Koiramaisesti kaupungilla

Verona kasvaa aivan silmissä ja sen kasvun huomaa jo itsekin. Ensimmäisen rokotuksen aikaan tyttö painoi 9,6 kg ja oli muuten reipas neiti! Kliinisessä tutkimuksessa ei löytynyt mitään poikkeuksellista, eikä Verona inahtanutkaan kun sai pistoksen niskaansa. Reippaana oli myös odotustilassa ja vaikka ei ole vieraita koiria koskaan nähnyt niin ei ollut mitään pelkoa tai epävarmuutta.

"Happen kappiainen" matkusti myös hyvin autossa ja osasi siellä yksinkin rauhallisesti odotella. Sero-pappa jäi lääkärille unille, joten vietimme mukavaa (stressaavaa) päivää kaupungilla (kuljin koko ajan puhelin kädessä). Verona kävi eläinkaupasta ostamassa matkaevästä ja viemisiä ukille sekä äidille. Tarjosin sille mintun makuista perunaluuta, mutta se oli neidin mielestä maailman kamalin keksintö ja valitsi sitten itse maistuvamman luun. Alaskan klee kait ovat rantautuneet myös kotikaupunkiimme, joten Veronaa luultiin myös minihuskyksi.

Päivä oli sen verran kuuma, että hapsiainen loiskutteli juomisensa pitkin katuja ja meidän piti suunnata isomman veden ääreen. Olemme koirinemme ennenkin nauttineet Jokiaseman palveluista ja siellä merellisissä tunnelmissa Veronakin sai arvoistaan palvelua kun sille tarjottiin kassalta oma koirankeksi. Taisi neidillä kihahtaa hieman kehut päähän kun safaritöitä vuosikaudet tehneet ihmiset kovin sitä kehuivat ja povasivat tytöstä oikein johtajakoiraa. Onneksi se pääsi kuitenkin Pyhäselän veteen viilentymään ja ihmettelemään sorsia. Päivän päätteeksi nappasimme darraisen Sero-papan kyytiin ja suuntasimme kotiin.

Luoksetulossa on alkanut esiintymään pientä viivettä, mikä olikin odotettavissa kun ikää tulee. 8-viikkoiselle aloitin opettamaan luoksetuloa ja ekan päivän jälkeen Verona on tullut salamana luokse ensimmäisestä käskystä ja istunut eteeni kuin parhaassakin toko-liikkeessä. Motoriikka on kohdillaan ja Verona on kova kiipeilemään, menee myös jyrkät portaamme ylös turhankin vauhdikkaasti. Jotkut vieraat koirat (haukkuvat) ovat hieman pelottavia, mutta muuten uudet asiat ovat vain mielenkiintoisia. Verona on käynyt myös paloasemalla ja kirjastossa tutustumiskäynnillä, uudet hajut, äänet ja liukkaat lattiat eivät jännitä yhtään.

Hyvin on isoisänsä Seron näköinen