Kehäketunpoika

Nyt ollaan harvinaisen ajankohtaisesti liikkeellä blogikirjoituksen suhteen. Verona on sammunut kuistille ja muutkin köllivät tyytyväisinä tuliaisten syönnin jälkeen. Verona kävi tänään ensimmäistä kertaa match showssa. Olin jopa niinkin aikaisin kuin edellisenä päivänä kokeillut sille näyttelyhihnaa ja se kokeilu oli melko katastrofaalinen pennun pomppiessa ympäriinsä.

En myöskään ollut huomioinut, että mätsäri pidetään hallin sisällä Pärnävaaran koiraurheilukeskuksessa. Oli siinä taas kauhistus kun piti mennä kaikuvaan halliin vieraiden tyyppien ympäröimäksi. Onneksi Verona kuitenkin rentoutui nopeasti ja pennuilla oli tilaa harjoitella hallin perällä. Verona taitaakin olla luonnonlahjakkuus, koska se seistä törötti paikallaan ja liikkuikin niin hienosti. Hampaatkin tuomari sai vilkaistua, vaikka se oli Veronan mielestä hieman epäilyttävää. Minulta loppui namit viimeisessä kehässä ja fiksuna koirana Verona tietysti huomasi tämän ja asennot ei olleet sen jälkeen niin skarppeja.

Söpöyspisteitäkään ei enää hirveästi tule kun alkaa jo olla tuollainen teiniryökäle, vaikka sievä ja kevyesti liikkuva neiti onkin. Parikilpailussa Verona sai punaisen nauhan ja kilpaili sitten pentujen kolmanneksi, eli ei hullummin tällä taustalla! Palkintopussissa oli kaikkea kivaa iänikuisten ruusukkeiden ja pokaalien sijaan, köysilelu sattui meidän väreissä punamustana ja sai Verona hienon uuden tennispallonkin kun entien (suosikkilelu) on jo jyrsitty aivan hajalle.

Pieni Verona alkaa jo olla iso tyttö ja rotumääritelmän alaraja on jo huideltu rikki, joten ei se sittenkään minihuskyksi jää! Kasvunvaraakin näkyy vielä olevan, joten ei tyttö ihan pieneksi tule jäämään. Kuvissa uutta lelua testaamassa, pallo ei ole vielä päässyt testiin. Odessa tuli tietenkin kuvaussession pilaamaan, hieman huomionkipeä on ollut nyt juoksun jälkeen...