Sembalo näytelmissä

Sero poseeraa 11v 10kk

Sero käväisi taannoin kotikylän Match Showssa. Ilmeisesti veteraaneja käy näissä karkeloissa niin vähän, ettei harmaakuonoille (Sero vaatii painottamaan, ettei itse tietenkään ole harmaantunut) ollut omaa luokkaa. Niinpä Sero osallistui avoimeen luokkaan, sai punaisen nauhan (ja söi herkkutikun) ja kisasi sitten luokkansa toiseksi.

Pitihän sitä hieman pelleillä juuri voittajaa valitessa, ettei kukaan luulisi vanhukseksi. Kehut tuli hyvästä kunnosta ja varsinkin hyväkuntoisista hampaista. Paljon olisi näyttelyitä ja Match Showta tarjolla, mutta Sero on nyt joutunut jäämään tauolle. Sero ei arvostanut ollenkaan pesua ja desinfiointiainetta, jotka olivat pakolliset ennen kuin se pääsi Odessan kanssa samaan tilaan. Nyt sitten välttelemme totaalisesti vieraita koiria ja koiraihmisiä, ettei pentulaatikkoon kantaudu kutsumattomia vieraita.

Näitä vanhoja blogitekstejä on julkaisematta sen verran, että tyrkkään niitä tänne pentujuttujen väliin silloin tällöin. Pennuistakin pitäisi päivittää melkein joka päivä, jotta väki pysyy tyytyväisenä!

Kevät on koiranpentuja!

 Välillä ehdin jo miettiä, että mihin sitä onkaan taas ryhtynyt Odessan paisuessa paisumistaan. Pentuetta oli tarkkaan harkittu ja se tehty tarkoituksena tietenkin paitsi old linen säilyttäminen ja eteenpäin vieminen myös "mittatilauspentu" omaan valjakkoon. Minua "peloteltiin" isolla pentueella Odessan paisuvan masun perusteella ja mietin kuinkahan synnytys tällä kertaa menee. Viimeksi Odessan tiineys meni aivan normaalisti elellen, siitä ei olisi edes huomannut sen olevan tiineenä. Ainoan 500g painoisen pennun se synnytti ilman sen kummempia ponnisteluja, maitoa tuli ja Odessa oli heti hyvä äiti.

Jälleen oli eläinlääkäri päivystämässä jos tuleekin tilanne, että hoitoon täytyy lähteä. Ell:llä sattui vielä olemaan oikea päivystysvuoro juuri laskettuna aikana ja hän olisi kotosalla tässä lähellä (missä mahdollisuus ultrata ja leikata). Mietin jaksaako Odessa koko urakan jos pentuja tuleekin paljon ja sain varalta 2 oksitosiinipistosta. Odessaa ei oltu ultrattu tai kuvattu. Pentueen teemasana olikin luonnollisuus, johon liittyy joitakin vinkkejä onnistuneesta astutuksesta synnytykseen.

Synnytyksen aikana olen Odessan tukihenkilö ja se rauhoittuu "kirputuksella" eli pusuilla ohimolle ja korvien hieromisella. Avautuminen sujui rauhallisesti. Koko tiineyden ajan Odessa oli hyvässä kunnossa ja tykkäsi käydä kävelyillä. Se hyppi ja laukkasi, jouduin aina muistuttamaan kyydissä olevista vauvoista! Ensimmäinen pentu tuli nopeasti vesien jälkeen ja seuraavat melko säännöllisesti myöhemmin. 3. pentu tuli pian 2. jälkeen ihan vain "pudoten" ilman sen kummempia työntöjä.

Ajattelin, että milloinkahan nämä pennut loppuvat! Odessa on huolellinen äiti, hoiti pennut ja ympäristön aina todella siistiksi. Pennut olivat elinvoimaisia ja lähtivät heti maitoa kohti. Pääsivät jopa imemään, vaikka Odessa tietysti jonkin verran liikkui seuraavia synnytellessä. Itse pysyin statistin roolissa ja annoin pentujen mennä miten halusivat, enkä tyrkyttänyt niitä nisälle. Punnitsin ja hieman kuivasin pentuja, sekä tarkastin kaiken vaikuttavan normaalilta. Puolen kilon paketteja ei onneksi tällä kertaa tullut! Yhteensä meille tuli seitsemän pientä kääpiötä, luonnollinen synnytys ilman oksitosiinipistoksia. Ja kuinka tyypillistä onkaan, että minulle tuli taas tilauksesta se yksi ainoa narttu! Narttuihin oli sen verran varauksia, että joku poika on nyt mahdollisesti vailla rakastavaa kotia. Pennuilla on lääniä sen verran, että ne pysyvät minulla niin kauan kunnes oikea koti löytyy.

Blogissa päivitän pentujen kuulumisia ja pennun varanneille useammin kuvia tarjolla FB:ssa. Pentue on tehty jälleen yhteistyössä Kuuhaukun kennelin kanssa. Nyt seuraamme emän ja pentujen vointia ja toivomme, että kaikki menee hyvin! Blogiin teen pentusivun, johon laitan pentueen tiedot ja nettiin laitan myös ilmoituksia, jotta saamme valita parhaat kodit kaikkien kiinnostuneiden joukosta.

Talvitunnelmia

Aurinko lämmittää mustalla turkilla sen verran voimakkaasti, että alkaa olla aika lyhentää treenejä ja pikkuhiljaa todeta talvikauden olevan ohi - Mutta ei vielä! Kulunut talvi onkin ollut taas aivan loistava kun lunta ja pakkasta on riittänyt. Lisäksi vielä rakastamamme kirkkaat kuutamot ja tähtitaivaat, bonuksena taivaalla liehuvat revontulet. Niitä onkin tänä talvena riittänyt vihreän, punaisen ja violetin väreissä. Ennen revontulihavainto sai aikaan paniikin ja pian jo seisoin pakkasessa pellon keskellä sormet jäässä kameran säätöjä pimeydessä sorvatessa. Nyt niitä on ollut niin usein, että voi välillä jäädä sisälle ikkunasta tuijottelemaan samalla kun vaikka kirjoittaa tätä blogia (insert fat nerd meme here). Yllä oleva kuva otettu reitin varrelta.

Kamera on harvemmin ollut mukana, mutta tässä joitakin kuvia talvelta. Koirilla on ajettu ja Tinjan kanssa ajoimme 2 päivän aikana 7 eri valjakolla, jonkinlainen ennätys sekin. Harmi kun kameraa ei ollut matkassa, ottikohan pellon reunassa ollut riistakamera hyviä tilannekuvia!? Odessa ehti kauden aikana kunnostautua johtajaharjoituksissa ja vetäen hyvin vieraan nartun parina narttujen juoksuista huolimatta. Alla kuvassa hoitoeläimiä tältä talvelta: Veeti 8v 9kk asustaa meillä ja toinen korvaotus Häntälästä, missä on taas tullut viikko jos toinenkin vietettyyn.

Tämä oli taas olevinaan lyhyt postaus, lukemistakin on tiedossa käpälä-teemaan liittyen. Vaikkei blogissa olekaan "aivan" yhtä paljon kävijöitä kuin sivustolla, niin joku täällä kuitenkin käy lukemassa (muukin kuin minä). Juttuideoitakin voi siis toki laittaa. Alla vielä aito luminenä-Odessa.