Tammikuun lopun tunnelmia

Tammikuu alkaa olla jo ohi ja meille on kertynyt ihan kivasti treenikilometrejä. Lunta on paljon, mutta pakkasia saisi olla useammin. Ilmaston lämpeneminen näkyy vuosi vuodelta leudompina talvina ja vaikuttaa jo monen valjakkoharrastajan elämään. Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen kun aloitimme talvivaelluskauden Koitajoella. Olemme edelleen retkeilleet koirien kanssa, mutta uudet postaukset tänne blogiin ovat jääneet. Joulukuussa riitti tänä vuonna sen verran lunta, että pääsimme ajeluttamaan asiakkaita. Valjakkomme kuva oli taas sanomalehdessä kun ajelutimme tapaninpäivänä ihmisiä kyläyhdistyksen tapahtumassa. Kolmen koiran valjakkomme kyyditsi vauhdikkaasti niin lapsia kuin aikuisiakin.

Voitin Scandinavian Outdoorin & Jack Wolfskinin yhteistyössä järjestämän kilpailun ja kirjoitankin nyt tämän talven ajan Suden Monologi-blogia heidän Elämää Ulkona-blogiportaalissa. Sain valita itselleni paljon Jack Wolfskinin tuotteita mm. untuvahousuista kuorivaatteisiin ja talvikenkiin, jotka lupaavat pitää varpaat lämpiminä -30 asteeseen saakka. Tämä oli todellakin onni, sillä olemme lähdössä keväällä valjakkovaellukselle Haltin maastoihin ja varustelistaltani puuttui yhtä sun toista. Se on myös erinomainen mahdollisuus tuoda tärkeitä asioita esiin ja aloitinkin ulkoiluvaatteiden eettisyydestä eläinoikeusnäkökulmasta. Tulen kirjoittamaan lisää myös ympäristöaiheesta, onhan ympräistön suojelu meidän kaikkien harrastajien etu.

Koirat tulevat tietenkin näkymään tuolla Scandinavian Outdoorin blogissakin, sillä ne ovat suorastaan korvaamaton osa ulkoiluharrastustani. Kirjoittelen siis retkeilypostauksetkin sinne ja kevään edetessä sieltä voi seurata Haltin retkikuntamme valmistautumista. Muuten pelkästään koiriemme arjesta jatkan kirjoittelua talven aikana tännekin. Yllä olevassa kuvassa Vega-vonkale, joka uskomattomalla huumorintajullaan pitää meidän kaikkien mielen korkealla.

Vuodenvaihteessa rakas Seromme lähti tähtimatkalle 15 ja puolen vuoden ikäisenä. Sero oli ensimmäinen koirani ja perheellemme yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muu perheenjäsen. Vaikka koiraystävämme eläisivät kuinka pitkään on niiden menetys silti aina yhtä raskas ja suru on edelleen suuri. Seron tuoreimmat lapsenlapset ovat muuttaneet juuri uusiin koteihin ja toivottavasti mekin saamme tänä vuonna perheenlisäystä. Saimme viettää Seron kanssa niin paljon laatuaikaa aivan viimeisiin päiviin asti, että toivon kaikkien huomioivan rakkaansa juuri nyt ja antavan heille aikaa joka päivä arjen keskellä. Koskaan ei voi tietää milloin se aika loppuu.

Retkeilyfiiliksiämme kannattaa siis käydä katsomassa Suden Monologi-blogista (joka on nimetty Odessan Hilla pennun mukaan) ja kerron siellä myös käyttökokemuksia Jack Wolfskinin tuotteista. Varsinkin yhden koiran kanssa tai pienvaljakoilla liikkuvien kannattaa olla linjoilla, sillä etsin itsekin sitä täydellistä vaatetusta lajiin, jossa saa välillä huhkia menemään hiestä märkänä ja hetken päästä jäätyä jalaksilla seisoen.

Juttuvinkkejä ja aiheita voi heitellä näihin molempiin blogeihin. Myöskin Instagramissa voi seurata laumamme kuulumisia @siberianrusalka. Palataan asiaan helmikuussa 2017!
.