Vekaruskoski - Joensuun paras?

Niin Joensuutahan tämä nykyään on, laaja alue Tuupovaaran peräkylineen. Kotoa matkaa näytti olevan 45 min, eli ihan sopiva matka päiväretkelle. Reittiohjeita löytyy varmasti netistä, mutta pääpiirteittäin; ajellaan Tuupovaaran kylän ohi Öllölän suuntaan ja siltä väliltä kääntyy tie oikealle Vekaruskoskelle. Tämä ulkoilualue on Oskolankosken tavoin esteetön parkkipaikalta kodalle, missä ylitetäänkin ensimmäinen silta ja Vekaruskoski. Alue sijaitsee Paimenpojan polun varrella, joka on yhteensä 37 km pituinen reitti. Me kävelimmekin ensin n. kolmisen kilometriä Paimenpojan polkua aina Valkeisen rannalle, missä Sero kävi viilentymässä ja sitten palattiin takaisin. Vaaramaisemissa ei ole yllätys, että mäkiä löytyy ja pätkällä olikin mukavia harjumaisemia. Heräsi kyllä kiinnostus taivaltaa koko reitti kylältä aivan rajaseudulle Hoilolaan asti! Miltä kuulostaisi yöpyminen Vekaruksella, no hyvältä. Vanhoja vetoköysilauttoja ei käsittääkseni ikävä kyllä ole enää käytössä.

Best for last, eli lopulta kävelimme vielä kodalta lähtevän kahden kilometrin rengasreitin. Reitillä on useita siltoja ja hienoja koskimaisemia, voin kuvitella, että lapsetkin jaksaisivat innostua tästä reitistä. Polku kulkee aivan veden ja kuohuvien koskien äärellä, joten koirat on pidettävä hihnassa (melkeinpä lapsetkin jos ovat tottelematonta tai turhan uteliasta sorttia). Sero oli aivan haltioitunut kosken kuohuista ja yritti haukata vaahtopäitä kitaansa. Joessa oli voimakas virta, joka vie varmasti koiran mukanaan jos sen päästää liian kauas.

Sero jaksoi hyvin 6 + 2 km reitin ja ylitti rohkeasti useita siltoja (jotka ovat Seron heikko kohta), mutta stoppi tulikin Myllykosken riippusillan kohdalla. Se oli selvää, ettei hän aikonut edes kokeilla moisen ansan ylittämistä. Riippusillalle menee korkeat, avoimet portaat, jotka olivat jo liikaa Serolle. Silta ei ole maailman kapein, mutta se keinuu kävellessä ja yhtään epävarmempi koira on vaarassa pudota kosken kuohuihin vaijereiden välistä. Eli jos koira ei 100% varmasti mene reippaasti sillan yli kannattaa kääntyä takaisin tai varustaa koira pelastusliiveillä ja varmoilla valjailla, josta sen voi hinata takaisin sillalle jos koira sattuu horjahtamaan. Sillan toisella puolella reitti menee korkeammalla ja on siksi kuivempi, eikä siellä ole siltoja. Reitti siis palaa Vekaruskoskelle joen toista puolta. Paimenpojanpolkua kulkiessa riippusillan voi käsittääkseni myös kiertää ylittämällä joki Vekaruskosken kohdalla.

Sero halusi välttää Indiana Jones-tyyppiset riippusiltatilanteet

Vekaruskoski tiivistelmä: 2 km rengasreitti on helppokulkuinen ja sisältää kolme eri koskea, joiden äärelle pääsee kuohuja ihailemaan. Varsinkin nyt keväällä koskissa liikkui valtavat vesimassat, joten koirat ja lapset tarkan valvonnan alle. Myllykosken laavu on todella kokemisen arvoinen paikka, joten en ihmettele miksi paikka on tituleerattu Joensuun parhaaksi ulkoilualueeksi. Paimenpojan polku tarjoaa vaativampaa maastoa lähes 40 km matkalla, joten patikoimaankin pääsee ihan olan takaa. Eläimiäkin nähtiin; rusakko, jäniksiä, korppeja ja sorsia. Tänne tullaan taas uudestaan, talvellakin!

Rengasreitillä on monenlaista siltaa ja pitkospuuta

Paimenpojan polku 37 km kulkee Vekaruskosken alueen läpi ja on merkitty oransseilla maaleilla ja ko. merkeillä

Koski virtaa pienen kalliosaarelle rakennetun laavun ympärillä. Nuotiopaikkoja on mistä valita.