Hiidenvaaran huiputus

Lämpimällä ja kostealla säällä ei voi koirien kanssa kovin pitkiä matkoja mennä. Erityisesti Serolle täytyy etsiä lyhyitä, mutta aktivoivia ja lihaksistoa, sekä kuntoa ylläpitäviä reittejä. 2,5 km pituinen Hiidenvaaran luontopolku Joensuun Keskijärvellä olikin kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Kiersimme reitin myötäpäivään, mikä olikin hyvä ajatus ja jyrkimmät nousut mentiin ylöspäin. Sero jaksoi hyvin ja touhottikin alamäet sellaista vauhtia, että hyvä kun perässä pysyi.

Valitsin Serolle vetovaljaat, jotta sitä voisi tukea ja kannatella vaikeissa paikoissa. Reitti nousee ylös Hiidenvaaralle ja kannattaakin poiketa huipulle asti. Nousu huipulle oli Serolle vaativin kohta ja sai olla tarkkana, että vauhtihirmu asetteli tassunsa oikein. Huipulla on mukava taukopaikka, mistä näkee kauas metsien yli. Tulentekopaikkaa ei tällä reitillä ole ollenkaan, joten jos huipulla haluaa evästellä niin pitää varautua sen mukaan. Vieraskirjan mukaan reitillä on paljon kävijöitä ja meidänkin raapustuksen löytää sieltä nyt. Huiputus voi olla pientä liioittelua, sillä mäki on vain 200 m korkea.

Nousua on kuitenkin ihan mukavasti pikku-mäkitreeniksi. Sateisella säällä sammaleisella kalliolla on liukasta, joten tukevat kengät ja kävelysauva ovat avuksi. Varsinkin nyt tuulisella säällä tuntui kuin olisi jossain kauempanakin. Alueella oli hyvin hiljaista, eikä askeleista kuulunut ääntäkään pehmeitä polkuja kulkiessa. Alue kuuluu WWF:n perintömetsähankkeeseen ja suurin osa luontopolusta kulkee vanhassa kuusimetsässä. Täällä pitää käydä lauman junioreidenkin kanssa! Hyvä retkikohde, rauhaa ja hiljaisuutta vaikka työpäivän päätteeksi.

Sero näyttää kuinka tassu vielä nousee!

Huipulle ponnistelu palkitaan näköalataukopaikalla ja raikkaalla drinkillä.

Ylhäällä suurten kallioiden päällä ja jykeviä lohkareita reitin alaosassa

Veden herra asteli arvokkaasti aaltoihin... Kun kukaan ei katso voi hieman hassutella.