidettavaksi.

Pentutarkastuksessa oli kaikki ok ja pennut saivat myös mikrosirut. Hoitajia ainakin riitti kun eläinlääkärin lisäksi huoneessa oli parhaillaan kolmekin hoitajaa. Kiveksien laskeutumista saa vielä suurimmalta osalta odotella, mutta siitä emme huolehdi lainkaan - tulevat sitten jos ovat tullakseen, kunhan pennut muuten olisivat terveitä! Sirutuksessa tuli pieni itku kaikilta, loppupään pennuilta vain pieni vinkaisu, johtuen paremmasta otteesta. Kaikki olivat tutkimuksessa reippaita, eikä sanottavaa tullut mistään. Kennelnimetkin on jo mietittynä, harkitsen niitä vielä hetken ja sitten pitäisikin laittaa rekisteripaperit matkaan.

Nyt ei olekaan enää pitkä aika pentujen luovutukseen! Kukaan ei lähde heti 7 viikkoisena ja yksi on meillä vielä lähemmäs 10 viikkoiseksi. Se ei tietenkään pennun kannalta ole haitallista, sen parempi mitä kauemmin pentu saa olla emän ja sisarusten kanssa. Pennut elävät meillä normaalia arkea sisällä talossa, yöt ja aamut ne ovat pentuhuoneessa. Ne siis leimautuvat erilaisiin ihmisiin ja arjen tilanteisiin.Pennut ovat tottuneet kodin ääniin ja siihen, ettei kaikkia huonekaluja saa silputa. Myöskään sukkia ja housunlahkeita ei ole tarkoitus heti repiä riekaleiksi. Ulos tarpeilleen pääsee kun pyytää, vaikka välillä tulee kakkosasiatkin sanomalehdille (lattialle ei koskaan). Pennut uskaltautuivat ulos sateessa ja hirmuisessa tuulessa. "Röppö" taas jäi yksin ulos aitaukseen katselemaan ylpeänä myrskytuulta kuin merikapteeni.

Odessa on alkanut vieroittamaan pentuja, eikä maitoa olekaan aina tarjolla. Mamán häntä on enää pelkkä riuku kun Odessa on antanut herranterttujensa repiä häntänsä karvattomaksi. Pentuja ei enää kiinnosta missä äiti menee, eivätkä ne kaipaa sitä ollenkaan. Odessa sen sijaan ikävöi pentuja pitkän erossaolon jälkeen ja jopa Sero käy pentuja etsimässä jos niitä ei näy yläkerrassa. Serosta teen vielä oman postauksen.

Niin ja otin alustavalta listalta pari varaajaa pois, joten yksi poika on nyt vapaana ;). Vaikka eihän tuo haittaisi, vaikka jäisi tänne pidemmäksikin aikaa...