Tittelin omistaja

Koska olen ylpeä siitä, miten hyväkuntoinen vanha herramme on, ilmoitin sen Voittaja 2013 veteraaniluokkaan; Sero oli koko viikonlopun siperianhuskyjen ikänestori. Veteraaneja oli ilmoitettu ainoastaan 2 koiraa ja niistäkin toinen oli narttu. 

Kotoa lähtiessä Sero oli aivan maansa myynyt, luuli joutuvansa eläinlääkäriin. Sero matkusti hienosti ja kiipesi enemmän portaita kuin koskaan ennen! Vaikka emme olleet kehän laidalla mitenkään aikaisin, Sero joutui odottamaan vuoroaan pitkään. Herra ei myöskään suostunut pissaamaan ulkoilutusalueelle vaan nosteli tassujaan ja sanoi "hyi sentään, epäinhimillistä!" Se oli aikaisemminkin suostunut tekemään tarpeensa vain tiettyyn paikkaan lähellä majapaikkaamme. Helpotus oli siis suuri kun heti pois päästyämme vein Seron "omaan vessaansa" ja koko koira silmin nähden piristyi.

Sero oli räjäyttänyt karvansa irti viikkoa ennen h-hetkeä ja olimme valkoiseen irtokarvaan verhottuja. Nokkelana harjasin Serosta sen puolen, joka näkyy tuomarille ja yritin saada sille karstaamalla hieman kaulusta. Seron mielestä kehässä on todella noloa ja se koettaa olla mahdollisimman matala ja huomaamaton. Silloin 10 vuotta aiemminkin Seroa piti lähinnä vetää perässä, muistona siitä minulla on yhä Annin kuvaamia videoita.

Hallin kelmeässä valossa Sero näytti melko kulahtaneelta ja väsyneenä se ei enää jaksanut seisoa ryhdikkäästi, vaan näytti viimeisessä kehässä lähinnä keinuhevoselta. Koirani eivät koskaan näe nälkää, niitä ei laiteta "laihdutuskuureille". Jos painoa on pudotettava se tehdään liikunnan lisäämisellä ja ruuan laadun muuttamisella, ei ruokamäärän vähentämisellä. Serolla nuo ylimääräiset kilot ovat tiukassa. Kyllä sillä kylkiluut tuntuu, se ei ole mikään syöttöporsas, mutta kastroiduilla vanhoilla koirilla niitä kiloja meinaa kertyä - varsinkin nyt kun treenisäät ovat olleet tällaiset. Tuomari tunnusteli Seron kauttaaltaan ja se sai kehuja hyvästä kunnosta, muhkeat reisilihakset ja vahva etuosa ovat tulosta valjakossa juoksemisesta.

Yllättäen Sero sai erinomaisen arvostelun, tuomari oli todella otettu kuullessaan Seron iän, mikä tietysti lämmitti omaa mieltä. Tuomari oikein huudahti, että ei voi olla totta! Toisilla ihmisillä on koirasilmää sen verran, että he osaavat suhteuttaa koiran kunnon sen ikään. Eihän Sero enää SA:sta kisaa ja toinen veteraanikin oli sitä 4 vuotta nuorempi! Koska olen aivan pihalla näyttelytouhuista, ihmettelin kun meille lyötiin käteen pahviläpyskä, jossa luki Veteraani Voittaja 2013. Olen ollut siinä luulossa, että tittelit menee vain ROP:lle, ei VSP:lle ja titteleitä on jaossa vain ROP:lle ja joissakin karkeloissa junnuvoittajalle. Ihmetykseni oli siis aiheellinen kun Sero sai tittelin ja oli sitten tietysti myös VSP-veteraani. Seron arvostelussa jotain tällaista: "Yli 12-vuotias yhä hyvin aktiivinen uros. Siitä näkee, että se on edustanut erinomaista tyyppiä nuorena. Liikkeet ovat harmoniset ja voimakkaat."

Koska olen tällainen muistivammainen, en muistanut saako veteraanit palkintoja ja unohdimme jo koko asian. Kiertelimme myyntikojuja ja kohdalle osui palkintopiste, josta sitten kysäisin onko veteraaneille jotain. Sero sai 2 palkintoa, VSP-veteraanille ja Veteraani Voittajalle. Muut palkinnot olivat tuolloin loppu, joten otimme sitten ne pokaalit, emmekä jääneet enää odottelemaan vaan suuntasimme takaisin Seron asunnolle.

En koskaan ole esittänyt föönillä puunattua tai kammattua siperianhuskya kehässä! Seroa en viitsinyt edes pestä, en edes valkoisia osia ja harjasin sen vasta näyttelypaikalla. Olen kirjoittanutkin, että viekää old line koirianne silloin tällöin kehään, vaikka ne eivät pärjääkään puunatuille show linjaisille. Aina siellä joku tulee ihastelemaan, että vieläkö tällaisia siperianhuskyja on. En aio koskaan puunata siperianhuskyjani näyttelyyn ja ymmärrän niitä, jotka eivät enää näyttelyissä halua käydä sen takia, ettei luonnollisia koiria arvosteta. Tätä asiaa taivastelen blogissa joskus myöhemmin lisää.

 Tuomarin ei olisi ollut mikään pakko antaa Serolle ERI:sta ja hetken hän harkitsi SA:n antamistakin. Mutta kateeksihan se käy kun meidän pappa pärjäsi. Ei sieltä näköjään SA:ta kaikille nuoremmillekaan herunut. Blogin kävijälaskuri oli käynyt kuumana viikonlopun aikana, itse pääsin nettiin vasta reissusta kotiuduttuamme.

 Trilogiamme päätöksessä vielä jotain uutta meidän reissusta!