Kävely on kehittynyt jo niin, että hoipertelu on muuttunut oikeaksi kävelyksi pehmeällä alustalla. Pennut alkoivat myös tehdä itsenäisesti tarpeensa, tietenkin pentulaatikon oikeaan, siihen varattuun päätyyn. Vaihdoin siis toiseen päähän sanomalehdet ja niin vaan pennut sinne tarpeilleen hakeutuvat, alle kahden viikon ikäisinä. Tämä huolimatta siitä, että liukas sanomalehti onkin haasteellisempi tassuteltava! Ensimmäisillä kerroilla näytti kuin katsoisi Heitä sikaa-turnausta pentujen pyöriessä ja kaatuillessa mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Pian kuitenkin löytyi oikea tekniikka ja pennut saattavat unilta herätessään käydä tarpeillaan ja palata takaisin ventapadille nukkumaan.
Hormonihöyryinen Odessa on jo ajoittain suostunut jättämään pentulaatikon. Kun Odessa ensimmäisen kerran ilmestyi pentulaatikon ulkopuolelle oli sellainen "Tervetuloa takaisin"-tunnelma Odessan näyttäessä taas omalta itseltään. Ruoka maittaa hyvin ja Odessa on edelleen hieman pyöreässä kunnossa. Tietysti liha täytyy lämmittää oikean lämpöiseksi, paloitella oikeankokoisiksi paloiksi, sekoittaa oikein piimään ja kuivaruokaan ja tarjoilla lautaselta.
Pennut ovat oppineet ulvomaan ja kovaäänisesti vaativat maitoa (niin, varsinkin sinä "Röppö", joka ilahdutat meitä kauniilla äänelläsi). Muitakin luonne-eroja alkaa erottua, joku on jo lähdössä pois pentulaatikosta kun taas toinen viihtyy sylissä ja on kova pusuttelemaan. Entäs Sero sitten? Isoisä pääsi heti tutustumaan lapsenlapsiinsa ja huolestuneena se katsoo pentuja niiden itkiessä äitiä (jos Odessa on esim. käymässä ulkona). Muuten Sero on sitä mieltä, että "Oh, hell no!", tähän taloon ei enää pentuja tarvita ja se suoraan sanottuna pötkii pentuja pakoon ja suostuu nuuhkuttelemaan niitä vain sopivan etäisyyden päästä.
 |
| Ruokailun päätteeksi poseeraaminen väsytti tätä tyttöä |
Mahdottoman suloisia ja tasainen pentue!
ReplyDelete